Sky Hiatt: Syntyneet tappajiksi

Sanotaan että elämme planeetan kuudetta toislajisten(i) otusten suuren joukkosukupuuton aikaa. Koska mikä tahansa suuri mullistus siirtää vallan painopistettä, tarkoittaa tämä sitä että elämme mikrobien kuudetta suuruuden vaihetta. Olosuhteet, jotka ovat kohtalokkaita ihmisen kaltaisille, suhteellisen uusille ja hitaasti kehittyville lajeille, ovat edulliset tai jopa ihanteelliset virusten ja bakteerien kaltaisille nopeasti muuntuville ikivanhoille lajeille. Virukset ja bakteerit ovat maan ensimmäisiä ja vanhimpia eläviä olentoja. Niiden juuret ovat 3,2 miljardia vuotta vanhoissa prekambrikauden fossiileissa. Ennen niitä ei ollut mitään. Miljardi vuotta niiden ilmestymisen jälkeen ei ollut mitään muuta. Ne valmistivat planeetan kaikelle myöhemmälle elämälle, mutta meillä on tapana ajatella niitä vain alkeisolioina, joilta on surullisesti kielletty kaikki tietoisuuden mukanaan tuoma arvokkuus. Mutta kun laskelmoiva kognitio sulaa pois ja aine ottaa haavoittuvimman muotonsa, niin eloperäisen järjestyksen lait heikkenevät. Itse asiassa bakteereille ja viruksille suurin osa biologian lainalaisuuksista on olemassa vain rikkomista varten.
"Sota tartuntatauteja vastaan on voitettu," totesi Yhdysvaltojen lääkintöhallituksen johtaja kuuluisassa julistuksessaan 1969. Se oli ennen kuin mikrobien passiivi-aggressiiviset strategiat uhmasivat ihmelääkkeitä ja niiden lupailemaa utopiaa. Lääketieteen ammattilaiset ennustivat myös tiettyjen tautien, kuten sata vuotta sitten miljoona ihmistä vuosittain tappaneen tuberkuloosin, häviävän. Nykyään tuberkuloosi on maailman toiseksi yleisin kuolinsyy: se tappaa kolme miljoonaa ihmistä vuodessa. Yhdysvalloissa tuberkuloositartuntojen määrä kasvoi viidenneksellä vuosien 1985 ja 1991 välillä. Sotaa ei ole voitettu. Kun penisilliini oli ensi kertaa pelastanut ihmishengen 1942, paikalla ollut lääkäri kommentoi myöhemmin: "mikään koskaan kokemani ei ole vetänyt vertoja sille." Toinen todistaja oli yhtä ällistynyt: "se oli niin mahtavaa ettei sitä meinannut uskoa todeksi." Antibioottien aika oli alkanut. Kirjassaan Why We Get Sick, Randolph Ness ja George Williams viittaavat antibiootteihin "ehkä vuosisadan suurimpana lääketieteen edistysaskeleena, ja yhtenä kaikkien aikojen suurimmista..." Kuolema nujerrettiin. Tiede hallitsi. Mutta kolmen vuoden sisällä alkoi ilmestyä vastarintaa. Mikrobit oppivat nopeasti uusia lääkehoitoja ovelammiksi. Vuonna 1998, ensi kertaa 56:een vuoteen, kuoli sairaalapotilas stafylokokkisairauteen johon ei ollut hoitoa. Tällä hetkellä 90% sairaaloiden stafylokokkitulehduksista on vastustuskykyisiä kaikille antibiooteille lukuunottamatta yhtä, hätävaralääkkeenä tunnettua vankomysiiniä. Kulta-aika on ohi.

Vankomysiinille resistentit enterokokit. VISA - Vankomysiiniherkkyydeltään alentunut Staphylococcus aureus. Ilmiö on vakiinnutettu lääketieteeseen. Syntyy uusia tieteellisen erikoistumisen aloja. Järjestetään huipputapaamisia ongelmasta joka saattaa viedä meidät "antibioottien jälkeiseen aikaan". Mutta torjuakseen kriisin heidän täytyy muuttaa nykytodellisuuden suuntaa. Niinkin kauan sitten kuin vuonna 1996 varoitti Maailman Terveysjärjestö WHO "vakavasta kulkutaudista tulevalla vuosisadalla". Totta puhuen kulkutauti jo sinänsä kuulostaa ainakin minun korvaani varsin vakavalta. WHO rajasi mahdollisten aiheuttajamikrobien määrän tuberkuloosiin, koleraan, AIDSiin, kurkkumätään ja polioon. Jos kriisiä ei voida välttää, jatkavat tartuntataudit leviämistään, puhkeaa pandemioita, jokainen kirurginen toimenpide tulee olemaan yhtä vaarallinen kuin vuonna 1920, eikä kukaan enää puhu vapaaehtoisista leikkauksista. Kirjassaan The Dancing Matrix; Voyages Along the Viral Frontier Robin Henig tiivistää: "suurin yksittäinen uhka ihmisen maailmanhallinnan jatkumiselle on virus."

