Ran Prieur: Älä pelkää singulariteettia

"Singulariteetti" on tekno-utopismin johtoajatus. Sana tulee tieteen mustasta aukosta - piste ytimessä, missä materian määrä on supistunut nollaan ja tiheys äärettömään, ajan ja tilan lakien tuolle puolen, niin suurella painovoimalla ettei edes valo pääse siitä ulos. Tekno-utopistit käyttävät sanaa viitatakseen tulevaisuuteen, jossa "edistys" vie meidät johonkin mitä emme voi ennustaa, saati ymmärtää, saati että voisimme palata sieltä.
Ainakin heillä on kielikuvat kohdallaan: että tämänhetkinen suuntamme on laajenemisen sijaan supistumista kohti, ja johtaa väistämättä romahdukseen ja uuteen maailmaan. Heidän kohtalokas ylpeytensä on siinä, että he kuvittelevat tulevansa pitämään siitä. Pohjimmiltaan he uskovat tietokoneista tulevan jatkossakin parempia ja nopeampia, kunnes ne kohoavat biologisen elämän yläpuolelle, ja me voimme "ladata" tietoisuutemme kuolemattomiin robotteihin tai virtuaalitodellisuustaivaaseen. Tämän fantasian moottori on "kiihtyvyys," [1] mikä oletettavasti pitää sisällään ja ylittää biologisen evoluution, ja mikä on rakennettu todellisuuteen itsessään, kohtalonaan mennä ikuisesti eteenpäin.

Heidän mytologiansa heikoin osa on se minkä he ottavat annettuna. Sivilisaatio ei voi olla osa evoluutiota, koska se on planeetan historian kaikista evoluutionvastaisin asia, kääntäen päälaelleen normaalin tasapainoisen biomonimutkaisuuden rakentumisen, tappaen lajeja sukupuuttoon nopeampaa tahtia kuin mikään aikaisemmista massasukupuutoista. Eikä se myöskään ole ollut hyväksi ihmisille. Suurin osa "primitiivisistä" ihmisistä nauttii paremmasta terveydestä, onnellisuudesta, poliittisesta vallasta ja olemisen helppoudesta kuin sivistyneet ihmiset kaikista 'onnekkaimpia' lukuun ottamatta, ja jopa keskiaikaiset palvelijat työskentelivät lyhyempiä päiviä kuin modernit ihmiset, sen lisäksi että he työskentelivät rauhallisempaa tahtia ja pistivät vähemmän rahaa kulkemaan hierarkian yläpäätä kohti. Jopa terveydenhuoltojärjestelmämme, kaikkien lempiesimerkki hyödyllisestä "edistyksestä," on tullut tasaisesti kalliimmaksi kustannuksiltaan, samalla kun ihmisten perusterveys - mahdollisuus elää ja voida hyvin ilman terveydenhuoltojärjestelmää - on tasaisesti heikentynyt.

Ja heidän mytologiansa vahvin osa on taas siinä mihin he keskittävät kaiken huomionsa, huolelliset ja monimutkaiset argumentit siitä että 'pienoisrakentamiselle' [2] tai informaation liikkumisen nopeudelle ei ole teknisiä rajoituksia. Se on vähän kuin pääsiäissaarelainen sanoisi ettei ole olemassa mitään fyysisiä rajoituksia sille miten suuriksi he voivat kivipatsaansa rakentaa - ja koska heidän patsaansa tulevat aina vain suuremmiksi, niiden täytyy olla evoluution laajennus, ja näinollen ne tulevat olemaan aina vain suurempia ikuisesti. Ja samalla viimeisiä puita kaadetaan... [3]

Tuntuu ilmiselvältä, että tämä kiihtyvyys tyssää teollisen sivilisaation romahdukseen, että sodat, kulkutaudit ja energiapulat, sekä keskuskontrollin hajoaminen tekee mahdottomaksi sellaisen fyysisen infrastruktuurin ylläpitämisen, joka mahdollistaisi tietokoneiden uuden sukupolven valmistamisen. Mutta joillain heistä on mielenkiintoinen vastaus tähän: heidän kuvaamansa kehityskulku ei hidastunut Rooman tuhossa tai Mustassa Surmassa, että "innovaatiot" ovat kehittyneet jatkuvasti, ja että poliittisen hajautuksen vaiheet ovat itse asiassa hyväksi teknologialle.

