Viranomaisten eläinaktivisteihin kohdistamasta vainosta
Kuri ja järjestys | keskiviikko, 21.02. 2007 @ 00:10
Katselukertoja: 669
Kopioitu osoitteesta:
http://www.oikeuttaelaimille.net/somisteet
Helsingin käräjäoikeus tuomitsi 6.2.2007 kuusi aktivistia sakkoihin kotirauhan häirinnästä ja kunnianloukkauksesta heidän osallistuttuaan mielenosoituksiin, joissa vaadittiin Veljekset Halonen Oy:tä luopumaan turkisten myynnistä myymälöissään. Käräjäoikeus hylkäsi syyttäjän vaatiman syytteen kiristyksen yrityksestä sillä perusteella, että aktivistit eivät vaatineet itselleen tai kellekään toiselle taloudellista etua. Syyttäjän mukaan aktivistit vaativat oikeudettomasti yrityksen omistajaa ja toimitusjohtajaa Pekka Halosta luopumaan hänelle kuuluvasta edusta. Kummallista asiassa on se, että syyttäjän mukaan jo pelkkä turkissomistekampanjan tavoite, saada yritys lopettamaan aitojen turkisten myyminen, on itsessään laiton ja täyttää kiristämisen kriteerit. Hänen mukaansa jo tälläisen vaatimuksen esittäminen on laitonta, vaikka itse kampanjassa käytetyt keinot olisivatkin laillisia.
On syytä miettiä hetki, mitä tälläinen ajatus merkitsisi kaikelle ulkoparlamentaariselle toiminnalle. Mielenosoituksilla ja muulla poliittisella toiminnalla vaaditaan aina jotain: joko muutosta joihinkin asioihin tai niiden pitämistä ennallaan. On täysin hyväksyttävää vaatia esimerkiksi vaateliikettä olemaan ottamatta valikoimiin lapsityövoimalla tehtyjä vaatteita, tai Halonen Oy:tä olemaan myymättä turkiksia. On täysin mahdoton ajatus, että yritysten tai teollisuuden toimintaa ei saisi kritisoida, eikä niiden toiminnan epäkohtiin saisi vaatia muutosta.
Toimitusjohtaja Pekka Halosen todistuksessa oikeudessa korvaan pisti eräs seikka. Hän sanoi aktivistien loukanneen kunniaansa väittäessään hänen olevan vastuussa eläinrääkkäyksestä; samassa todistajalausunnossa hän kuvaili itseään "eläinten ystäväksi". Katsomalla esimerkiksi valokuvia turkistarhoilta (http://www.oikeuttaelaimille.net/galleria/) empaattiset ihmiset kuitenkin helposti näkevät eläinten kärsivän. EU:n tieteellisen komitean raportti vahvistaa sen minkä monet tajuavat arkijärjelläkin: turkistarhaus on eläinrääkkäystä.
Tällä hetkellä suurin osa tuotetuista turkiksista menee turkissomisteisiin vaatteisiin, esimerkiksi ketunnahoista jopa yli 90%! Tämä tarkoittaa sitä, että turkissomisteet ovat turkisteollisuuden tärkein tulonlähde. Tällöin jokainen vaateliike, joka suostuu myymään aitoja turkiksia on tarhauksen jatkumiselle elintärkeä, ja aitojen turkisten ottaminen myyntiin on turkistarhauksen aktiivista tukemista. Toimitusjohtaja Pekka Halonen voisi halutessaan milloin vain tehdä päätöksen olla myymättä aitoa turkista ja lopettaa tukensa turkistarhaukselle. Voiko eläinten ystävä haluta miljoonien eläinten kärsivän pienissä häkeissä? Voiko eläinten ystävä haluta miljoonia eläimiä tapettavan kaasuttamalla tai sähköiskulla suuhun ja peräaukkoon? Ei voi.