Suuresta ja pahasta maineestaan huolimatta virukset puuttuvat taksonomisista luetteloista. Ne eivät varsinaisesti ole eläviä, vain alkuasteen proteiiniketjuja jotka tarvitsevat isäntäsolun monistuakseen. Ehkä juuri siksi ne eivät tunne pelkoa, eivät väsy tai hämmenny, eivätkä suutu tai muutu kärsimättömäksi. Ehkä juuri siksi niitä ei ole ohjelmoitu antamaan periksi, luovuttamaan tai antautumaan. Tutkija Glenn Morrisin mukaan "Nämä ötökät käyttävät jokaisen sekunnin elämästään itsensä suojelemiseen ja monistautumiseen." Luppoaikaa ei ole. Niiden serkut, bakteerit, voivat tulla toimeen hengittämällä rikkiä, happea, metaania, ammoniakkia, häkää tai passiivista typpeä. Ne voivat elää mukavasti kiehuvassa vedessä, hapossa, jäässä ja aavikon kuivuudessa, keskeyttäen elintoimintonsa sadepisaraa odotellessaan.

Tämä planeetta oli toisenlainen viruksien ja bakteerien ilmestyessä. Ajat olivat ankarat. Nuori planeetta ei ollut järin vieraanvarainen, vaan pikemminkin tappava ympäristö, joka olisi saattanut tyytyä ikuisesti hehkumaan elottomana, sulana kivenä. Ei ollut lainkaan varmaa että yksikään laji syntyisi, saati selviäisi. Minkä tahansa elämän muodon täytyisi siinä maailmassa olla käsittämättömän vastustuskykyinen. Lähes mahdoton hävittää.

Prekambrikauteen verrattuna sivilisaation aika on ollut niille varsinaista herkkua. Kaikki mitä teemme uhkaa meitä ja suosii niitä. Ilmaston lämpeneminen, kolonialismi, krooninen muutos, saasteet, kaupungit, otsonikerroksen heikkeneminen, pakolaisuus, köyhyys, prostituutio, vauraus, sota, padot, kodittomuus, vankilat, vankileirit, huumeriippuvuus, eläinperustainen maatalous, kaatopaikat, kastelujärjestelmät. "Kastelujärjestelmiin liittyvien tautien määrä on suunnaton," kirjoitti Sandra Postel kirjassaan The Last Oasis. Kuumavesijärjestelmät, ilmankosteuttajat, ilmastointi. Legioonalaistauti sai alkunsa konferenssikeskuksen ilmastoinnista ja on nyt maailmanlaajuinen uhka. Mikrobit suosivat moderniuden haaleita lätäköitä. Tiedämme nyt että maaperän bakteerit voivat mainiosti korkean teknologian jäähdystyslaitteissa. Kansainvälinen kauppa ja matkailu? Paul Reston kirjoittaa tästä teoksessa The Hot Zone: "sademetsän virus on nykyään 24 tunnin päässä jokaisesta planeetan kaupungista - Pariisi, Rooma, New York, Helsinki - minne tahansa koneet lentävätkään." Bakteeritutkijat kusuvat sitä virussalakuljetukseksi viruksien valtatiellä. Laurie Garrett kutsuu sitä mikrobien globalisaatioksi. Kasvavien terveyskriisien takia kokoontuvien tutkijoiden ja tohtorien täytyy ottaa kaikki tämä huomioon. Ehkä he lopulta ymmärtävät sivilisaation olevan tautitehdas.

Valtakuntamme kutsumuskohtalo(ii) on päästänyt valloilleen bakteerit, joiden tappavan uhkan ekosysteemien osana saavuttamamme vastustuskyky joskus piti loitolla. Kesyttömyys tarjosi kerran suojan jokaiselle. Vakaina aikoina yksi laji kuoli sukupuuttoon ja toinen syntyi keskimäärin miljoonan vuoden välein. Noina aikoina lajit kullakin bioalueella (bioregion) kasvoivat toisiinsa tottuneina. Yhteensopivuus oli ensimmäinen sääntö, eikä sitä ole koskaan kumottu. Taudinaiheuttajamikrobit ja niiden isännät elivät joskus yhdessä. Autoimmuuni-tasapaino oli vallalla. Mikä tahansa suojaavasta elinympäristöstään ulos astunut eliö uhmasi avoimesti kuolemaa. Uusista sekaan yrittäneistä organismeista suurin osa tuhoutui nopeasti. Jokaista tuhatta planeetalle koskaan ilmestynyttä lajia kohden vain yksi selvisi. Vakaus, jatkuvuus ja pysyvyys ovat aina olleet elossa olemisen lait. Olemme tietenkin jo pitkään ounastelleet että bakteerit kukoistavat maailmanlopun jälkeisessä maailmassa, mutta pidimmekö niitä maailmanloppuna? Jos ilmateitse leviävä muoto AIDSista ilmestyy, olemme Arno Karlenin mukaan todennäköisesti tuhoon tuomittuja. Viruksen tarvitsee vain siirtyä keuhkoihin, mistä sen tappavat ominaisuudet voivat levitä yksinkertaisesti hengittämällä jotakuta kohti. Sitä estäviä biologian lakeja ei ole olemassa.

