Tältä näyttää kapinan haltuunotto: Oaxacan kapina ja APPO

Kellen Kass

(A Murder of Crows -lehden kakkosnumerosta)

Toukokuun 22. 2006 Meksikon Kansallisen Koulutustyöläisten Liiton (SNTE) osasto 22:n opettajat menivät lakkoon Oaxacan osavaltiossa. Osasto 22 järjestää vuotuisia lakkoja Oaxacassa vaatiakseen myönnytyksiä osavaltiolta. Tämän vuoden lakkovaatimuksiin kuului muun muassa korkeammat palkat, uusien koulujen rakentaminen ympäri osavaltiota, sekä ilmaiset lounaat ja koulutarvikkeet opiskelijoille. Osasto 22:n jäsenet valtasivat kaupungin keskustan, Zócalon, edistääkseen protestiaan ja häiritäkseen osavaltion pääkaupunkia turistikauden kynnyksellä. Jotta uudistusvaatimukset menisivät paremmin läpi ja kuvernööri Ulises Ruiz eroaisi, lakkolaiset pystyttivät leirejä pääaukealle, valtasivat julkisia rakennuksia ja järjestivät suuria marsseja, joita paikalliset kutsuvat megamarsseiksi. Sekä marssit että valtaukset saivat suurta tukea rahvaalta.

Opettajille annettiin kesäkuun alussa viimeinen tarjous ja käsky poistua Zócalosta. Kolme tuhatta osavaltion poliisia hyökkäsi kuvernööri Ruizin käskystä keskusaukiolle varhain aamulla kesäkuun 14. Helikopteri pudotti kyynelkaasua aukiolle sekoittaakseen mielenosoittajien rivejä samalla kun poliisi valmistautui kaupungin laitamilla miehitykseen. Satoja loukkaantui kun poliisi hyökkäsi keskusaukiolle tuhoten täysin opettajien leirit. Opettajat ja Oaxacan asukkaat taistelivat poliisiväkivaltaa vastaan ja onnistuivat ottamaan aukion uudelleen haltuun taisteltuaan tunteja kyttiä vastaan nyrkein ja pikaistuksissa valmistetuin asein. Taistelun aikana kuitenkin kuoli kahdeksan ihmistä ja monia muita "katosi".[1]

Sen jälkeen kun ihmiset valtasivat Zócalon uudelleen ja ottivat haltuunsa sitä ympäröivät korttelit, järjestettiin kesäkuun 16. megamarssi mihin osallistui arviolta 400 000 ihmistä. Tällä kertaa opettajat kuitenkin luopuivat taloudellisista vaatimuksistaan keskittyen vain yhteen poliittiseen vaatimukseen: kuvernööri Ruizin eroon. Pienennetyistä vaatimuksista huolimatta taistelu laajeni monin tavoin; opettajat valtasivat seitsemän kaupungintaloa ympäri osavaltiota, ja Oaxacan Autonomisen Benito Juarez Yliopiston (UABJO) opiskelijat ottivat haltuunsa koulun radioaseman tukeakseen lakkoilevia opettajia.[2] Tämän lisäksi opettajat muodostivat monien vasemmistolaisten kanssa Oaxacan Yleisen Kansalliskokouksen (APPO). APPO oli tilapäinen organisaatio minkä alla ihmiset pystyivät kokoontumaan yhteen keskustelemaan tapahtumista ja suunnittelemaan tulevaa.

Myös heinäkuu oli varsin riitaisa Meksikon presidentinvaalien oltua kuun alussa. Kuten Ruizin kuvernöörivaalit, myös presidentinvaalit olivat täynnä vilppisyytöksiä. Äänten uudelleenlaskennan aikana Oaxacan ryhmittymät onnistuivat olemaan sotkeutumatta minkään puolueen koneistoihin.

Noin kahdentuhannen naisen marssi kulki Oaxacan läpi kaupungin keskustaan elokuun ensimmäinen päivä. Sieltä sadat naiset veivät protestinsa kaduilta TV -kanava 9:n rakennukseen. He valtasivat rakennuksen ja ottivat tv-aseman haltuunsa, laittaen lähetykseen oman näkemyksensä tilanteesta; lisäksi näytettiin videokuvaa eri marsseista ja poliisihyökkäyksistä.[3] Elokuun 22. Ruiz kumppaneineen olivat saaneet tarpeekseen, ja he käynnistivät puolisotilaallisen hyökkäyksen tv-asemaa vastaan. Siitä suivaantuneena ihmiset menivät kaduille, käänsivät nurin useita kaupungin linja-autoja, tuikkasivat ne tuleen ja sulkivat niillä päätiet. Sen lisäksi mielenosoittajat ottivat haltuunsa yksityisiä radioasemia levittääkseen uutisia hyökkäyksestä ja kuuluttaakseen solidaarisuusviestejä. Samaan aikaan erilaisin nuijin ja mailoin aseistautuneet pienryhmät sulkivat risteyksiä pitkin jo valmiiksi halvaantunutta kaupunkia.[4]

