Anarkistit hyökkäsivät fasistien mielenosoituksen kimppuun Tsekeissä

Todellakin. Demokratia on tuskin muuta kuin rajoitettua harvainvaltaa taitavasti naamioituna - ja jos kaikki hallintomuodot ovat surkeita, niin miksi sitten antaa sitä hallitusvaltaa kellekään?

Anarkismissa onkin pohjimmiltaan kyse kaiken hallinnon (hallitsemisen, hallituksen, käskyvallan) kritiikistä ja vastustamisesta, sekä pyrkimyksestä yhteisen elämän ja toimeentulon järjestämiseksi niin ettei hallintoa tarvita, eikä käskyvallalle anneta sijaa. Paikallinen ja välitön yhteisymmärrys, jakaminen, keskinäinen apu, sopu ja tarvittaessa kiistojen sovittely yhteisillä keräjillä on mun mielestä aivan eri asia kuin mikään muodollinen demokraattinen organisaatio.

Tämä on paljolti myös mittakaavakysymys, enkä todellakaan ymmärrä nationalisteja, jotka aina puolustavat Helsingin (pääkaupunkien) ja niiden alaisten valloittajajoukkojen (armeija, poliisi) käskyvaltaa pitäjissä. Vaikka toisaalta, aletaanhan nationalismia - tuota Eurooppalaisen valloittajan kekseliäintä ideologiaa, jota "suomalaiset" sitten luulevat vapauden ääneksi - iskostamaan meihin kaikkiin jo ihan pikkulapsesta, ja viimeistään kouluina tunnetuissa valtion pakkolaitoksissa.

Täällä on käytössä edustuksellinen demokratia, demokratia voi olla myös suora. Eli kansalaiset päättävät suoraan asioista. Lisäksi ovat välimuodot, joissa voi olla kansanedustuslaitos, mutta kansalla on myös oikeus tehdä lakialoitteita tai kumota lakeja. Viimeksi mainittu on ilmeisesti käytössä sveitsissä.

Käytännössä suorassakin demokratiassa olisi varmaan tehokkuuden nimissä ministeriöitä ja jonkin sortin hallintoneuvosto. Modernin valtion asioiden pyörittely vaatii paljon työtä, ei tavallinen duunari ehdi ottaa kaikkeen kantaa.

Anarkismissa onkin pohjimmiltaan kyse kaiken hallinnon (hallitsemisen, hallituksen, käskyvallan) kritiikistä ja vastustamisesta, sekä pyrkimyksestä yhteisen elämän ja toimeentulon järjestämiseksi niin ettei hallintoa tarvita, eikä käskyvallalle anneta sijaa. Paikallinen ja välitön yhteisymmärrys, jakaminen, keskinäinen apu, sopu ja tarvittaessa kiistojen sovittely yhteisillä keräjillä on mun mielestä aivan eri asia kuin mikään muodollinen demokraattinen organisaatio.

Kritiikki on aina tärkeää.

Hallinnon minimointiin voidaan toki pyrkiä missä tahansa hallintojärjestelmässä, mutta kaiken hallinnon ja järjestyksenpidon lopettaminen on kauniilta kuulostava utopia. Vaikka käytössä olisi suora demokratia, tarvittaisiin poliisin kaltaisia auktoriteetteja takaamaan yhteisön rauha. Suurin osa ihmisistä osaa käyttäytyä ihan asiallisesti ilman poliisin pelkoa, mutta se vähemmistö joka vaatii kurinpitoa riittää aiheuttamaan paljon ongelmia. Heimoyhteisöissäkin on omat säännöstönsä joiden rikkojat saavat tuta seuraukset nahoissaan. Suuressa yhteiskunnassa on tehokkaampaa antaa asia ammattilaisten hoidettavaksi.

Viimeiset mainitsemasi asiat, eli jakaminen ja auttaminen eivät ole mitenkään ”muodollisen demokraattisen organisaation” vastaisia. Kansanedustuslaitoksen tehtävä on säätää lakeja, päättää budjetista ja valvoa valtion elinten toimintaa. Eihän tuo estä ihmisiä toimimasta joviaalisti keskenään. Ei ongelmia tarvitse viedä oikeuslaitokseen jos niistä pystyy sopimaan kahden kesken (ja oikeuslaitoskin voidaan toteuttaa eri tavalla jos niin halutaan). Paikallisen toiminnan muodot ja riitojen sovittelu voidaan toteuttaa monilla eri tavoilla riippumatta siitä miten keskushallinto on toteutettu.

Se, että me suomalaiset olemme usein epäsosiaalisia juntteja ei ole edustuksellisen demokratian vika.

Tämä on paljolti myös mittakaavakysymys, enkä todellakaan ymmärrä nationalisteja, jotka aina puolustavat Helsingin (pääkaupunkien) ja niiden alaisten valloittajajoukkojen (armeija, poliisi) käskyvaltaa pitäjissä. Vaikka toisaalta, aletaanhan nationalismia - tuota Eurooppalaisen valloittajan kekseliäintä ideologiaa, jota "suomalaiset" sitten luulevat vapauden ääneksi - iskostamaan meihin kaikkiin jo ihan pikkulapsesta, ja viimeistään kouluina tunnetuissa valtion pakkolaitoksissa.

Suomen armeija ja poliisi ovatkin niin ankaria valloittajia :-)

Retoriikan kanssa tulee mentyä helposti koomisuuden puolelle…

Ei Suomen armeija rauhan oloissa käskytä muita kuin varusmiehiä. Hauskaa miten puhut helsingin käskyvallasta pitäjissä. Helsinkiläisiä itseään harmittaa, kun heidän verorahansa valuvat pitäjiin. Pitäjien väki on niiden väkilukuun nähden hyvin edustettuna eduskunnassa. Voit valittaa eduskunnan ja ministeriöiden vallasta pitäjissä, mutta niiden vallan alla on myös Helsinki itse.

Olen itsekin käynyt läpi Suomen koululaitoksen, enkä muista kohdanneeni kovin kummoista nationalismin iskostamista. Jossain kevätjuhlassa vähän lippu liehuu, ja historian tunneilla käsitellään Suomen historiaa tarkemmin kuin muiden maiden. Vertaa meininkiä USA:han, kontrasti on aika raju. Kai se on kuitenkin parempi opettaa lapset lukemaan ja laskemaan, vaikka siinä sivussa näkisi siniristilipun muutaman kerran vuodessa.

Ei nationalismi sinänsä mikään kovin erikoinen asia ole. Ihmisillä on sisäänrakennettuna taipumus sitoutua erilaisiin ryhmiin. Perhe, suku, ”kylä”, kieliryhmä, kansallisuus, ihonväri, uskonto, jääkiekkojoukkue, poliittinen ideologia jne. Nationalismi on yksi näistä ryhmähengen ilmenemismuodoista. Siinä on hyvät ja huonot puolensa. Liiallinen nationalismi on pahasta siinä missä muutkin asiat ylilyötynä.