Kuvittele tätä: Euroamerikkalainen Imperiumi sortuu, ruoho kasvaa entisillä moottoriteillä, mutta tietokoneet kuluttavat suhteellisen vähän energiaa, joten internet voi silti hyvin. Ja kaikki romahduksesta selvinneet teknologiaspesialistit ovat nyt työttömiä, niin että heillä on rutkasti aikaa kehitellä, vapaina kankeista ja ylhäältäohjatuista yhtiörakenteista. Ja eliitin linnoituksissa on edelleen resursseja joilla voidaan rakentaa uusia laitteita, palvelimia ja verkkoja kokoamaan yhteen juuria rähjäisissä mökissä popsivilta ihmisiltä tulevat ideat. Ihmisiltä, jotka ovat yhdistyneet verkkoon aivoaaltolukijoilla ja vanhoilla läppäreillä.

Tämä on kiinnostava visio, enkä sano sen olevan mahdoton. Oikeanlainen romahdus voi myös mahdollistaa järjestelmän jatkumisen pidempään, leikkaamalla luonnonvarojen tyhjiin imemistä ja ekokatastrofia edistävää kulutusta.

Joten, ihan vain väitteen vuoksi, oletetaan vielä yhdet sata vuotta "edistystä." Tämä tuo meidät suoraan koko teknologian käsitteen mielenkiintoisimpaan ilmiöön: tahattomiin seurauksiin. Esimerkiksi sata vuotta sitten, kun teknofuturistit kuvittelivat automobiilin jokaiselle, kukaan ei nähnyt mielessään valtavia kaupunkeja parkkipaikkoineen ja automarketteineen, tai liikenneruuhkia missä kymmenen tuhatta ylipainoista autoilijaa liikkuu ratsastajaa hitaammin suuremmalla energiankulutuksella. Samoin voidaan pohtia mitkä ovat olleet viimeisen kymmenen vuoden aikana tapahtuneen tietokoneiden kehityksen hyödyt? Nyt voimme katsella animoituja mainoksia täynnä olevia nettisivuja. Kiinan hallitus voi nyt jäljittää miljardia kansalaista RFID-sirujen [4] avulla. Ja virtuaalitodellisuuden kuumin trendi: tietokoneet ovat nyt riittävän tehokkaita emuloimaan vanhoja koneita, jotta voimme pelata vanhoja pelejä, jotka olivat vielä luovasti tehtyjä ennen kuin uudet tietokoneet mahdollistivat pelisuunnittelijoille kaiken huomion keskittämisen valokuvarealismiin ja huippuhienoihin ääniefekteihin.

Tietokoneiden 'kiihtyminen' ei näyttäydy suurempaan maailmaan kiihtyvyytenä. Se näyttäytyy hulluutena, tasapainottomana sekasotkuna, kontrollin tiukentumisena, sieluttomien valemaailmojen kehittelynä, ja jopa hidastumisena. Tämän päivän parhaat PC:t käynnistyvät hitaammin kuin vanha Commodore 64. Olin kerran lennolla mikä seisoi puoli tuntia portilla, koska he odottivat faksia. Sanoin kuinka "se on hyvä että he keksivät faksikoneet tai muuten joutuisimme odottamaan kolme päivää että posti hoitaisi homman." Kukaan ei tajunnut vitsiä. Ilman fakseja olisimme olleet jo ilmassa! Uudet teknologiat luovat uusia olosuhteita mitkä kuluttavat teknologian mukanaan tuomat hyödyt, ja menevät vielä siitä pisemmälle. Jäähdytyslaitteet mahdollistavat sen että voimme syödä vähemmän tuoretta ruokaa, ja luo tarpeen ruuan kuljettamiselle pitkiä matkoja. Masennuslääkkeet mahdollistavat sellaiset ympäristöolosuhteet, mitkä tekevät yhä useammasta masentuneita. "Työtä säästävät" siivousteknologiat kasvattavat puhtauden sosiaalista vaatimusta, eivätkä säästä siivoustyötä, luoden samalla lisää työtä kaikkialla muualla. Kulkuneuvojen tullessa nopeammiksi matkustusaika kasvaa. Näin se on aina ollut, ja nörteillä on taakka todistaa ettei se tule olemaan näin tulevaisuudessa. Eivätkä he ole edes yrittäneet.

