Kasvissyönti osaratkaisu ilmastokriisiin

Ilmastonmuutosta on tarkasteltu Aamulehden sivuilla viime viikkoina monesta eri näkökulmasta. Aiheiden joukosta on unohtunut tärkeä ilmastonmuutokseen vaikuttava tekijä: ruokailu.
Syömme joka päivä, mutta mitä? Lehdissä on toistaiseksi kohistu pyöräilyn ja energiansäästölamppujen puolesta, nyt tulisi jatkaa (liedellä valmistetuista) valkosipuliperunoista, sienikastikkeesta ja papupihveistä. FAO:n marraskuun lopulla julkaiseman selvityksen mukaan karjatalous on maailmanlaajuisesti liikennettäkin merkittävämpi kasvihuonekaasupäästöjen lähde. Chicagon yliopistossa tehdyn ”Diet, Energy, and Global Warming” tutkimuksen mukaan vegaaniruokavalioon siirtyminen tuottaa vuosittain suuremman ilmastohyödyn kuin se, että vaihtaisi ajokkinsa tavallisesta Toyotasta hybridiautoon. Laskelmien mukaan hernekeiton valmistamiseen kuluu sen elinkaaren aikana seitsemän kertaa vähemmän energiaa kuin kanapaistoksen tuottamiseen.

Ilmastoperusteiden lisäksi kasvisruokaa puoltaa ekologinen ja oikeudenmukainen maapinta-alan käyttö. Suomessa ja muissa EU-maissa käytettävien eläinrehujen sisältämä proteiini on valtaosaksi tuotatettu unionin ulkopuolella sijaitsevilla pelloilla. Uusien soijapeltojen raivaus on merkittävimpiä syitä trooppisten metsien ja savannien hävittämiseen Etelä-Amerikassa. Soijaplantaasit uhkaavat myös pienviljelijöiden terveyttä. Noin 96 % Suomeen tuodusta soijasta käytetään eläinten rehuksi. Mikä hyvänsä kasvis ei kuitenkaan ole lihaa parempi. Talvisten kasvihuonetomaattien tuottaminen on jopa eläinkunnan tuotteiden valmistamista haitallisempaa. Pakkasten paukkuessa esimerkiksi idut, maustekurkut ja papulevitteet ovat oiva valinta leivän päälle. Myös riisin soisi jäävän joulupuuron erikoisuudeksi, sillä sen metaanipäästöt ovat tavattoman suuret. Sen korvaajina maistuvat muun muassa speltti, ohra ja kaurasuurimot. Ilmastonmuutoksen vakavasti ottaminen tarkoittaa myös lähiruoan suosimista eli esimerkiksi paikallisleipomojen renessanssia.

Päivi Mattila
Tampere