RAF:n johtonainen vapautui vankilasta

Preventiivisiksi nimitetään sellaisia toimenpiteitä, joilla estetään ennakolta jokin asia, jota ei haluta tapahtuvan. Tähän tarkoitukseen käytetään menetelmiä, jotka ovat kehittyneet ja vakiintuneet tiettyihin muotoihin, jotka on mahdollista tunnistaa tapahtumien kulkua tarkkailemalla.

Ns. länsimaisissa demokratioissa poliittista kenttää kontrolloidaan pääasiassa näkymättömillä ja epäsuorilla toimenpiteillä, toisin kuin ns. diktatuureissa, joissa poliittinen säätely perustuu peittelemättömiin kieltoihin ja kansalaisvapauksien rajoittamiseen. Sellainen on nykyaikana typerää ja tehotonta, sillä avoimen yhteiskunnan oloissa tapahtuva piilosäätely on varmempaa ja tuottaa kestävämmän tuloksen. Kuten lukija ymmärtänee, "demokratian" ja "diktatuurin" ero ei ole siinä, että jommassakummassa kansalaisilla olisi vaikutusvaltaa tärkeisiin ratkaisuihin, vaan tavassa jolla tämä vaikutus mitätöidään.

Tehokkainen preventiivinen toimi on torjuttavan yhteiskunnallisen liikkeen estäminen perustamalla itse sitä muistuttava organisaatio, joka ottaa kyseisen sosiaalisen lokeron haltuunsa -yleensä median tuella- ja mitätöi itse sen asian, jonka nimissä toimii. Menetelmä muistuttaa rokotusta.

Kun lääketieteen käyttämä rokotus pyrkii herättämään elimistön vasta-aine -tuotannon, myös preventiivisessä mielessä pykätty poliittisen liikkeen "heikennetty kanta" viritetään aiheuttamaan maksimaalisen vastavaikutuksen. Torjuttava asia tahritään erilaisiin epämiellyttävyyksiin, sen nimissä tehdään tavallisille ihmisille vastenmielisiä tekoja, ja näin estetään aidon liikehdinnän syntyminen ko. sektoriin.

Nimitämmekin preventiivien takana oleva toimijaa"systeemiksi". Systeemi näkee mielellään esim. väkivaltaisia "anarkisteja", koska silloin voidaan olla varmoja, ettei anarkisteista ole jatkossa kovinkaan suurta haittaa, sillä he eivät sillä menolla saa ajatuksiaan leviämään normaali-ihmisten joukkoon.

Median suurennellen esittelemät mellakoinnit Seattlessa, Göteborgissa ja Genovassa ovat preventiivikon toiveunia: Kaikki hankalat porukat ympäristöliikkeistä feministeihin ja anarkisteihin on koottu samaan kasaan, ja muutaman törpön mustapipon tms. puberteetti-radikaalin avulla koko joukko leimataan yhdellä iskulla riehuvaksi roskajoukoksi tavallisten työssäkäyvien kansalaisten silmissä.

Preventikko tarvitsee kahdenlaisia apupoikia onnistuakseen:

1.) Väkivaltaisia "reko-räkälöitä", jotka mm. rääkyvät ja räkivät päin naamaa Helsingin Esplanadilla hallituspuolueen juutalaiselle kansanedustajalle (saaden media-stalinistien avulla suuren myönteisen julkisuuden), yllyttävät "anarkismin" nimissä nuoria keskikalja-juoppoja väkivaltaan ja samalla itse esiintyvät rauhanomaisina "valkohaalareina";

2.) "Vastuuntuntoisia" ympäristöliike-lässyttäjiä, jotka itse pitävät oman peiteroolinsa puhtaana em. riehumisesta, mutta pitävät myös huolta, ettei ns. kansanliikkeiden rehellinen ja hyväuskoinen enemmistö tee pesäeroa näihin omaan hattuunsa paskantajiin.

Jälkimmäinen, yhteyksien ja verkostojen keskipisteisiin hakeutuva, ihmislajike siis sekä irtisanoutuu että käytännössä suvaitsee väkivallan lietsomista. Yhteen asiaan he kuitenkin suhtautuvat raivokkaasti kuin vesikauhuiset koirat: Jos joku yrittää nostattaa väkivallan vastaista mielialaa näiden valvoja-agenttien kontrolloimassa sektorissa, he älähtävät heti ja kiivaasti. He leimaavat väkivalta-agitaation vastustajat samanlaisiksi, kuin itse ovat: Kieroiksi kaksinaamaisiksi harhaanjohtajiksi.

Vasemmistoon identifioituvan "radikaalin" on helpompi nähdä tämä kuvio itselleen tutun ja rakkaan sektorin ulkopuolella. Katsotaanpa siis "oikeistoa". Suomessa, kuten useimmissa Euroopan maissa, on näkynyt tavallisen ihmisen silmin kummallista ja epämääräisen oloista "äärioikeistoa". Näillä ryhmillä on kaksi yhteistä tuntomerkkiä:

1. Kiinnostus kaikkeen inhotukseen ja valtamedian jo valmiiksi vastenmielisiksi leimaaniin asioihin. He paasaavat Holocaustista yhtä innolla kuin ns. antifasistit. He keräävät repertuaariinsa kaikki 30-luvun symbolit ym. tunnuskuviot, jotta jokainen tietäisi, keitä he ovat.