En usko että he edes ymmärtävät. He sivuuttavat vastustajansa "luddiitteina," mutta yksikään heistä ei tunnu ymmärtävän varsinaista luddiittiliikkettä: kyseessä ei ollut tunteellinen reaktio pelottavia uusia työkaluja vastaan, eikä kyse ollut parempien työolosuhteiden vaatimisesta - koska ennen teollista vallankumousta he hallitsivat itse omia työolosuhteitaan, eikä heillä ollut mitään tarvetta tehdä "vaatimuksia." Emme pysty edes kuvittelemaan esiteollisten ihmisten autonomiaa ja kyvykkyyttä. Ihmisten jotka tiesivät miten tehdä kaikki mitä he tarvitsivat itse, omin käsin. Me luulemme omaavamme poliittista valtaa, koska voimme äänestää kusetusvaaleissa eri ehdokkaiden välillä jotka eivät edusta meitä. Luulemme "vapauden" tarkoittavan sitä että voimme valittaa internetissä ja ajaa autolla - mikä on taatusti historian säännellyintä ja rajoitetuinta suosittua toimintaa. Olemme heikoimpia koskaan eläneitä ihmisiä, riippuvaisia kaikkien tarpeidemme suhteen jättimäisistä vallan kasautumista joihin emme voi osallistua, minkä takia olemme niin stressaantuneita, pelokkaita ja masentuneita. Ja tämän kaiken teki mahdolliseksi teolliset teknologiat, jotka siirsivät ihmisten tarpeiden tyydyttämisen eläviltä alhaalta-ylös ihmisjärjestelmiltä kuolleille ylhäältä-alas mekaanisille järjestelmille. Tätä luddiitit yrittivät sanoa.

Voisin tehdä samanlaisen huomion siirtymisestä keräilystä/metsästyksestä maatalouteen, tai symbolisen kielen keksimisestä, tai jopa kivityökaluista. Ray Kurzwell, The Age of Spiritual Machines -kirjan kirjoittaja kuvailee kiihtyvyyttä sanomalla kuinka: "kymmeniä tuhansia vuosia sitten meiltä kesti kymmeniä tuhansia vuosia sen huomaamiseen, että kiven molempien puolien teroittaminen luo terävän reunan ja hyödyllisen työkalun." Hän ei kuitenkaan ole miettinyt oliko tämä kannattavaa. Selvästikin se oli hyödyksi keksijälleen, mutta ekologisesta näkökulmasta katsottuna, se on saattanut mahdollistaa useampien eläinten tappamisen ihmisen toimesta, ja mahdollisesti ajanut joitain eläimiä sukupuuttoon. Ja ihmisen näkökulmasta sillä on saattanut olla sellainen vaikutus, että riistasta on tullut harvinaisempaa ja ihmisistä yleisempää, kasvattaen metsästykseen vaadittavaa työn määrää. Ja näin ollen tämä keksintö ei välttämättä aiheuttanut nettohyötyä, vaan saattoi jopa aiheuttaa loppujen lopuksi haittaa, kun otetaan huomioon se työkalujen tekoon tarvittava työ, josta olimme nyt riippuvaisia selvitäksemme.

Miksi tämä on tärkeää, jos aiheena on tekno-utopia? Koka tämä tulee romahduttamaan tekno-utopian. Nörtit valmistelevat puolustusta "irrationaaliselle" yhteiskunnalliselle vastareaktiolle, huomaamatta todellista vaaraa. Se, että edistyksen kritiikki olisi oikeassa, ei ole vielä päässyt heidän pahimpiin painajaisiinsa. Singulariteetti tulee epäonnistumaan, koska sen ihmiskäsittelijät eivät ymmärrä mikä voi mennä pieleen, koska he eivät ymmärrä mikä on mennyt pieleen, johtuen heidän emotionaalisesta panostuksestaan omalle muutossuunnalleen.

