Thomas Toivonen: Kieli ilman symbolista ajattelua

Piraha-kansalla on hyvin epätavallinen kieli, ja he ovat yksi monista elävistä esimerkeistä, jotka osoittavat vääräksi Noam Chomskyn teorian siitä että kielemme on tulosta geneettisesti määritellystä ohjelmasta. Chomskyn mukaan jokaisella vauvalla on jo hallussaan kieliopin perusrakenne, ja lapsen tarvitsee vain oppia niiden kielten erikoispiirteet joille hän altistuu.

Mutta miksi sitten korvessa eläneiden lasten on ollut mahdotonta oppia puhumaan (sen sijaan he kommunikoivat kuin sudet (jos ovat susien kasvattamia), tai kuin apinat (jos ovat apinoiden kasvattamia). Mielenkiintoinen juttu Chomskyn teoriassa yleismaailmallisesta kieliopista on se, että se perustuu englantilaisen 1200-luvun filosofin Roger Baconin työhön, ja hänen niinkutsuttuun havaintoonsa siitä että kaikki kielet perustuvat yhteiselle alkuperäiselle kieliopille, jättäen täysin huomiotta myöhemmät havainnot ihmisten kielten rakenteiden moninaisuudesta.

"Joissain kielissä ei ole sukupuoliluokkia, toisissa on kaksi, toisissa kolme ja Sotherossa jopa kuusi. Lisäksi kielet käyttävät 767:ää (yhteensä 317:ssa kielessä havaittua) eri äännettä hyvin eri tavoin. Niissä on vaihteleva määrä konsonantteja ja vokaaleja Polynesian Mura-kielen [kuten myös Etelä-Amerikan Pirahojen] yhdestätoista aina Afrikan !xu tai !Kung -porukoiden 148:aan. Suurimmassa osassa kieliä niitä on 20-35. Tätä chomskylainen teoria ei selitä. Vaikuttaa siltä että 'Universaali Kielioppi' ei ole tieteellinen tosiasia, vaan ohjelma joka teoreettisista syistä olettaa kielellä olevan universaalin ytimen. Se on oletus jonka todistamisessa chomskyläiset ovat toistuvasti epäonnistuneet." - Mario Vaneechoutte ja John R. Skoyles, The memetic origin of language: modern humans as musical primates

Käytännössä Chomsky esittää (sarjalla kyseenalaisia lähtökohtia) että symbolinen ajattelu, joka on "Universaalin Kieliopin" perusta, on 'raakakoodattu' aivoihimme evoluution tuloksena. Tämä ei ole ainoastaan todistamatonta, vaan myös alentavaa Pirahojen kaltaisia ihmisiä kohtaan, ja paljastaa joko rasistisen tai kolonialistisen asenteen heitä kohtaan joiden kielestä puuttuu rekursio, sillä Chomskyn, Hauserin ja Fitchin ehdottama teoria lähtee siitä että rekursio on ihmiskielen ainutlaatuinen ominaisuus. Chomskylaisesta lähtökohdasta Pirahat ovat joko geneettisesti alempiarvoisia, vähemmän kuin ihmisiä, tai sellaisen rappeutuneen yhteiskunnan uhreja, joka on unohtanut sen mitä ihmisenä oleminen merkitsee, sillä Pirahoilla ei ole sivulauseita kielessään. Jokainen lause toimii omillaan ja viittaa yksittäiseen tapahtumaan. Sen sijaan että he sanoisivat "jos sataa, en mene", he sanovat "sataa mene en".

"Yritin purkaa kaiken mitä kuulin," sanoi professori Everett, joka nykyään puhuu sujuvaa pirahaa. "Yritin epätoivoisesti löytää rakenteita joita luulin kaikissa kielissä olevan, mutten onnistunut löytämään niitä. Olin varma että kyse oli omasta kokemattomuudestani niiden löytämisessä, mutta tosiasiassa niitä vain ei ollut olemassa." -Elizabeth Davies, Unlocking the secret sounds of language: Life without time or numbers

Henkilölle joka on viettänyt koko ikänsä abstraktien symbolien kautta kommunikoiden, tällainen kieli on totta kai hämmentävää. Heidän kieltään voi viheltää yhtä hyvin kuin puhua, laulaa tai jopa hyräillä syödessä, koska se on monimutkainen tonaalinen kieli. Siksi sitä voi myös ymmärtää vaistonvaraisella tasolla. Itse asiassa Pirahat eivät usko että ulkopuoliset voivat ymmärtää heitä edes sen jälkeen kun ovat oppineet puhumaan heidän kieltään.

