Metsään meni!
Tapahtumat | keskiviikko, 7.03. 2007 @ 22:03
Katselukertoja: 1 393
METSÄÄN MENI!
Valloittajia ja vastarintaa maailman metsissä
KinoSquat ja Elonmerkki esittävät elokuvia
lauantaina 10.3.2007 klo 12-17
Tampereen Vanhalla kirjastotalolla >> sijainti kartalla
Tapahtuma on ilmainen, mutta otamme vastaan lahjoituksia, jotka osoitetaan alkuperäisväen, antikapitalistisen ja ekologisen vastarinnan poliittisille vangeille.
Esitettävät elokuvat (ajat noin klo):
12:00 Pickaxe - Cascadian vapaavaltion tarina (90min)
--tauko 15min--
13:45 Tasmanian metsät (10min)
13:55 Tuhon konsultit (12 min)
14:05 Sabotaasi (9 min) OHJELMAN LISÄYS!
14:15 Vallankumouksen sytyttäjät - Johdatus Maan vapautusrintamaan (20min)
14:35 22/8 - Jeff 'Free' Luers Story (40min)
--tauko 15min--
15:30 Viimeinen joiku Saamenmaan metsissä (55min)
16:25 Metsäntutkimuksen harharetket (35min)
!! Jos pystyt auttamaan viime hetken mainostuksessa, niin materiaalia löytyy tulostettavaksi täältä. Etenkin flaikkuja on helppo levittää, ja ne tavoittavat ihmiset hyvin. !!
[päivitetty 10.3.]
METSÄÄN MENI!
Alkuperäiskansojen sukupolvelta toiselle välittyneet ekologiset perimätiedot edustavat erehdysten ja oppimisen kautta vaivalla saavutettuja maailmankuvia, jotka opastavat meitä toimimaan osana elämän kokonaisuutta, toimimaan elämän perustaa -omaa perustaamme- säilyttäen ja suojellen. Tätä perimätietoa on kolonisaation - ensin kristinuskon voimin, ja sitten nationalismin muotoon puetun valistuksen ja modernisaation nimissä pyritty väkivaltaisesti tukahduttamaan ja pyyhkimään olemattomiin. Ekologinen vastarinta sekä paikallisten ja alkuperäisten asukkaiden kamppailut kietoutuvatkin toisiinsa näissä yhteiskunnallisten liikkeiden videoaktivismia edustavissa elokuvissa.
Ilmastonmuutoskohun alle on hautautunut se tosiasia, että teollinen yhteiskunta aiheuttaa lukemattomia muita ongelmia, niin sosiaalisia kuin ekologisiakin. Näistä metsätuhot ja niihin liittyvä biologisen monimuotoisuuden nopea hupeneminen ovat ilmastonmuutoksen ohella vakavimpia. Sama metsien teollisen hyväksikäytön prosessi, joka yhdenmukaistaa ja köyhdyttää monimuotoisia ja ainutlaatuisia ekosysteemejä, köyhdyttää ja ajaa tuhoon myös näistä ekosysteemeistä erottamattomia, yhtä monimuotoisia ihmisyhteisöjä, joiden omavaraiset - itsensä elättävät mutta hyväksikäytettävää ylijäämää tuottamattomat - elämänmuodot ovat omistavan luokan herra-perspektiivistä katsottuna tuottamattomia, hyödyttömiä ja siksi arvottomia.
Metsäntutkimuksen harharetket -elokuva alkaa toteamalla, että globalisaatio ei ole uusi asia. Kun eurooppalaiset 1500-luvulla seilasivat valloitusretkilleen maailman merille, saatiin laivanrakentamisessa tarvittava terva näiltä kulmilta. Jo tuolloin kolonialistiset voimat kaatoivat alkuperäisväen pyhänä pitämät suuret puut, ja tätä voidaan pitää pohjana maailmankuvalle joka mahdollistaa metsien nykyisen teollisen hyväksikäytön. Myöhemmin tutustutaan mm. metsänomistajiin, jotka kieltäytyivät avohakkuista. Valtio leimasi heidät metsäntuhoajiksi ja hakkuutti metsiä pakolla. Elokuvassa esitettäviä pehmeän talouden vaihtoehtoja voi ehkä kritisoida siitä, että niissä metsät nähdään edelleen jossain määrin resurssina, joka saa arvoa vain siinä määrin kuin se tuottaa ihmiselle hyötyä. Teollisen metsätalouden kritiikki on silti vankkumatonta.
Suomi on syntynyt kolonisaation tuloksena, kun omavaraiset pitäjät, mierot ja siidat on alistettu yhä totaalisemmalle keskusvallalle - ja yhteinen maa on siirtynyt yhä harvempien omistukseen. Osana tätä prosessia on saamelaiset ajettu yhä peremmälle pohjoiseen. Kolonialismin perinnettä jatkava Suomen valtio ei edelleenkään tunnusta saamelaisten ylimuistoista oikeutta maihinsa, vaan valtion tukemana metsäyhtiöt yhä hakkaavat laajoja alueita Lapin metsistä, taloudellisen voiton tuottamiseksi yhtiöiden omistajille. Viimeinen joiku Saamenmaan metsissä kuvaa maaoikeuskiistaa, Lapin metsien teollista hyväksikäyttöä ja sitä miten rahan ja omaisuuden kaltaiset instituutiot jakavat ihmisiä valloittajan eduksi.