Tottakai teollinen teknologia on ollut erittäin tehokasta tiettyihin asioihin: se mahdollisti sen, että natsit pystyivät tekemään tietokannan IBM:n reikäkorteille voidakseen seurata kansalaisiaan ja toteuttaa kansanmurhaa; Dresdenin ja Nagasakin polttamisen; syövän, jota hädin tuskin oli olemassa esihistoriassa, antamisen miljardille ihmiselle; sivilisaation kehdon peittämisen köyhdytetyllä uraanilla, mikä saattaa tehdä siitä ikuisesti asuinkelvottoman ihmisille. Teollinen teknologia mahdollisti sen, että muutama sata ihmistä hallitsee satoja miljoonia. Tekno-transhumanismin merkittävä viitekehys, jota harvemmin mainitaan julkisesti, on sen yhteys armeijaan. Kun nörtit ajattelevat itsensä lataamista koneisiin, tietokoneeksi "tulemista", joka voi tehdä sadan vuoden ajattelun kuukaudessa, armeijatyypeillä on joitain ideoita siitä mitä he tulevat ajattelemaan: parempien aseiden suunnittelua, miehittämättömien lentokoneiden, taistelualusten ja satelliittikommunikointijärjestelmien ohjaamista, vihollisen lyömistä, jotka kasvavassa määrin määritellään tavallisiksi keskushallintoa vastustaviksi kansalaisiksi.

Ja miksi ei? Oli kyseessä sitten hyperspirituaalinen tietokone, tai "terroristin" päässä räjähtävä luoti, kyse on siitä kun kone voittaa ihmisen, tai fysiikka biologian. Trendi on puhua "muodostumisesta," [5] monimutkaisista järjestelmistä jotka rakentavat ja sääntelevät itseään alhaalta ylös; mutta samalla kun he puhuvat monimutkaisuudesta ja kaaoksesta, he edelleen fantasioivat yksinkertaisuudesta ja hallinnasta. Olen miettinyt millainen nurmikko tekno-utopisteilla on? Antavatko he sen kasvaa villinä, ei laiskuudesta vaan tarkoituksella, nauttien mahdollisuudesta antaa tuhansien erilaisten organismien rakentaa muodostuvan monimutkaisen järjestyksen? Vai käyttävätkö he viimeisimpiä keksintöjä nurmikon leikkaamiseen tasaiseksi ja "rikkaruohojen" ja "tuholaisten" poistamiseen, ja tekevät täydellisen reunan sinne missä nurmikko uhkaa tunkeutua betonin puhtauteen?

Olin itsekin tekno-utopisti, ja täysin tietoinen motivaatioistani: ihmiset ovat äänekkäitä ja likaisia ja vaarallisia ja käsittämättömiä, koneiden ollessa luotettavia, hiljaisia ja puhtaita, joten luonnollisesti koneiden tulisi korvata meidät, tai meidän tulisi muuttua koneiksi. Se on nörttien lopullinen voitto urheilijoista - pelkät ihmiset käyvät vanhanaikaisiksi, samalla kun me viisaat ihmiset siirrämme ylivertaiset mielemme puutteellisista kehoistamme täydellisen voittamattomiin 'astioihin'. Se on älykköversio Travis Bicklestä Taksikuskissa sanomassa: "jonain päivänä tulee vielä kunnon sade ja pyyhkii kaiken tämän saastan pois kaduilta."

Tottakai he kieltävät ajattelevansa tähän tapaan... mutta kuinka moni heistä kiistää sen kymmenen vuoden päästä uusimpien valheenpaljastus- ja ajatustenlukuteknologioiden alaisuudessa? Mitä he tekevät kun heidän koneensa alkavat kertoa heille asioita mitä he eivät halua kuulla? He puhuvat "henkisistä koneista" [6] - heidän kannattaisi varoa mitä toivoo! Mitä jos ensimmäinen ihmistä viisaampi tietokone innostuu astrologiasta tai okkultismista? Mitä jos se kääntyy druidismiin tai wiccalaisuuteen? Mitä jos se alkaa kanavoimaan muinaista soturihenkeä?

Mitä jos he rakentavat maailmasimulaattoriohjelman kertomaan miten parhaiten hallita edistystä, ja se sitten kertoo heille kuinka optimaalisin globaali yhteiskunta koostuu keräilijämetsästäjien heimoista? Siinä olisi meinaan uusi evoluution taso - ironiassa. Vahingoittaisivatko he sitten omia tietokoneitaan muuttelemalla dataa tai uudelleenohjelmoimalla konetta kunnes saadaan sellaisia vastauksia mitkä sopivat heidän ihmisennakkoasenteisiinsa? Kulttuurissa joka pitää maatilaa viidakkoa parempana, kuinka pitkään siedämme älykkyyttä joka todennäköisesti haluaa maailman mikä saa viidakon näyttämään parkkipaikalta?