"Vaikka Chomsky on toistanut väitettään [Poverty Of Stimulus] monin eri tavoin, yksi yhteinen rakenne väitteelle voidaan tiivistää seuraavasti:

1. Kaikissa luonnollisissa kielissä (ihmiskielissä) on kaavoja joita lapsi ei voi oppia pelkästään positiivisella esimerkillä. Positiivinen esimerkki on sarja kieliopillisia lauseita joita kielen opettelijalla on saatavilla, esimerkiksi muiden puhumista seuraamalla. Negatiivinen esimerkki taas toisaalta on kielen opettelijan saatavilla olevaa esimerkkiä mikä ei ole kieliopillista. Esimerkiksi silloin kuin vanhempi korjaa lapsen puhetta, lapsi saa negatiivista esimerkkiä.

2. Lapsille tarjotaan näistä kaavoista vain positiivista esimerkkiä, he kuulevat esimerkiksi toisten puhuvan vain lauseita jotka ovat "oikein", ei niitä mitkä ovat "väärin".

3. Lapset oppivat oman kielensä oikean kieliopin.

Johtopäätös: näin ollen ihmisillä täytyy olla joku sisäinen kielellinen kyky, mikä tarjoaa lisätietoa kielenoppijoille."

Tähän johtopäätökseen johtavia lähtökohtia ovat kritisoineet he jotka väittävät aivojen tilastollisen kaavatunnistuksen mekanismien voivan ratkaista monia pelkästään positiivisella esimerkillä tapahtuvaan kielen oppimiseen liittyviä kuviteltuja vaikeuksia. On myös kyseenalaistettu että lapset oppisivat kieltä vain positiivisella esimerkillä. Ja aikuisen ja lapsen oppimiskyvyn välillä on myös suunnaton ero.

Seitsenvuotiaalla sukulaispojallani ei ole mitään ongelmia käyttää tietokonetta itsekseen internetissä surffaamiseen, kun taas 58-vuotiaalle äidilleni pelkkä tietokoneen peruskäyttö on hyvin vaikeaa. On monimutkainen tehtävä, etenkin kokemattomalle lapselle, oppia käyttämään tietokonetta pelkällä positiivisella esimerkillä.

Tarkoittaako tämä siis sitä että Cro-Magnonilla oli luontainen tietämys tietokoneista yli 40 000 vuotta ennen ensimmäistäkään tietokonetta ja internetiä? Vai oliko se kenties Jumalan taivaallinen suunnitelma että jonain päivänä ihminen viettää koko ikänsä tietokoneen edessä? "Ja näin Jumala loi Aatamin ja Eevan tulemaan taitaviksi nettisurffaajiksi, ja hän piti sitä hyvänä asiana." Vai olisiko asia kenties niin että Homo Sapiens Sapiensilla on luontainen kyky oppia, ja tämä oppimiskyky vahvistuu kriittisen vaiheen aikana, milloin herkkyys kasvaa tietyille ympäristön ärsykkeille. Ja olisiko mahdollista että jos me emme saa tiettyjen asioiden oppimiseen välttämättömiä ärsykkeitä tämän "kriittisen vaiheen" aikana, näiden asioiden oppiminen myöhemmin elämässä voi olla vaikeaa, joskus jopa mahdotonta.

Teoriaa yleismaailmallisesta kieliopista ei voi todistaa vääräksi, kuten ei myöskään Älykästä Suunnittelua tai sen järjettömyyttä. Bobby Hendersonin (Spagettihirviön Pyhän Kirkon ylipappi) ja Pastafarioiden väite siitä että "ilmaston lämpeneminen, maanjäristykset, hurrikaanit ja muut luonnonkatastrofit ovat suoraa seurausta 1800-luvulla alkaneesta merirosvojen määrän vähenemisestä" on esimerkki älyttömästä teoriasta jota ei voida todistaa vääräksi. "Jos teoria Älykkäästä Suunnittelusta ei perustu uskoon, vaan on sen sijaan taas yksi tieteellinen teoria, kuten väitetään, silloin täytyy opettaa myös meidän teoriaamme [Lentävä Spagettihirviö], sillä se pohjautuu uskon sijasta myös tieteeseen," kirjoitti Bobby Henderson avoimessa kirjeessä Kansasin koululautakunnalle.

Joitain mielenkiintoisia tosiseikkoja Piraha-kansasta:

Heillä ei ole kollektiivista muistia kahta sukupolvea pidemmälle, sillä heitä kiinnostaa vain asiat jotka ovat suoran henkilökohtaisen kokemisen piirissä, tehden näin lukemattomien itsehoitogurujen neuvot siitä kuinka tulee "elää nykyhetkessä" ja "ei tule murehtia tulevaisuutta" ja "ei kannata elää menneessä", tarpeettomiksi näiden ihmisten keskuudessa, sillä se on heille yhtä itsestään selvää kuin syöminen ja nukkuminen. Käsitys nykyhetkessä elämisestä saattaa tuntua ilmiselvältä myös meille, jotka elämme sivilisaation rajoissa, mutta meidän on enemmän tai vähemmän mahdotonta kokea enempää kuin muutamia lyhyitä hetkiä, ja nekin usein voimakkaan henkisen harjoittelun tuloksena. Ne harvat jotka ovat (oletettavasti) kyenneet pakenemaan nykyisyydessä elämättömyyden "kärsimystä", nähdään "valaistuneina".