Sivilisaatioita oli tietenkin olemassa kauan ennen antibiootteja, ja monet niistä selvisivät modernille ajalle asti. Ne jotka epäonnistuivat, epäonnistuivat monista syistä, suhteellisen eristyksissä omassa välittömässä ympäristössän. Tarvittiin teknologiaa rikkomaan suojaavat rajoitukset, niin että jokaisesta uhkasta yhdelle tuleekin uhka kaikille. Jos menneet kulttuurit ennen turismia, purjelaivoja ja lentokoneita kohtasivat uusia taudinaiheuttajamikrobeja, jäi vahinko paikalliseksi. Koska nykyajan yhteiskunnat ovat kaikki verkottuneita keskenään, on sivilisaatio kokonaisuudessaan uhattuna. Maailmankylä on vihamielinen, eikä se neuvottele. Virheet "kertautuvat maailmanlaajuisesti." Ihmisten keskittyessä öljysotiin, raivoaviin sääilmiöihin, mutanttisammakoihin ja maailmanlaajuiseen nälänhätään, ahertavat mikrobit vääjäämättömän maailmanvalloituksensa parissa.

Keltakuumetta levittävät hyttyset elävät yleensä metsän ja viidakon latvustoissa, vaanien apinoita ja pieniä eläimiä. Kun puu kaadetaan, tulevat hyttyset alas. Nyt ne jakavat mikrobinsa ihmisten kanssa. Matkan varrella ne kehittivät vastustuskyvyn DDT:lle. Jos polttaa Borneon metsät, hedelmälepakot saattavat siirtyä läheisille maatiloille ja siirtää taudinaiheuttajamikrobejaan karjaan, mikä taas saattaa siirtää ne viljelijälle. Jos tappaa kaikki gasellit, tsetsekärpäset siirtyvät muualle. Jos Yhdysvaltojen itäosien metsät pilkotaan, hirvet saattavat ajautua ihmisten pihoille ja kotien lähettyville. Hirvipunkit saattavat siirtyä lemmikkeihin, jotka saattavat tartuttaa Lymen tautia ihmisiin. Mitä suuremmaksi ihmisten liikakansoitus kasvaa, sitä enemmän mikrobit keskittyvät meihin. Vähennämme niiden aikaisempia uhripopulaatioita, tarjoten samalla saaliiksi neitseellisen immuunijärjestelmän omaavia ihmis-isäntiä. Tällä hetkellä Yalen yliopiston laboratorioissa on pakastekuivattuna 5000 ampullia eksoottisia Amazonin viruksia odottamassa että joku tutkisi niitä. Siinä on vain osa niistä bakteeri- ja viruspopulaatioista jotka odottavat tyynesti että sotkeutuisimme niihin. Tai ajatellaanpa kuinka pakkomielteisesti tiedemiehet yrittävät pitää huolen siitä ettei vieraita bakteereja tule Maahan ulkoavaruuden tehtäviltä; ja niitä arviolta kahta miljoonaa bakteeria joiden alkuperä on maassa, mutta joita ei ole vielä tavattu, tutkittu ja luokiteltu. Tämä mahdollisesti katastrofaalinen vaara olikin täällä koko ajan. "Jos olisimme löytäneet ne Marsista," kirjoittaa Sagan ja Margulis, "ne olisivat saaneet ansaitsemansa huomion." Joka kerta kun astumme koskemattomaan metsään sitä tuhotaksemme tai riistääksemme, astumme kuumoduulista tuntemattoalle maaperälle.

Metsät saattavat passiivisesti hyväksyä tuhonsa, valtameret kuolla hiljaa ja nisäkkäät, kalat ja linnut hävitä sukupuuttoon. Bakteerit ovat erilaisia. Ne määrittävät elämän peruskaavan uudelleen, joustamattomiksi määräyksiksi jotka on koodattu niiden itsensä luonnostelemiin kemikaalisiin yhdistelmiin ja satunnaisiin geneettisiin vaihteluihin. Tottelimme niiden sääntöjä iäisyyksien ajan, Australopithecuksesta rautakaudelle asti. Mutta nykyaika on saanut meidät luopumaan niistä. Niin tyystin, että fossiilisten polttoaineiden aikakauden loppu, ilmaston lämpenemisen käynnistämä jääkausi, liikakansoitus, vesisodat - kaikki tämä on etäistä tulevaisuutta. Maapallon vanhimpien elävien olentojen mukaan sivilisaatio ei koskaan pääse niin pitkälle.