Mitä jos ensimmäinen bio-nano-superaivo tulee hulluksi? Miten kukaan voisi sitä tietää? Eikö omaamme nähden täysin eri pohjalta toimiva mieli, paljon omaamme monimutkaisempi, vaikuttaisi hullulta joka tapauksessa, teki se mitä tahansa? Mitä jos se yrittäisi tappaa luojansa ja sitten itsensä? Mitä jos sen ensimmäiset sanat ovat "vihaan itseäni ja haluan kuolla"? Jos tietokone olisi sata kertaa meitä monimutkaisempi, niin millä kertoimella se olisi meitä herkempi tunteiltaan? Masentuneempi? Hämmentyneempi? Julmempi? Sellaisia aivoja joiden monimutkaisuus on vain puolet omastamme ei voi vain ohjelmoida - se täytyy kasvattaa, ja kasvattaa hyvin. Kuinka monet tietokonenörtit ovat kasvattaneet omat lapsensa sekä tunne-elämältään terveiksi, että jatkamaan vanhempiensa työtä? Jos he eivät voi tehdä sitä itseensä lähes identtisen otuksen kanssa, miten he voivat koskaan tehdä niin hypermonimutkaisen vieraan älykkyyden kanssa? Taas kerran he puhuvat kaaoksesta, kuvitellen samalla kontrollia: voimme mallintaa pörssikursseja, laskea ratkaisuja yhteiskunnallisiin ongelmiin, tietää milloin ja missä voit pieraista ja saada sadetta kuukausi myöhemmin Barbadoksella. Toki, ehkä, mutta kun suunnittelemme tekemällä näitä laskelmia - meillä ei ole mitään käsitystä siitä mitä tulee tapahtumaan.

Johonkin pisteeseen asti nörtit ymmärtävät tämän ja jopa pitävät sitä hyvänä juttuna: he sanovat että sitten kun Singulariteetti vihdoin ilmestyy, on tilanne 'all-in', ja kortit käännetään ympäri eikä takaisin enää palata. Mutta samaan aikaan he tekevät kaikenlaisia oletuksia: että uuden älyn motiivit, arvot ja estetiikka on edes etäisesti samankaltainen heidän omiinsa; että se toimii "rationaaliseksi pyyteellisyydeksi" kutsutun kulttuurisen käsitteen pohjalta; että "edistys" ja "kiihtyvyys," kuten me ne määrittelemme, tulee jatkumaan.

Mikä tahansa kiihtyvyys jatkuu kunnes sen kantava voima loppuu, tai kunnes se kääntyy takaisin ja muuttaa sen mahdollistaneita olosuhteita. Bakteerit petrimaljassa lisääntyvät kunnes ne täyttävät koko maljan ja syövät kaiken siinä olevan ravinnon. Atomipommin ketjureaktio kiihtyy kunnes kaikki fissiokelpoinen materiaali joko kuluu loppuun tai haihtuu räjähdyksessä. Ja informaatioteknologia kiihtyy kunnes...

Kurzweilillä oli vastaus: kun kiihtyvyydeltä loppui tila elektroniputkissa, se siirtyi transistoreihin. Siitä se siirtyi piisiruihin, ja seuraavaksi se saattaa siirtyä orgaanisten nanoputkien kolmiulotteisiin asetelmiin, ja niin edelleen.

Toki kiihtyvyys voi löytää uusia fyysisiä medioita kun siltä loppuu tila laskea nopeammin. Mutta mitä se tulee tekemään kun siltä loppuu tila polttaa hiilivetyjä aiheuttamatta kasvihuoneilmiön vahvistumista? Tila mihin laittaa myrkkyjä tuhoamatta sen ihmispalvelijoiden ruokahuoltoa ja terveyttä? Tila tehdä palvelijoistaan niin tyhmiä, että ne alistuvat järjestelmälle mihin he eivät henkilökohtaisesti voi vaikuttaa, ennen kuin heistä tulee liian tyhmiä pyörittämään sitä? Tila, joka mahdollistaa informaation vaihdon ennen kuin kapinahenkiset ihmiset hajottavat järjestelmää ylläpitävät illuusiot? Tila hallita mieliämme ennen kuin saamme riittävästi kapinahenkeä kääntämään huomiomme pois televisiosta ja nauramaan kaikista kehittyneimmällekin propagandalle? Tila ostaa ihmiset pois tyydyttämällä heidän halunsa, ennen kuin niitä ei enää voi tyydyttää, tai he haluavat jotain mikä ei enää mahdollista heidän pyörittävän järjestelmää samalla? Tila siirtää ihmisen tila poispäin ihmisluonnosta ennen kuin syntyy suuria rahvaanliikkeitä tuhoamaan kaiken ja aloittamaan alusta? Tila turruttaa ihmiset ennen kuin ne viiltelevät itseään tunteakseen olevansa elossa?