Elonmerkin tuottamassa, lyhyessä Tuhon konsultit -pätkässä nähdään haastatteluja Euroopan paperistrategiatapaamisesta, joka pidettiin huhtikuussa 2004 Euroopan metsäliikkeen (FME) tapaamisen yhteydessä Helsingissä. Haastattelut paljastavat suomalaisten metsä- ja konsulttiyhtiöiden, lähinnä Tampereen Hämeenkadullakin majaansa pitävän Jaakko Pöyry Oy:n, keskeisen roolin paikallisten ekosysteemien, alkuperäisyhteisöjen ja toimeentulotalouksien tuhoamisessa, jota yhtiöt harjoittavat kansallisten hallitusten tuella eri puolella maailmaa - kehityksen, modernisaation ja tuottavuuden nimissä.
Tasmaniassa paljaaksi hakattujen ikimetsien kamaraa poltetaan napalmilla, ja tuhosta selvinneitä eläimiä myrkytetään monissa maissa kielletyllä myrkyllä, jotta nämä eivät söisi taimia. Tasmanian metsät tutustuttaa meidät alkuperäisiin metsiin ja niiden monimuotoisiin asukkaisiin, metsäteollisuuden tuhotöihin ja tavallisten ihmisten vastarintaan - joka tosin jää lähinnä symboliseksi.
Hakku on kertomus ihmisistä Yhdysvaltain Oregonin osavaltiossa, jotka yrittävät estää ihmeellisen muinaisen metsän "pelastus"hakkuut sen jälkeen kun tuhopolttaja on vieraillut metsässä. Väkijoukko tukkii ja sabotoi erästä metsätietä pitääkseen hallituksen loitolla. Torjuttuaan puskutraktorin ja osavaltion poliisin, tulee Cascadian vapaavaltiona tunnetulle seudulle johtavasta porttilinnoituksesta polttopiste elävälle ja kehittyvälle yhteisölle, joka on omistautunut suojelemaan vanhoja metsiä kaikkialla Oregonin vuorilla. Elokuvassa nähdään väkivallatonta kansalaistottelemattomuutta, joukkopidätyksiä, 75 päivän nälkälakko, sekä - kuten Saamenmaallakin - yhteenottoja pahantuulisten metsureiden kanssa
Maan vapautusrintamaan tutustutaan elokuvassa Vallankumouksen sytyttäjät. MVR on kiistelty ympäristövallankumouksellinen järjestö, jonka näkemyksen mukaan kapitalistinen kulttuuri ja yhteiskuntarakenne ovat sekä sosiaalisen että ekologisen ahdingon takana. Niinpä se ei tyydy yhden asian kampanjoihin, vaan hyökkää suoraan kapitalismia ja yhtiöitä vastaan, yrittäen ekologisen sabotaasin keinoin tehdä tyhjäksi luonnonympäristöä tuhoamalla saavutetut taloudelliset voitot.
Elokuvissa sivutaan myös kysymystä terrorismin ja ekologisen suoran toiminnan suhteesta. Ekologisesti motivoitunutta suoraa toimintaa ja sabotaasiahan on pyritty jo pitkään leimaamaan "ekoterrorismiksi". Johdannossa Maan vapautusrintamaan perustellaan tätä käsitystä vastaan. Toisin kuin terrorismi, joka kohdistuu summittaisesti osattomiin ihmisiin ja paljaaseen elämään, kohdistuu ekologinen sabotaasi yksinomaan omaisuuteen: rakenteisiin ja koneisiin joiden avulla elämän tuhoa suunnitellaan ja toteutetaan. Maan vapautusrintaman yksi kolmesta ohjenuorasta onkin "välttää kaikin keinoin vahingoittamasta elämää", eikä kukaan ole ryhmän 15 vuoden olemassaolon aikana vahingoittunut sen iskuissa. On äärettömän tekopyhää, että luonnonvarojen, halvan työvoiman ja uusien markkina-alueiden vuoksi sotaa käyvän koalition valtiot kutsuvat elämän suojelijoita terroristeiksi.
Inarissa puolestaan paikalliset metsurit perustavat Greenpeacea vastustavan antiterroristi-leirin - mutta päätyvätkin itse käyttämään väkivallalla uhkailua ja pelottelua painostuskeinona alkuperäiskulttuuria puolustavia vastaan.
Elokuvassa 22/8 - Jeff "Free" Luersin tarina puolestaan tutustutaan "ekoterroristina" Yhdysvalloissa tuomitun Jeff Luersin tapaukseen. Myös tässä elokuvassa ekologinen vastarinta yhdistyy väljästi alkuperäisväen kamppailuiden ja sosiaalisten liikkeiden laajempaan kokonaisuuteen. Aiemmissa metsäkamppailuissa kansalaistottelemattomuuden ja symbolisen protestoinnin tehottomuuteen turhautunut Luers poltti vuonna 2000 kolme citymaasturia protestina ilmastonmuutosta vastaan. Hänet tuomittiin lähes 23 vuoden vankeuteen 50 000 dollarin vahingot aiheuttaneesta palosta, jossa kenenkään henki ei vaarantunut. Viime kuussa vetoomustuomioistuin totesi, että tuomio oli laiton, ja palautti tapauksen uudelleen käsiteltäväksi. Parhaassa tapauksessa Luers vapautuu vankilasta jo tämän vuoden aikana.