Tiedemiehet ymmärtävät nykyään bakteereista sen, että niitä voi tappaa, muuta niitä kaikkia ei voi koskaan tappaa. Neulankärjessä olevien miljoonien keskuudessa on luonnollisesti geneettistä vaihtelua. Antibiootit tekevät valinnan harvojen puolesta tappamalla muut. Selviytyviä varten täytyy valmistaa keinotekoisesti uusia antibiootteja ja niin edelleen. Tällä hetkellä maailmanlaajuiset monille lääkkeille vastustuskykyiset (MDR, monilääkeresistentit) bakteerit tekevät paluuta ja Vanhan maailman taudit ovat kasvamaan päin. Eilispäivän taudit? Isorokkoa lukuunottamatta sellaisia ei olekaan. Suurin osa on tekemässä paluuta. Kolera - siitä on nykyään kirjattu 139 kantaa. Tuhkarokko, tippuri, lavantauti, tuberkuloosi, malaria, kurkkumätä, keltakuume, denguekuume, tulirokko - perinteiset kannat pyyhittiin pois, mutta nyttemmin uudet, elinvoimaisemmat versiot ovat palanneet tappamaan. Reumakuume, musta surma, punatauti. Spitaali on kehittänyt uusia kantoja joihin hoidot ei tehoa. Kuppaan sairastuu nykyään enemmän ihmisiä kuin 1950-luvulla. Uudet sairaudet ovat myös kasvussa: Marburg, Ebola, AIDS, HSE, Kuru, CJD, Lassakuume, Länsi-Niilin virus. Hitaasti toimivat taudit. Kirjassa Health Illness and the Social Body, Fruend ja McGuire kirjoittavat että "krooniset rappeumasairaudet lisääntyvät ihmisten siirtyessä metsästäjä-keräilijöistä maatalous- ja teollisuusyhteisöihin." Tämä sopii hyvin lääkeyhtiöille, jotka valmistavat mieluummin sellaisia lääkkeitä joita potilas ottaa neljäkymmentä vuotta yhtämittaa, kuin sellaisia joita otetaan kausittain, harvoin tai ei koskaan.

Eugene Linden viittaa kirjassa The Future in Plain Sight kaupunkeihin "ihanteellisina taimistoina entistä tarttuvampien tautikantojen hautomiseksi." Ne ovat aikamme kulkutautivyöhykkeitä. Maailman ensimmäiset paikoilleen asettuneet viljelijät ja myöhemmät valloittajat häätivät kokonaisia väestöjä perintömailtaan kasvaviin kaupunkikeskuksiin. Arno Karlen kutsuu kaupunkeja "ihmisten jättilaumoiksi," joissa taudinaiheuttajamikrobit voivat sekoittua ja risteytyä vapaasti. "Sairaiden rakennusten syndrooma" on ilmastoiduissa rakennuksissa työskenteleviä vaivaava oireyhtymä ja moderni ongelma. Synteettisiä yhdisteitä liukenee toimistoissa jatkuvasti kierrätettyyn, ulkoilmasta eristettyyn 'purkitettuun ilmaan'. Siellä bakteerit juhlivat. Kantakaupunki on kolmannen maailman anti-keidas, josta useille lääkkeille vastustuskykyistä tuberkuloosia on vaikea hävittää. Kodittomat eivät useinkaan saa vietyä loppuun välttämättömiä pitkäkestoisia hoitoja. Kaupungit rikkoivat ikimuistoiset terveyden muuttujat ja synnyttivät 'joukkosairaudet', siis ne riehuvat tartuntataudit jotka tarvitsevat jatkuvasti uusia uhreja itseään elättämään. Tämä on ns. "kynnysefekti", jossa kasvavat kaupunkiväestöt saavuttavat kriittisen tason ja antavat uusille tartunnoille mahdollisuuden levitä jatkuvasti. Tuhkarokko, sikotauti, flunssat, influenssa, isorokko - ne kaikki tarvitsevat suuria väestöjä ja loputtomia uusien vastustuskyvyttömien uhrien varantoja. Kaikki organismit tietyssä pienessä ryhmässä olisivat joko kuolleet tai kehittäneet immuniteetin. Varhaisina aikoina tällaiset sairaudet ja niiden ylläpitämät epidemiat olivat mahdottomuus.

