Väärinajattelijan ykkösnumero netissä
Vaihtoehtomedia | maanantai, 22.01. 2007 @ 14:37
Katselukertoja: 1 017
Sandra Jeppesenin artikkelissa "Anarkian lähtökohtia" pohditaan anarkistisen teorian vähimmäisvaatimuksia eri näkökulmista. Ihan kohtuullisen hyvä perusartikkeli, vaikka jääkin pintaraapaisuksi.
Feministisen liikkeen piiristä 1980-luvulla kummunneista tyrannia-artikkeleissa (Hallinnottomuuden tyrannia, Tyrannian tyrannia) vertaillaan hierarkkista ja epähierarkkista järjestäytymistä ja tuodaan esiin argumentteja kummankin puolesta.
Vastarinnasta vallankumoukseen on käännetty globalisaation vastaisten antikapitalististen taistelujen kirjoa kartoittavasta teoksesta Restructuring and Resistance Diverse voices of struggle in Western Europe. Kirjan tekemiseen on osallistunut länsieurooppalaisia ruohonjuuritason aktivisteja viidestätoista EU-maasta. Radikaalia perspektiiviä kokoava kirjan päätöskappale on syntynyt näiden antikapitalististen toimijoiden käymien pitkäaikaisten ja perinpohjaisten keskustelujen pohjalta. Kirjoitus on siis eräänlainen länsi-eurooppalaisen kapitalisminvastaisen liikehdinnän syväanalyysi ja strategiapohdinta. Valitettavasti artikkelin kirjoittajat ovat teknologiakritiikin ja ympäristökriisin ja -liikkeen pohdinnoissaan aika pihalla. Mutta muuten ihan hyvää settiä, vähän samaan tyyliin kuin Do or Die:n kymppinumerossa on pohdiskeltu sadan sivun voimalla brittiläistä (ympäristö)vallankumouksellista liikettä.
"Euroopan PGA-verkoston kolmas konferenssi Belgradissa" on mielenkiintoinen kuvaus Peoples Global Action -verkoston kokouksesta. PGA pyrkii luomaan globaalia "kaikkien ylivallan ja syrjimisen muotojen" vastaista verkostoa. Käytäntö sitten on usein korulauseita karumpaa. Onko tällaisesta verkostoitumisesta enemmän hyötyä kuin mitä organisointiin energiaa kuluu? Vai kannattaisiko kunkin toimintaryhmän luoda omat kontaktinsa itselle sopiviksi kokemiinsa tahoihin? Vai tarvitaanko molempia tapoja? Kukin päättäköön itse, tästä artikkelista saa hieman osviittaa. Kannattaa myös lukea jos on menossa tapaamiseen, johon on tulossa väkeä laajalta skaalalta niin poliittisesti kuin alueellisestikin.
"Primitivismin perusteita" on edesmenneen brittiläisen John Mooren johdatus anarkoprimitivismiin, tuohon viime aikoina anarkoliikettä näilläkin kulmin ravistelleeseen teknologiakriittiseen ajattelutapaan. Joissain kohdin teksti on mainiota luettavaa, toisaalla taas hieman heikompaa (esim. valta-analyysissään ja pohdinnoissaan lääketieteestä ja populaatiosta). Joka tapauksessa artikkeli käsittelee tärkeitä teemoja ja toimii osana keskustelunavausta suomenkielisessä anarkoliikehdinnässä. Keskustelua toki auttaisi jos primitivismin kriitikotkin vihdoin saisivat jotain myös kirjoitettuun muotoon. En kuitenkaan usko että he yrittävät vaieta asiaa kuoliaaksi, ja se nyt ei onnistuisikaan.