"Joshu kysyi Nansenilta: 'Mikä on polku?' Nansen sanoi: 'Polku on jokapäiväinen elämä.' Joshu kysyi: 'Voiko sitä opiskella?' Nansen sanoi: 'Jos koitat opiskella, jäät kauaksi siitä.' Joshu kysyi: 'Jos en opiskele, kuinka voin tietää sen olevan polku?' Nansen sanoi: 'Polku ei kuulu kokemisen maailmaan, eikä se kuulu kokemattomuuden maailmaan. Kognitio on harhaluulo ja kognitiottomuus on aistitonta. Jos haluat tavoittaa aidon polun epäilyksen ulottumattomissa, aseta itsesi samaan vapauteen missä taivas on. Nimeät sen joko hyväksi tai ei-hyväksi.' Näillä sanoilla Joshu valaistui." -Zenin tarina

Pirahojen mukaan puhumisen tulee liittyä ainoastaan välittömään henkilökohtaiseen kokemiseen perustuvaan tietoon. Yksikään Piraha ei viittaa abstrakteihin käsitteisiin tai kaukaisiin paikkoihin ja aikoihin. Tästä syystä heistä tuli erittäin kiihtyneitä eivätkä he halunneet jatkaa kielitieteilijä Daniel Everettin pitämää lukutuntia sen jälkeen kun heidän sanansa "taivas" sanottiin yhteen ääneen kuukausien kovan työn jälkeen. Ensiksi he nauroivat sille että sana kuulosti taivaalta, mutta kun Everett selitti että se itse asiassa oli sana "taivaalle", he pyysivät oppitunnin lopettamista. Syy sille miksi he ylipäätään osallistuivat opetukseen oli toisten kanssa hengaaminen ja popcorntarjoilu.

David Abramsin kirjassa The Spell Of The Sensuous esittämä ajatus, "että luet näitä painettuja sanoja kuten heimokansan metsästäjä joskus luki peuran, hirven ja karhun metsämaahan painamia jälkiä", ei yksinkertaisesti toimi. Heimokansan metsästäjä ei lukenut eläinten jälkiä, sillä eläimen jälki ei ole eläimen symboli, eikä eläin tehnyt sitä muodostaakseen esimerkiksi symbolin taivasta tarkoittavalle sanalle. Se on mikä se on, eläimen jälki, ja se koetaan niin. Ei vain keräämällä tietämystä jäljistä näkemällä, vaan metsästäjän tietoisuudella kokonaisuudessaan. Voiko paperinpalalle kirjoitetun sanan tarkoitusta haistaa? Voiko sitä koskea tai maistaa? Pirahoille taivas on tuolla ylhäällä, ei tuherruksena paperinpalalla, sillä heidän sanansa "taivas" ei ole heille taivaan kokemisen välittämistä, se on suora ilmaisu taivaan kokemiselle.

Tämän lisäksi Pirahat eivät osaa laskea tai edes ymmärrä numeroiden käsitettä. He käyttävät ainoastaan arvioivia mittoja. He eivät myöskään tykkää siitä kun heille sanotaan että asiat voi kokea vain yhdellä tavalla. Mutta Pirahat eivät tunnu olevan ainoita ihmisiä joilla on ollut ongelmia laskemisen kanssa.

"... Esi-indoeurooppalainen sana luvulle "yhdeksän" tuntuu juontuvan sanasta "uudelle"; se viittaa siihen että lukua "yhdeksän" kutsuttiin alunperin "uudeksi numeroksi", viitaten siihen että nimen omaaminen niin suurelle luvulle on ollut kielen puhujille aikoinaan suuri teknologinen läpimurto. Englannissa näiden kahden sanan ääntäminen on kehittynyt hivenen eri tavalla, mutta kannattaa huomata että saksan sanat 'neun' ja 'neu' ovat lähempänä toisiaan, ja ranskassa sanalla 'neuf' on molemmat merkitykset." - Geoffrey Sampson, What was the earliest ancestor of English like?