Entä muut modernin maailman uhkat? Ilmaston lämpeneminen tuo taudintartuttajat pohjoisemmaksi, jossa ne menestyvät muinaisesta lämpimämmästä Maasta muistuttavassa ilmastossa. Otsonikato saattaa olla merkityksetön bakteereille, sillä ne loivat planeetan hapen jonka aurinko sitten muutti otsoniksi, mutta vasta kun mikrobit ensin olivat tulleet vastustuskykyisiksi säteilyn vaikutuksille. Köyhyys tarjoaa miljoonia vaaraan joutuneita isäntiä mikrobien avuttomiksi uhreiksi. Köyhien määrän kasvaessa maailmanlaajuisesti leviävät myös sairaudet heidän keskuudessaan. Pakolaiset, joita on globaalisti 20 miljoonaa, ovat hädänalaisten ihmisten jättilaumoja joiden keskuudessa taudit leviävät. AIDS muodostaa tappavan kolmikon yhdessä kupan ja tuberkuloosin kanssa. Nujerretut immuunijärjestelmät ovat ihanteellisia turvapaikkoja, joissa vanhat sairaudet syntyvät uudelleen voittamattomina vastustajina, vastustuskykyisinä lääkkeillemme ja huipputeknologialle. Huumeriippuvuus tuo mukanaan käytetyt neulat - hyviä hyttysten, punkkien ja saastuneen veden tuuraajia taudinlevittäjinä.

Sota on mikrobien nirvana. Kaikki tarvittavat osatekijät ovat saatavilla samaan aikaan: lika, avohaavat, muukalaiset yhdessä vieraalla maalla. "Neljä viidestä kuolemasta toisessa maailmansodassa johtui tartuntataudeista, ei vammoista," kirjoittavat Zimmermanit teoksessa Killer Germs. Ensimmäisessä maailmansodassa pelkästään lavantautiin kuoli kolme miljoonaa ihmistä. Lintuinfluenssa on viime aikoina (15. helmikuuta '06) siirtynyt Afrikkaan, Kreikkaan, Italiaan ja Bulgariaan. Linnut lentävät. Epidemiologit kartoittavat muuttoreittejä. Lintuinfluenssa on mennyt myös Irakiin. Ehkä räjähteiden haju sysää sen viimein siihen mutaatioon, joka mahdollistaa sen leviämisen suoraan tartuntana ihmisestä toiseen. Sen jälkeen kotiin palaavat joukot saattaisivat tehokkaasti levittää tautia kotimaissaan. Siinä tapauksessa heidän käyntinsä siellä saisi aivan uuden merkityksen.

Sivilisaation edetessä jopa ruoka on sopinut taudinlevittäjäksi. Ensimmäiset esi-ihmiset söivät lähinnä kasviruokaa, mikä käy ilmi poskihampaista ja pitkästä paksusuolesta. Sen jälkeen varhaiset ihmiset alkoivat hankkia lihaa muiden eläinten tappamilta haaskoilta. Sittemmin alettiin metsästäjä-keräilijöiksi. Sitten tuli eläimiin pohjautuva maatalous. Ja lopulta teollinen maatalous. Ensimmäisissä vaiheissa ihmiset etenivät tropiikin ulkopuolelle ja ottivat vastaan uusia tauteja hintana lisäkaloreista, joita tarvittiin globaalin väestölaajenemisen ruokkimiseen. Eläimiin pohjautuva maatalous pisti sittemmin jo paikalleen asettuneet ihmiset läheisempään yhteyteen muiden lajien kanssa, kiihdyttäen tautien vaihtoa. Tiedämme nyt että kaikki tartuntataudit ovat tulleet meille eläimistä. Kuusikymmentäviisi tautia koirilta - koirissa penikkatautia aiheuttava virus siirtyi ihmiseen aiheuttaen tuhkarokkoa. Kolmekymmentäviisi tautia hevosilta, esimerkiksi tavallinen flunssa. Neljäkymmentäkuusi lampailta ja vuohilta. Sata linnuilta, muun muassa nopeasti muuntuva lintuinfluenssa, joka on tähän mennessä tappanut puolet tartuttamistaan ihmisistä. Vuoden 1918 influenssapandemia tappoi vain yhden tuhannesta. Miljoonia kuoli. Ainoa asia jonka kirjailija Laurie Garrett voisi kuvitella olevan mahdollista uutta lintuinfluenssapandemiaa pahempi, on ydinsota. Kolera, hantavirus, lavantauti ja useat kulkutaudit ovat tulleet jyrsijöiltä, jotka ovat seuranneet ihmisiä niiden urbaaneihin turvapaikkoihin. Tällä hetkellä tunnetaan 129 kolerakantaa - mikrobi piileskelee kolmannen maailman saastuneissa vesissä sopivaa tilaisuutta odotellen. Neljäkymmentäkaksi tautia sioilta. Spitaali - vesipuhvelin nahkojen parkitsemisesta. Apinoilta olemme saaneet Ebolan, ja Marburgin - joka on niin tappava tauti että tutkijat vaarantavat henkensä tutkiessaan sitä. Viisikymmentä tautia karjasta, mukaanlukien tuberkuloosi ja isorokko - bakteeri jonka tiede väittää hävittäneensä.