Helmikuun oikeudenkäynti kuvastaa yhteiskuntamme eläinkuvaa: eläimet ajatellaan omaisuutena ja hyödykkeinä. Miljoonille eläimille aiheutetaan kärsimystä ja niitä tapetaan rahan vuoksi; eläinrääkkäystä vastaan kampanjoivien aktivistien elämää pyritään vaikeuttamaan oikeusjutuin ja poliisin pakkokeinoin. Samalla todelliset rikolliset - turkistarhaajat ja -kauppiaat - jotka ovat vastuussa miljoonien eläinten kärsimyksestä ja tappamisesta, saavat jatkaa toimintaansa lain turvin. On surullista että laki määrittää eläimet omaisuudeksi, eläinrääkkääjät elinkeinonharjoittajiksi ja eläinten ystävät rikollisiksi.
Valtio on viime aikoina pyrkinyt monin tavoin hankaloittamaan kampanjointia eläinten puolesta. Jyväskyläläinen aktivisti sai tuomion kotirauhan häirinnästä soitettuaan turkiskauppiaan ovikelloa laillisessa mielenosoituksessa selvittääkseen onko tämä kotona.
Turkulaisen aktivistin kotiin tehtiin kotietsintä, ja hänet ja hänen miehensä vietiin poliisiasemalle kuulusteluihin. Hänen epäiltiin laittaneen lentolehtisen turkisliikkeen postilaatikkoon sekä liimanneen tarran ikkunaan - poliisi tutkii asiaa vahingontekona. Poliisin eläinaktivismin vastainen erikoisyksikkö kommentoi haluavansa puuttua toimintaan aikaisessa vaiheessa. He ovat myös valitelleet, että aktivistien toimintaan on vaikea puuttua, sillä aktivistien käyttämät keinot ovat laillisia.
Emme saa antaa valtion tai turkisteollisuuden pelottelun lopettaa toimintaamme. Valtion vastatoimet osoittavat vain että toiminnallamme on vaikutusta. Eläimillä ei ole muita kuin me; meidän täytyy uskaltaa toimia oikeina pitämiemme asioiden puolesta. Kunnes jokainen häkki on tyhjä!
http://www.oikeuttaelaimille.net/somisteet
Helsingin käräjäoikeus tuomitsi 6.2.2007 kuusi aktivistia sakkoihin kotirauhan häirinnästä ja kunnianloukkauksesta heidän osallistuttuaan mielenosoituksiin, joissa vaadittiin Veljekset Halonen Oy:tä luopumaan turkisten myynnistä myymälöissään. Käräjäoikeus hylkäsi syyttäjän vaatiman syytteen kiristyksen yrityksestä sillä perusteella, että aktivistit eivät vaatineet itselleen tai kellekään toiselle taloudellista etua. Syyttäjän mukaan aktivistit vaativat oikeudettomasti yrityksen omistajaa ja toimitusjohtajaa Pekka Halosta luopumaan hänelle kuuluvasta edusta. Kummallista asiassa on se, että syyttäjän mukaan jo pelkkä turkissomistekampanjan tavoite, saada yritys lopettamaan aitojen turkisten myyminen, on itsessään laiton ja täyttää kiristämisen kriteerit. Hänen mukaansa jo tälläisen vaatimuksen esittäminen on laitonta, vaikka itse kampanjassa käytetyt keinot olisivatkin laillisia.
On syytä miettiä hetki, mitä tälläinen ajatus merkitsisi kaikelle ulkoparlamentaariselle toiminnalle. Mielenosoituksilla ja muulla poliittisella toiminnalla vaaditaan aina jotain: joko muutosta joihinkin asioihin tai niiden pitämistä ennallaan. On täysin hyväksyttävää vaatia esimerkiksi vaateliikettä olemaan ottamatta valikoimiin lapsityövoimalla tehtyjä vaatteita, tai Halonen Oy:tä olemaan myymättä turkiksia. On täysin mahdoton ajatus, että yritysten tai teollisuuden toimintaa ei saisi kritisoida, eikä niiden toiminnan epäkohtiin saisi vaatia muutosta.
