Pirahãt puhuvat suhisten ja hymisten

Niukasta kielestä puuttuvat pää- ja sivulauseet
Heimolla ei ole mitään käsitystä omasta menneisyydestään

Jani Kaaro
Helsingin Sanomat 6.3.2007

Pirahã-heimo on noussut suuren tieteellisen mielenkiinnon kohteeksi.

Amazonin sademetsässä elävä kansa näyttää kyseenalaistavan monia perusoletuksia, joita kielitieteilijöillä ja antropologeilla on ollut kielestä ja kulttuurista.

Pirahojen kieli ja kulttuuri ovat niin niukkoja, ettei sellaista ole tähän mennessä pidetty edes mahdollisena.

Ensinnäkin pirahojen kielessä on hyvin vähän äänteitä: vain kolme vokaalia ja kahdeksan konsonanttia. Naisilla konsonantteja on yksi vähemmän.

Kielessä ei ole pää- eikä sivulauseita, joita pidetään kaikille kielille ominaisena piirteenä. Niinpä virke: "Kun olen syönyt, haluan puhua kanssasi", kuuluu pirahaksi: "Kun syöminen loppuu, minä puhua - melkein haluta."

Kieli ei myöskään tunne verbien aikamuotoja.

Väreille ja numeroille ei ole sanoja. Pirahãt voivat puhua väreistä konkreettisesti siten, että jokin on "veren värinen", mutta heillä ei ole väreille käsitteitä. Ainoa väriin viittaava abstrakti termi ilmaisee valoisuuden voimakkuutta.

Vastaavasti sana "hói" voi jossain yhteyksissä merkitä "yksi", toisissa "pieni".

Pirahojen kieli kuuluu mandariinikiinan lailla tonaalisiin kieliin, jossa sama äänne eri korkeudella sanottuna tarkoittaa eri asiaa.

"Heidän kielensä on kuin laulua", sanoo sähköpostitse pirahãn kielen ainoa asiantuntija Dan Everett. Vihellykset, suhinat ja hyminät tekevät kielestä ainutlaatuisen.

Pirahojen kulttuuri on vähintään yhtä niukka kuin heidän kielensäkin

Pirahãt saattavat olla ainoa etninen ryhmä, jolla ei ole minkäänlaista käsitystä omasta historiastaan.

Heillä ei ole luomismyyttiä eikä kollektiivista muistia, joka ulottuisi kahta sukupolvea kauemmaksi

Kun pirahoilta kysytään, miten maailma on luotu, he vastaavat: "Kaikki on tehty." Kun kysytään miten kaikki on tehty, he vastaavat: "Kaikki on aina samaa."

Historiattomuuteen sopii, että pirahojen sukujärjestelmä ja sitä koskeva termistö ovat äärimmäisen yksinkertaisia. Useimmat heimon jäsenet eivät edes muista kaikkien neljän isovanhempansa nimeä.

Kulttuurista puuttuu lähes tyystin taide. Lähimmäksi taidetta tulee ehkä tanssi, jossa pirahãt kävelevät tunteja ympyrää ja laulavat.

"Laulussa ei ole rytmiä eikä melodiaa, vaan se on pikemminkin tonaalista puhetta", sanoo Everett.

Heimo tuli suuren yleisön tietoisuuteen vuonna 2004, kun Columbian yliopiston psykolingvisti Peter Gordon tutki pirahojen matemaattisia kykyjä. Hänen mukaansa numerot eivät puutu pelkästään kielestä; pirahãt eivät yksinkertaisesti ymmärrä numeron käsitettä.

Everett, joka on elänyt seitsemän vuotta alkuperäiskansan kanssa, vahvistaa tämän.

Hän ei ole kuullut pirahojen käyttävän termejä, jotka tarkoittavat "kaikki", "jokainen" tai "enemmän". Hän ei ole myöskään nähnyt heidän laskevan mitään.

Everett ja hänen vaimonsa opettivat pirahoja, mutta kahdeksan kuukauden kuluttua yksikään ei osannut laskea kymmeneen.

Muut numerottomat kansat, kuten Australian warlpirit, oppivat laskemaan vaivattomammin.

Gordonin tutkimus viritti uudelleen keskustelun kielitieteilijä Benjamin Whorfin teoriasta, jonka mukaan ihmiset voivat muodostaa ajatuksia vain sellaisista asioista, joille on käsite kielessä. Koska pirahojen kielessä ei ole numeron käsitettä, he eivät myöskään osaa kuvitella miten sitä käytetään. Kieli siis loisi perusedellytykset kulttuurille.

Everettin näkemys on täysin päinvastainen. Hän uskoo, että pirahojen kieli on seurausta heidän kulttuurinsa erityispiirteistä.

"Pirahãt elävät tässä ja nyt", sanoo Everett. He ovat kiinnostuneita vain nykyhetkestä ja kommunikoivat vain asioista, jotka tapahtuvat tällä hetkellä.

Kaikki mikä tapahtuu nykyhetken ulkopuolella, kuten historia ja tulevaisuus, on heille merkityksetöntä, eivätkä he tarvitse sille sanoja. Menneestä ja tulevasta voidaan puhua, jos niillä on jokin yhteys nykyhetkeen.

Pirahã-kulttuuri on eräänlainen kulttuurin riisuttu malli.

Pirahojen kieli on herättänyt valtavasti huomiota, sillä se näyttää kyseenalaistavan monien hellimän universaalin kieliteorian.

Kielitieteilijä Noam Chomskyn mukaan kieli on ihmisen biologinen ominaisuus, joka toistaa tiettyjä rakenteellisia piirteitä kulttuurista riippumatta. Koska pirahã-kielestä puuttuvat monet universaalin kieliteorian olettamat piirteet, Chomskyn teoria on pahassa pinteessä.

"Meidän on pakko myöntää, että pirahã on primitiivinen kieli", toteaa Everett.

Hänen mukaansa ihmiset eivät halua sanoa tätä, koska se kuulostaa rasistiselta. Juuri rasistiksi leimautumisen pelon vuoksi mieheltä itseltään kesti kolme vuosikymmentä ennen kuin hän uskalsi julkaista tuloksensa.

Pirahãt eivät Everettin mielestä ole älyllisesti tai henkisesti taantuneita. He vain elävät meidän näkökulmastamme katsoen omalaatuisessa kulttuurissa, jossa on hyvin vähän tarvetta käsitteellisyyksille.

>Kirjoittaja on vapaa tiedetoimittaja.