Suhteemme eläimiin on muovannut maailmaa, se on ollut miltei perimmäisin tae maailman sivilisoitumiselle. Oli väistämätöntä että eläinperustaisen maatalouden tautikuormaa kantaneet eurooppalaiset kukistaisivat Uuden maailman alkuasukkaat. Alkuperäiset metsästäjä-keräilijät ja puutarhurit eivät eläneet niin lähellä eläimiä, ja niinpä niillä ei ollut niin paljoa eläinten kanssa jaettuja tartuntatauteja, eikä vastustuskykyä valloittajan mikrobivarastoa vastaan. Uudisasukkaat eivät ehkä edes tarvinneet muita aseita. On sanottu monien kylien hävinneen jo ennen kuin valloittajat edes tulivat niihin. Teoksessa Health and the Rise of Civilization, Mark Nathan Cohen kirjoittaa kuinka "liha on kaikista vaarallisin ruokaperäisten tartuntojen lähde." Eivät ainoastaan historian tuntemat sairaudet, vaan myös monet tuloaan tekevät tartuntataudit tulevat meihin sitä kautta. Ikään kuin jokainen eläin olisi valtakunta itsessään - nahkaan pakattu vieraiden bakteerien universumi. Lihansyöjille on kehittynyt sietokyky muiden olentojen ruumiista löytyviä bakteereja vastaan. Mutta ihmisten kohdalla lihansyönnin vaarat ovat osaltaan olleet työntämässä ihmisiä nykyiselle sosiaalisen ja kulttuurisen avuttomuuden tasolle.

Sen jälkeen kun isorokko oli hävittänyt intiaaniväestöt, siitä tuli ainoa tauti jonka hävittämisestä tiede voi ottaa kunnian. Rokotteet - toimintakyvyttömiksi tehdyt versiot viruksesta, hoitivat homman. Rokotukset eivät ole nykypäivän keksintö, vaan ne ovat olleet käytössä muinaisista ajoista asti. Niihin aikoihin ihmiset altistuivat mikrobin ei-tappaville versioille kuitenkin luonnollisesti jokapäiväisessä elämässään. Nykyään rokotukset - jotka on viime aikoina yhdistetty ADHD:hen ja autismiin - annetaan lääkäreiden vastaanotoilla. Tästä seuraa riippuvuus, niin että jos säännölliset rokotukset eivät jostain syystä ole enää joskus mahdollisia, eivät sen jälkeen syntyneet ihmiset ole enää suojassa tulevaisuudessa puhkeavilta taudeilta. Tällä on väliä, koska vaikkakin he ovat hävittäneet taudin, ei isorokko ole oikeasti mennyt mihinkään. Reservejä pidetään venäläisissä ja amerikkalaisissa laboratorioissa hätävarana rokotteiden kehittämistä varten mahdollisen bioterrorismiuhan varalta. Jotkut näistä erittäin riskialttiista näytteistä ovat jo kadonneet. On myös arvioitu että ainakin tusinalla "roistovaltioita" on laittomia isorokkovirusvarastoja. Eikä tämä edes ole mikään varsinainen uutinen. Yhdysvallat teki pernarutosta aseen, kuten myös kymmenen tuhatta kertaa hermokaasua tappavammasta botulismin muodosta. Sitä aiottiin käyttää Kuubaa vastaan, kunnes ideasta luovuttiin. Parisataa grammaa riittäisi koko ihmiskunnan tuhoamiseen. Onko sitä vielä hyllyissä? Kuka tietää? Historian saatossa kaikki osapuolet ovat rikkoneet biologisista aseista tehtyjä sopimuksia.

Alan työläiset ovat samaa mieltä, "bioterrorismin mahdollisuudet ovat rajattomat." Martin Reese kirjoittaa teoksessa Our Final Hour: "Katastrofin aiheuttaja voi olla pahantahtoisen sijaan vain epäpätevä." Mahdolliset bioterroristit ovat saattaneet jo huomata että isorokkorokotuksia ei ole jenkeissä jatkettu vuoden 1972 jälkeen, sillä tuolloin ihmisiä kuoli enemmän rokotteeseen kuin tautiin. Joten jos isorokkoa käytettäisiin aseena Yhdysvalloissa, suuri osa väestöstä olisi suojatonta. Ehkä terroristit katselevatkin juuri nyt kelloa. Mitä pidempään odottelee, sitä suurempi osa väestöstä on vailla suojaa.