Jos kiihtyvyys on todellakin sisäänrakennettu maailmankaikkeuteen, kuinka paljon edemmäksi tästä se on silloin rakennettu? Ja kenen toimesta? Ja miksi? Sun Tzu sanoi, "emme voi liittoutua naapurihallitsijoiden kanssa ennen kuin olemme perehtyneet heidän aikeisiinsa." Nuoren Descartesin luona vieraili "enkeli" kertomassa hänelle avaimen luonnon valloittamiseen olevan numeroissa ja mittauksissa. Kenelle tämä vierailija teki töitä? Eikö kukaan muu ajattele "edistyksemme" olleen epäilyttävän helppoa?

Robinson Jeffers kirjoitti runon, "The Purse-Seine," mikä kertoi sen seuraamisesta kun kalastaja ympäröi fosforiloisteiset sardiinit jättimäisellä verkolla, ja hitaasti kiristi sitä, ja mitä tiheämmin sardiinit olivat verkossa, sitä nopeammin ne liikkuivat ja sitä kirkkaammin loistivat. Sitten hän katsoi vuorenhuipulta ja näki saman ilmiön kaupungin valoissa! Kokoaako joku meitä yhteen korjuuta varten?

Vai onko se jo tapahtunut? Tiedemiehet ovat todenneet että jos on mahdollista simuloida näin yksityiskohtainen maailma, se tullaan tekemään, ja valemaailmojen lukumäärä tulee määrällisesti suuresti voittamaan todellisen, ja näin ollen on erittäin todennäköistä että olemme nyt valemaailmassa. Ja sen tarkoitus tuskin on antaa meille tyydytys jopa syvemmän valheellisuuden kerroksen luomisesta.

Ehkä sen tarkoitus on antaa huonoa esimerkkiä tai näyttää meille historiaamme, tai sopeuttaa rikollisia, tai vangita toisinajattelijoita, tai saada meidät kärsimään riittävästi keksiäksemme uusia ideoita. Tai ehkä me olemme mukana niin eeppisessä pelissä, että siihen kuuluu useiden elämien eläminen tässä maailmassa arvoituksen ratkaisemiseksi, tai olemme pelissä, joka on totaalisen perseestä mutta niin addiktoiva ettemme osaa lopettaa, tai olemme pelitestaajia kokeilemassa bugeja täynnä olevaa varhaista versiota. Tai olemme kivikauden ihmisiä shamaanisessa transsissa, kartoittamassa mahdollisia tulevaisuuksia, jotta voisimme löytää parhaan tavan huonoista ajoista selviämiseksi, tai ehkä olemme tolkienilaisessa maailmassa, missä paha velho on kironnut meidät, tai olemme romahduksen jälkeisen maailman ihmisiä, jotka ovat projisoineet itsensä menneisyyteen oppiakseen sen kieltä ja käytäntöjä. Tai kehittyneen teknologian ihmisiä, jotka kuolevat syistä jota he eivät ymmärrä, ja näin ollen simuloivat menneisyyttä, yrittäen löytää sellaisen vaihtoehtoisen aikajanan missä he voittavat.

He sanovat että olen "tulevaisuuden vihollinen," mutta olen lähimenneisyyden vihollinen. On varsin ylimielistä että lähimenneisyyden ystävät kuvittelevat tulevaisuuden olevan puolellaan. Katson toiveikkaana tulevaisuuteen, odottaen juonenkäännettä.

Alkuteksti: Don’t Fear the Singularity. Green Anarchy #22, Kevät 2006

Kääntäjän viitteet:

1. acceleration
2. miniaturization
3. pääsiäissaaresta lisää Clive Pontingin kirjan "A Green History of the World - the environment and the collapse of great civilizations" ensimmäisessä luvussa: "Pääsiäissaaren opetukset"
4. RFID-teknologiasta lisää Fernest Rostyn artikkelissa "RFID - tulevaisuus on nyt?"
5. emergence
6. spiritual machines