2. He karttavat tarkkaan kaikkia sellaisia poliittisia kysymyksiä, joissa vasemmistoliberaalit tai nykyiset EU-maiden hallitukset ovat väärässä, ja joista tavalliset äänestäjät olisivat kiinnostuneita. Suomessa heidän suustaan voi kuulla, yhtä luontevasti kuin Ilkka Kanervan kokoomuslaiselta tukimieheltä, että "eihän kommunisteja enää ole". Po. keinotekoinen äärioikeisto jättää täydellisen työrauhan sekä poliittiselle valtarakenteelle että taistolais-kommunisteista punavihertäväksi virkamafiaksi muuttuneelle kommunistijuntalle.

Kun tietää, että Suomen erityispiirre on Neuvostoliiton vakoilujärjestöjen rakentamien verkostojen ja rahavallan yhteenkietoutuminen, viimeksimainittu huomio on merkitsevä.

Epäaito äärioikeisto on erittäin huolelliseti pysyttäytynyt kaukana mm. suomalaisen autoverotuksen eriskummallisuuksia. Kaikkihan tietävät, että nuoria miehiä eniten kiinnostava asia (sen lisäksi) on autoilla liikkuminen ja muu puuhastelu. Kun verotuloja keskenään jaettavakseen hamuava poliittinen eliittimme säilytti EU-jäsenyyden jälkeenkin brezneviläisen autoverotuksen, mikä on jopa vastoin EU:n artikloja, suomalaiset ajavat EU:n toiseksi vanhimmalla autokannalla, ja nuoriso ajelee vanhoilla romuilla.

Alkeellisinkin järki sanoo, että jos joku aikoo perustaa Suomeen uuden poliittisen liikkeen, hän vapaaehtoisesti luopuu miljoonista kannattajistaan, ellei ota tätä kysymystä käyttöönsä. Toisaalta, jos joku haluaa olla perustavinaan poliittista liikettä, ja on jossakin kassakaappisopimuksessa sitoutunut olemaan häiritsemättä punaporvaristomme bizneksiä, hän vaikenee autovero-asiasta. Niinhän "oikeistomme" on tehnytkin.

Suomalaisen poliittisen (piilodiktatuuri-)järjestelmän kulmakivi ja poliittisen kiistelyn voittajan palkinto on poliittisesti palkituille puolue-uskollisille varattu virkakiintiö l. puolueläänitys. Sellaisen kontrolloimiseen perustuu puoluetoimistojen valta kenttäväkeensä ja aktiiveihinsa: Se joka päättää kuka saa puolueelle varatun viran, käyttää valtaa puolueessa.

Perinteellisesti "oikeisto" on ottanut lehmäkauppojen hyödyt rahana ja etuina niille finanssi- ja teollisuustahoille, joiden asioilla se juoksee. "Vasemmisto" on saanut juudaksen kolikkonsa virkoina. Heidän "kykynsähän" eivät kelpaa työmarkkinoille, joten täytyy olla virkoja ja apurahoja.

Tavallinen työssäkäyvä tai yrittäjänä tulonsa hankkiva rahvas tietää tämän kuvion. "Valtiolla ja kunnalla on aina konttorin puolella enemmän väkeä kuin verstaalla." Mikään eduskuntapuolue ei kuitenkaan ota arsenaaliinsa tätä varmaa hittiä, vaan kaikki vaikenevat, -odottaen ilmeisesti murusia herroja pöydältä.

Poliittiset "oppositio"-liikkeet, ns. uudet kansanliikkeet tai uus-äärikoikeisto, ovat myös mukana tässä vaikenemisen konsensuksessa. Emme kysy miksi, koska vastasimme jo: Ne ovatkin kaikki lavasteita, joilla "systeemi" tekee vaarattomiksi tai jopa käyttää tarkoituksiinsa rehellisen hölmöjä aktivisteja sekä oikealla että vasemmalla.

Jos puolueet ovat poliittisen korruption rikospaikkoja, miten on uusien ns. kansanliikkeiden laita, joita trendejä haistelevat toimittajantapaiset kehuskelevat melkein leipätyönään? Annammekin vasemmisto-aktivisti -lukijallemme vihjeen: Katsopa, ketkä Sinun ikäluokkasi "radikaaleista" ovat jo virka- ja apuraha-putkessa, ja sopivatko heidän puheensa edellä kuvaittuihin tuntomerkkeihin. Voit yllättyä.

"Heikennettyä kantaa" edustavalla keinotekoisella poliittisella liikkeellä rokottaminen noudattaa useimmiten samaa kaavaa: Ensin perustetaan "yhteinen" liike, johon jo sujautetaan mukaan tuleva tahrimis-osasto, jolla teetetään myöhemmin koko liikettä kompromenttoiva skandaali tai pysyvä imago-haitta, ja kun kaikki munat ovat kopassa, on mätämunien vuoro toimia.

Samaa kaavaa noudatti Suomalaisuuden liiton eräänlaiseksi nuoriso-osastoksi ukko-yhdistyksen jäsenten passiivisuutta ja korkeaa ikää hyväksikäyttäen tuputettu "Suomen Sisu": Kun "Sisu" oli riittävän kauan roikkunut liiton siivellä, RKPtä lähellä olevat tahot nostivat esiin (kuten oli sovittu?) "Sisun" natsilaisuuden, joka oli oikeastaan simppelien merkkienkeräilijöiden ja puberteettifasistien lavasteenomainen kokoelma ilman poliittisia ambitioita.

Laajemmalle kokonaisuudelle oli aiheutettu vahinko keinotekoisen atrapin avulla. Erinäisten kansainvälisten kokousten liepeillä mellakoinut ja vakavien tarkoitusten motivoimina toimineiden tuhansien mielenosoittajien vaivannäön pilannut "mustapipo"-joukko edustaa saman metodin käyttöä.

Tässä esittelimme preventikkojen konstin n:o 1. Luonnollisesti osaatte nyt olla varovaisia?

[ Vastaa tähän | # ]