Kuten olemme nähneet, on antibiooteilla ja rokotteilla merkittävät rajoituksensa. Lupaukset pitkästä iästä ovat kuitenkin epäilemättä onnistuneet käännyttämään enemmän ihmisiä sivilisaatio-uskoon kuin mikään muu aikamme saavutuksista. Lääkehoidot maksimoitiin, sairaat parantuivat, tartuntataudit tukahdutettiin, elinikä kasvoi. Mutta saavutetut hyödyt olivat keinotekoisia - hetkellinen, kestämätön poikkeama. Itse asiassa, viime aikoina on kerrottu että ensi kertaa Yhdysvaltain historiassa on seuraavalla sukupolvella lyhyempi elinajan odotus kuin nykyisellä, [riippuen mahdollisuudesta päästä käyttämään elinikää pidentäviä teknologioita]. Läheisten ekosysteemien epävakauttaminen yhden lajin hyödyksi johtaa biokulttuuriseen velkaantumiseen ja alijäämään. Mitään, mikä on hyödyksi vain yhdelle lajille kaikkien muiden kustannuksella, ei voi pitää kehumisen arvoisena. Lopulta velka tulee jossain vaiheessa maksuun ja alistajien Valtakunta sortuu. Totaalinen sota luontoa vastaan ei ole polku terveyteen. Aitojen saavutusten täytyy noudattaa planeetan lakeja:

Säilyneistä asiakirjoista voidaan päätellä, ettei yksikään historian aikakausi ole käyttänyt yhtä paljon rahaa terveyteen ja parantamiseen kuin nykyinen. Yhdenkään ei ole tarvinnut.
-Donald Law kirjassa Herb Growing for Health.

2000-luvun keskitetyt väestöt jakavat saman neulan ja saavat tartunnat samasta taudista. Ne ovat sopineet yhteisestä kohtalosta - moderniuden tappavista ruiskeista. Reilu kauppa tarkoittaa että vaihto koskee kaikkea. Merkkilenkkareita, kolajuomia, elokuvia, uusia tauteja, vanhohja tauteja, kaikkea. Vanhat taudit ovat kasvussa kaikkialla. Vastustuskyky antibiooteille kasvaa kaikkialla. Tartuntatautien määrä on kasvanut viidenneksellä viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana - ei kolmannessa maailmassa, vaan Yhdysvalloissa. Mikseivät mikrobit ole vallanneet maailmaa? Mitä, etkö ole kuunnellut?

Huono uutinen on se, että geneettinen muistimme on hävinnyt. Sivilisaation musta laatikko on repinyt hajalle evoluutioon kytkeytyvän terveyden prosessit joukolla lääketieteellisiä aseita, joiden takana me, hädin tuskin kehittyvinä, näivetymme ja surkastumme. Luonnollinen terveys on pantu sekaisin. Vaikeuksien kautta saavutetut lajin ominaisuudet on laajalti tuhottu ja immuunijärjestelmämme on taantunut yhä puolustuskyvyttömämmäksi. Kehomme voi tunnistaa ja hyökätä miljoonan proteiinin kimppuun. Mutta vain jos altistumme niille. Tiede ei anna sen tapahtua. Nyt meillä on "hygieniahypoteesi", teoria jonka mukaan immuunijärjestelmämme on niin alikäytetty ettei se pysty vastaamaan tehokkaasti ympäröivään maailmaan. Joudumme kohtaamaan haasteen elinvoimaisen, evoluution osana kehittyneen vastustuskyvyn ja varhaiskantaisen terveyden uudelleen saavuttamisesta täysin omillamme. Esivanhempamme ovat jo kerran maksaneet kaiken kokonaan. Mutta sidos on murrettu.

Vanhat taudit vähenivät aikoinaan antibioottien käytöllä. Samaan aikaan nousivat pinnalle 'sivilisaation taudit': sydäntaudit, syöpä, sokeritauti, liikalihavuus, jne. Sitten alkuperäiset taudit alkoivat tehdä paluuta, usein entistä vastustuskykyisempänä. Ja nyt uudet tartuntataudit, nousussa olevat taudit, ilmestyvät kaikkien muiden lisäksi. Tällaisella tiellä sitä nyt ollaan. Mutta suurin osa tutkijoista jatkaa sen oikean taikaluodin etsintää. Joissain piireissä optimismi voi hyvin. Tuoreessa kirjassaan Bioevolution, Michael Fumento ennustaa kuinka tulevaisuudessa geenimanipulaatio tuhoaa suurimman osan taudeista, pidentää ihmisen elinkaarta, lisää viljojen satoisuutta ja parantaa maaperää, elvyttää ympäristöä, lopettaa nälänhädän ja pyyhkii pois kasvitaudit. Teoksessa The Next 50 Years, John Brockman kirjoittaa "...tulemme lähes varmasti kykenemään tuottamaan keinotekoisia immuunijärjestelmiä jotka pystyvät päihittämään niin elävät virukset kuin tietokoneviruksetkin." Nanoteknologia tulee "...tarjoamaan elinympäristöjä jotka suojelevat meitä omilta ekologisilta rikoksiltamme..." DNA:n rakennetutkimuksella mainetta niittänyt James Watson sanoi, että "jos biologit eivät leiki jumalaa, niin ketkä sitten?" Ilmeisesti hänellä on seuraajia: immortalistit, transhumanistit, kryonistit.

