Natsien tappaman venäläisen anarkistin muistokirjoitus
Fasismi ja nationalismi | lauantai, 27.01. 2007 @ 11:42
Katselukertoja: 783
Joulupäivänä 2006 kuoli yksi anarkisti lisää Belorechesnkissä (ensimmäinen oli Ost, huhtikuussa 2003). Hän oli ystäväni ja hieno ihminen - Kostya Shibidko. Kutsuimme häntä "Runoilijaksi", koska hän oli pikkulapsesta saakka kirjoittanut runoja. Hän käytti nimimerkkiä Yasher (lisko). Eräänä joulukuisena iltana Runoilija oli palaamassa kavereidensa luota. Mutta hän ei koskaan päässyt kotiin - hänet löydettiin pimeältä sivukujalta kallo murskana. Hän oli koomassa muutaman päivän, lääkäreiden antaessa vain vähän toivoa. Mutta me kaikki toivoimme. Jotenkin emme voineet uskoa Runoilijan olevan kuolemassa. Ja joulupäivän aamuna kuulin että hän on kuollut, ja itkin. Se oli niin outoa - miten näin saattoi käydä hänelle.
Hänestä tuli Ostin kuoleman jälkeen yksi Belorechenskin Anarkistiliikkeen aktiiveja. Aivan kuten Ost julkaisi omaa anarkopunkzineään Ochagia, Runoilija julkaisi omaa käsinkirjoitettua zineään "Novaya Pena", missä oli mukana lyriikoita anarkistiselta musiikkiprojektilta "Mers i Yasher", mitä Runoilija pyöritti yhdessä Mersin kanssa, ja mikä teki viisi levyä. Runoilija alkoi kirjoittamaan "Novaya Penan" uusinta numeroa äskettäin, mutta ei koskaan saanut sitä valmiiksi.
Viimeisellä vierailullani Belorechenskiin, kesällä 2006, istuimme hänen vanhan mökkinsä toisessa kerroksessa, missä hän asui erillään vanhemmistaan. Meitä oli siellä kolme tai neljä, joimme halpaa vinkkua ja puhuimme kuolemasta. Muistelimme Ostia. Ja sanoin "perkele, rakastakaamme toisiamme niin kauan kuin elämme! Miksi alamme arvostaa meille läheisiä ihmisiä vasta kun he tekevät kuolemaa? Jutelkaamme nyt kuin tekisimme näin viimeistä kertaa elämämme aikana!". Muut olivat hiljaa, mutta Runoilija sanoi että hän lähtisi seuraavana. Ja minä huusin: "miksi sanot jotain tuollaista!", ja olimme kaikki humalassa ja halasimme toisiamme, ja sanoimme rakastavamme toisiamme, ja että olisimme aina yhdessä.. ja yritin suhtautua heihin niin kuin se olisi viimeinen kerta. Ja kuten aina, en oikein onnistunut siinä.
Kostya oli 31-vuotias. Häneltä jäi kaksi nuorta tytärtä, kolmevuotias ja kahdeksankuukautinen. Kolmevuotisa Alisa on nyt orpo, sillä hänen äitinsä hylkäsi hänet Alisan ollessa yksivuotias.
Kostya Shibidkon ystävä,
Pires
Hänestä tuli Ostin kuoleman jälkeen yksi Belorechenskin Anarkistiliikkeen aktiiveja. Aivan kuten Ost julkaisi omaa anarkopunkzineään Ochagia, Runoilija julkaisi omaa käsinkirjoitettua zineään "Novaya Pena", missä oli mukana lyriikoita anarkistiselta musiikkiprojektilta "Mers i Yasher", mitä Runoilija pyöritti yhdessä Mersin kanssa, ja mikä teki viisi levyä. Runoilija alkoi kirjoittamaan "Novaya Penan" uusinta numeroa äskettäin, mutta ei koskaan saanut sitä valmiiksi.Viimeisellä vierailullani Belorechenskiin, kesällä 2006, istuimme hänen vanhan mökkinsä toisessa kerroksessa, missä hän asui erillään vanhemmistaan. Meitä oli siellä kolme tai neljä, joimme halpaa vinkkua ja puhuimme kuolemasta. Muistelimme Ostia. Ja sanoin "perkele, rakastakaamme toisiamme niin kauan kuin elämme! Miksi alamme arvostaa meille läheisiä ihmisiä vasta kun he tekevät kuolemaa? Jutelkaamme nyt kuin tekisimme näin viimeistä kertaa elämämme aikana!". Muut olivat hiljaa, mutta Runoilija sanoi että hän lähtisi seuraavana. Ja minä huusin: "miksi sanot jotain tuollaista!", ja olimme kaikki humalassa ja halasimme toisiamme, ja sanoimme rakastavamme toisiamme, ja että olisimme aina yhdessä.. ja yritin suhtautua heihin niin kuin se olisi viimeinen kerta. Ja kuten aina, en oikein onnistunut siinä.
Kostya oli 31-vuotias. Häneltä jäi kaksi nuorta tytärtä, kolmevuotias ja kahdeksankuukautinen. Kolmevuotisa Alisa on nyt orpo, sillä hänen äitinsä hylkäsi hänet Alisan ollessa yksivuotias.
Kostya Shibidkon ystävä,
Pires