Esi-indoeurooppalaista kieltä puhuvat elivät arviolta 6000 vuotta sitten. 4000 vuotta maatalouden syntymisen jälkeen, ja vähintään 34 000 vuotta symbolisen kulttuurin syntymisen jälkeen. Jos symbolinen ajattelu on evoluution seurauksena luontaista meille, kuten looginen johtopäätös chomskyläsien teorian mukaan täytyy olla, pohjautuen sille lähtökohdalle että meillä on luontaisuus niin monimutkaiselle kieliopille että lapsi ei voi oppia sitä pelkällä positiivisella esimerkillä, niin miksi kesti 34 000 vuotta oppia laskemaan yhdeksään? Australian Aboriginaalit ovat laskeneet vain kolmeen 50 000 vuoden aikana ennen valkoisten saapumista. Ja Pirahat eivät osaa (tai eivät halua) edes ymmärtää yhden käsitettä. Psyko-kielitieteilijä Peter Gordonin havaintojen mukaan heidän laskutaitonsa "ovat verrattavissa vauvoihin jotka eivät vielä osaa puhua".

Ero numeroiden käsitteen ymmärtämisessä ei voi olla evoluution tulosta, sillä ihmisen aivot eivät ole muuttuneet evolutiivisesti sen jälkeen kun Homo Sapiens Sapiens ilmaantui. Ja sekä Aboriginaaleilla ja Pirahoilla on eurooppalaisia vastaava älykkyys, minkä todistaa se, että sekä nykypäivän aboriginaaleilla ja pirahalapsilla ei ole ongelmia oppia laskemaan.

"Numero on ihmisluonnon historian tärkein ajatus. Numerointi tai laskeminen (ja mittaaminen, prosessi missä numeroiden avulla edustetaan määriä) tekee asteittain moninaisuudesta määriteltyä massaa, ja näin ollen tuottaa numeron homogeenista ja abstraktia, matematiikan mahdollistanutta, luonnetta. Sen alkamisesta laskemisen varhaismuodoista (alkaen binäärijaosta ja varpaiden ja sormien käyttämisestä laskemisen pohjana) kreikkalaisten numeron idealisointiin, kehittyi kasvavassa määrin abstrakti tapa ajatella, rinnakkain aikakäsitteen kypsymisen kanssa." - John Zerzan, Number: Its Origin an Evolution

Aivan kuten Pirahoilla ei ole numeron käsitettä, heillä ei ole myöskään ajan käsitettä. Oman kokemukseni mukaan ilman kelloja minullakaan ei ole ajan käsitystä. Ollessani lomalla Kreikassa joitakin vuosia sitten onnistuin välttelemään kelloja kolme päivää. Noiden päivien aikana tunnuin olevan enemmän kosketuksissa itseni ja ympäristöni kanssa tavalla jota on vaikea selittää. Uskon että olemme kaikki kokeneet ajattomuuden hetkiä. Kuvittele eläväsi koko elämä sellaisessa tilassa. Se olisi täysin verrattavissa siihen mitä buddhalaiset kutsuvat Nirvanaksi. Ja kuvittele että se on ollut joskus meidän ihmisten täysin luontainen olemisen tila.

Pirahoilla ei ole luomismytologiaa. Heidän mukaansa kaikki on aina ollut niin kuin se on. Se johtuu heidän tavastaan kokea maailma. Heille ainoastaan se on todellista mitä voidaan suoraan kokea, ja he eivät koskaan kerro kuviteltuja tarinoita. Esimerkiksi joenmutkassa kulkeva kanootti nähdään kulkemassa lähes toisessa ulottuvuudessa. Mutta he uskovat henkiin, joita he kohtaavat usein metsässä. Ja henget päättävät myös sen milloin ihmisen tulee vaihtaa nimensä, ottamalla tämän haltuun. Pirahat uskovat "henkimaailmaan", minkä he väittävät itse nähneensä, todennäköisesti hallusinogeenien vaikutuksen alaisena.

Tosiasia siitä että heillä ei ole taidetta (eikä edes sanoja väreille) muistuttaa minua jostain mitä James Shreeve kirjoitti teoksessa Neanderthal Enigma: "taiteellisen ilmaisun puuttuminen ei poissulje sen ymmärtämistä mikä maailmassa on taiteellista. Ehkä heillä ei ollut tarvetta suodattaa elämää esityksiksi, koska sen ydin oli jo paljastunut heidän aisteilleen."

Toisin sanoen, he ovat ihmisiä joilla on hyvin vähän (jos ollenkaan) symbolista kulttuuria, ja he ovat valopilkahdus ja järjen ääni vieraantuneessa ja hullussa maailmassa, joka pyörii päivittäin lujempaa ja lujempaa täysin ilman tolkkua. Mihin he voivat meitä opastaa, ja mitä me epätoivoisesti tarvitsemme näinä pimeinä aikoina, on kieli ilman symbolista ajattelua.

Thomas Toivonen

alkuteksti: A Language Beyond Symbolic Thought (Green Anarchy #24)