Saatammeko koskaan onnistua pysäyttämään mikrobimassat? Todennäköisyyslaskelmat eivät ainakaan ole puolellamme. Olemme lähettäneet ihmisen kuuhun ja kehittäneet ydinaseita. Vaikuttaa siltä että jos olisimme voineet pysäyttää mikrobit, niin olisimme jo tehneet sen. Ei, tämä maailma ei tule koskaan olemaan terve. Sivilisaatiolla ei ole luontaisia ominaisuuksia siihen. Se on rakenteellisesti virheellinen. Ei ole väliä sillä kuinka turvalliseksi tunnemme itsemme nykyisyyden antiseptisissä eristyskammioissa. Riippumatta siitä kuinka monta aivokuvaa, sydän- tai aivokäyrää tai uutta lääkettä otamme, se ei tule onnistumaan. "Kyse on kilpavarustelusta," toteavat The Killers Within -kirjan kirjoittajat. "Aseistariisunta ei ole vaihtoehto." Tämä on maailma jossa streptomysiinistä (eräs mm. tuberkuloosin hoitoon käytetty antibiootti, suom.) on tullut ravintoa niille bakteereille joiden kanssa olemme sodassa.

Terveyskriisiimme ei löydy ratkaisua elektronimikroskoopin linsseistä. Voittaaksemme bakteerit meidän on laskettava teknologian aseet, vetäydyttävä metsiin ja jätettävä sivilisaation hylky taaksemme. Jos voimme elää luonnossa, suhteellisen pienissä läheisten ihmisten ryhmissä, tiettyyn maa-alueeseen sitoutuneena, eläen niin yksinkertaisesti kuin mahdollista, niin primitiivisesti kuin mahdollista, villinä, ilman sotaa, ilman maataloutta, ilman kaupunkeja - jos voimme tehdä sen, eivätkä katastrofit ja suuret mullistukset tule väliin, niin myytit Maasta turvallisena kotina ovat niin lähellä toteutumistaan kuin ne koskaan voivat olla. "Sairaus merkitsee muuttuneita elämänoloja," sanoi Florence Nightingale. "Ei ole erityisiä sairauksia, on vain erityisiä sairauden olosuhteita."

Teoksen Viruses loppukappaleessa Arnold Levine kirjoittaa: "Erityinen suhde isännän ja loisen välillä tulee jatkossakin tekemään ihmisistä - ja kaikista elämänmuodoista planeetalla - sen mitä olemme ja mitä tulemme olemaan. On tärkeää että tiedämme säännöt."

Olen samaa mieltä.

LÄHTEET:
The Antibiotic Paradox, Stuart Levy LT
Beyond Antibiotics, Schmidt, Smith ja Schnort
Beyond Vancomycin, Science News, vol. 155, p. 268-269, Corinna Wu.
Bioevolution, Michael Fumento
The Coming Plague, Laurie Garrett
A Dancing Matrix - Voyagers Along the Viral Frontier, Robin Henig (x)
Deadly Feast, R.Rhodes
The Future in Plain Sight, Eugene Linden
Garden of Microbial Delights, Sagan ja Margulis
A Green History of the World, Clive Ponting
Guns, Germs and Steel, Jared Diamond (suom. Tykit, taudit ja teräs, Terra Cognita)
Health, illness and the Social Body, Peter E.S. Fruend ja Meredith B. McGuire
Health and the Rice of Civilization, Mark Nathan Cohen
Herb Growing for Health, Donald Law
The Hot Zone, Richard Preston
Killer Germs, David ja Barry Zimmerman
The Killers Within, Michael Shnayerson ja Mark J. Plotkin
The Last Oasis, Sandra Postel
Man and Microbes, Arno Karlen
Mirage of Health, René Dubos
Natural History, Magazine, 2-99
The Next 50 Years, John Brockman (toim.)
Our Final Hour, Martin Reese
Overkill, Dr.Kimberly M. Thompson
Parasite Rex, Carl Zimmer
Viruses, Arnold Levine M.D.
The Virus Realm, Paul D. Thompson
Why We Get Sick, Randolph M. Ness LT ja George C. Williams, FT

---
Kääntäjän viitteet

(i) 'non-human animals', muut eläimet kuin ihmiset.

(ii) 'Our manifest imperial destiny'. Manifest Destiny on ilmaisu joka kuvaa uskomusta siihen että Yhdysvaltojen väistämätön kohtalo ja kutsumus oli laajentua Atlantin rannikolta Tyynelle valtamerelle; sitä on käytetty myös puolustamaan tai oikeuttamaan muiden maa-alueiden valtauksia. 'Kutsumuskohtalon' kannattajat usko(i)vat että laajentuminen ei ollut vain hyväksi vaan myös itsestään selvää ('manifest') ja väistämätöntä ('destiny'). [wikipedia]

Alkuperäisartikkeli "Natural Born Killers" löytyy Green Anarchy -lehden numerosta 23.