Toimitusjohtaja Pekka Halosen todistuksessa oikeudessa korvaan pisti eräs seikka. Hän sanoi aktivistien loukanneen kunniaansa väittäessään hänen olevan vastuussa eläinrääkkäyksestä; samassa todistajalausunnossa hän kuvaili itseään "eläinten ystäväksi". Katsomalla esimerkiksi valokuvia turkistarhoilta (http://www.oikeuttaelaimille.net/galleria/) empaattiset ihmiset kuitenkin helposti näkevät eläinten kärsivän. EU:n tieteellisen komitean raportti vahvistaa sen minkä monet tajuavat arkijärjelläkin: turkistarhaus on eläinrääkkäystä.Tällä hetkellä suurin osa tuotetuista turkiksista menee turkissomisteisiin vaatteisiin, esimerkiksi ketunnahoista jopa yli 90%! Tämä tarkoittaa sitä, että turkissomisteet ovat turkisteollisuuden tärkein tulonlähde. Tällöin jokainen vaateliike, joka suostuu myymään aitoja turkiksia on tarhauksen jatkumiselle elintärkeä, ja aitojen turkisten ottaminen myyntiin on turkistarhauksen aktiivista tukemista. Toimitusjohtaja Pekka Halonen voisi halutessaan milloin vain tehdä päätöksen olla myymättä aitoa turkista ja lopettaa tukensa turkistarhaukselle. Voiko eläinten ystävä haluta miljoonien eläinten kärsivän pienissä häkeissä? Voiko eläinten ystävä haluta miljoonia eläimiä tapettavan kaasuttamalla tai sähköiskulla suuhun ja peräaukkoon? Ei voi.
Helmikuun oikeudenkäynti kuvastaa yhteiskuntamme eläinkuvaa: eläimet ajatellaan omaisuutena ja hyödykkeinä. Miljoonille eläimille aiheutetaan kärsimystä ja niitä tapetaan rahan vuoksi; eläinrääkkäystä vastaan kampanjoivien aktivistien elämää pyritään vaikeuttamaan oikeusjutuin ja poliisin pakkokeinoin. Samalla todelliset rikolliset - turkistarhaajat ja -kauppiaat - jotka ovat vastuussa miljoonien eläinten kärsimyksestä ja tappamisesta, saavat jatkaa toimintaansa lain turvin. On surullista että laki määrittää eläimet omaisuudeksi, eläinrääkkääjät elinkeinonharjoittajiksi ja eläinten ystävät rikollisiksi.
Valtio on viime aikoina pyrkinyt monin tavoin hankaloittamaan kampanjointia eläinten puolesta. Jyväskyläläinen aktivisti sai tuomion kotirauhan häirinnästä soitettuaan turkiskauppiaan ovikelloa laillisessa mielenosoituksessa selvittääkseen onko tämä kotona.Turkulaisen aktivistin kotiin tehtiin kotietsintä, ja hänet ja hänen miehensä vietiin poliisiasemalle kuulusteluihin. Hänen epäiltiin laittaneen lentolehtisen turkisliikkeen postilaatikkoon sekä liimanneen tarran ikkunaan - poliisi tutkii asiaa vahingontekona. Poliisin eläinaktivismin vastainen erikoisyksikkö kommentoi haluavansa puuttua toimintaan aikaisessa vaiheessa. He ovat myös valitelleet, että aktivistien toimintaan on vaikea puuttua, sillä aktivistien käyttämät keinot ovat laillisia.
Emme saa antaa valtion tai turkisteollisuuden pelottelun lopettaa toimintaamme. Valtion vastatoimet osoittavat vain että toiminnallamme on vaikutusta. Eläimillä ei ole muita kuin me; meidän täytyy uskaltaa toimia oikeina pitämiemme asioiden puolesta. Kunnes jokainen häkki on tyhjä!