Puolisotilaallinen väkivalta on ollut vakava ongelma koko opettajalakon ja kaupungin valtauksen aikana. Koko termi 'puolisotilaallinen' on kauhean epämääräinen, ja on ollut äärimmäisen vaikea selvittää kuka on ollut joidenkin ammuskelujen takana; viranomaiset ovat harvoin tuoneet julki kiinnisaatujen henkilöllisyyttä. On selvää että puolisotilaallisiin joukkoihin on osallisena Meksikon armeija, Oaxacan poliisi, sekä Ruizin yksityisarmeija. Ruizin, joka vielä ainakin kirjoitushetkellä pitää epätoivoisesti kiinni vallastaan. Elokuun kymmenennen päivän marssilla asemiehet avasivat tulen tappaen yhden opettajan, Jose Jimenezin.[5] APPO:n osallistujana ollut opettaja Pánfilo Hernández kuoli puolisotilaallisten avattua tulen ohiajavasta autosta. Indymedian toimittaja ja anarkisti Brad Will sai surmansa puolisotilaallisten luodeista lokakuun 27., kuten myös Emilio Alonso Fabián ja Esteban López Zurita. Nämä ovat eräitä parhaiten dokumentoituja tapauksia, mutta taistelussa kuolleita on kymmeniä muitakin.

Lokakuu oli myrskyisä ja päättyi varsinaiseen romahdukseen. Lokakuun 26. Osasto 22:n opettajat äänestivät lakon lopettamisen puolesta vaalivilppisyytösten keskellä. Lakon johtajistoa syytettiin itsensä myymisestä. Ja lokakuun 28. presidentti Vicente Fox ilmoitti määränneensä tuhansia liittovaltion poliiseja (PFP) Oaxacaan ottamaan kaupunki hallintaansa. PFP:n saapuessa paikalle vaati APPO rauhallisia protesteja ja väkivallatonta vastarintaa poliisia kohtaan. Kyynelkaasuin ja pampuin varustautunut poliisirivistö työnsi taaksepäin tuhansia ihmisiä, poliisin käyttäessä myös auroin ja vesitykin varustettuja panssariautoja väkijoukon hajoittamiseen ja barrikadien purkamiseen. APPO lähetti lukuisia tiedotteita missä se kehotti ihmisiä toimimaan rauhallisesti ja meni jopa niin pitkälle että julisti kaiken väkivallan PFP:tä vastaan olevan poliisiprovokaattoreiden työtä.[6] Ihmiset asettuivat teille ja puskivat poliisirivistöjä vastaan, mutta yöhön mennessä PFP oli onnistunut pääsemään kaupungin keskustaan.

Poliisin edetessä syvemmälle kaupunkiin marraskuun 2., he yrittivät ottaa yliopiston haltuun ja tuhota siellä olleen vallatun radioaseman. Kuusituntisessa taistelussa poliisia vastaan opiskelijat ja muut käyttivät polttopulloja, kiviä, teräsputkia ja ritsoja kyttiä vastaan, ja he käänsivät autoja ja busseja ympäri vahvistaakseen barrikadejaan. Raju vastarinta pakotti poliisin perääntymään, pysäyttäen poliisin etenemisen yliopistoalueelle. Ihmiset olivat selvästi vihoissaan Zócalon menettämisestä valtion joukoille. Siksi he päättivät käyttää väkivaltaa jatkaakseen yliopiston valtausta APPO:n puheista huolimatta. Kirjoitushetkellä opiskelijat ja APPO hallitsevat edelleen yliopiston ympäristöä.

Kapinan taustat

"Rikkaat tekevät köyhille mitä tahansa paitsi tulevat pois niiden kimpusta" - Karl Marx

Oaxacan kapina ja rahvaan liikkeellelähtö ovat viime aikoina päässeet kansainvälisiin otsikoihin asti, mutta tilanteen perimmäiset syyt eivät ole saaneet niin paljoa huomiota. Elokuussa 2004 lakimies Ulises Ruiz Ortiz "voitti" täpärästi Oaxacan kuvernöörinvaalit. Ruizin vastustaja kyseenalaisti välittömästi vaalituloksen, syyttäen Ruizia kumppaneineen vaalituloksen peukaloimisesta. Opposition väitteet eivät ilmeisesti olleet ihan tuulesta temmattuja, mutta Ruiz astui silti virkaan saman vuoden joulukuussa. Ruiz kuuluu Meksikon liittovaltiota yli 70 vuotta hallineeseen Vakiintuneeseen Vallankumouspuolueeseen (PRI), joka menetti valta-asemansa vuoden 2000 vaaleissa kun presidentiksi nousi Kansallisen Toimintapuolueen (PAN) Vicente Fox.[7]

Ottaen huomioon äärimmäisen köyhyyden Meksikossa, missä noin 40 miljoonaa ihmistä elää selvästi köyhyysrajan alapuolella, ei ole yllättävää että yksi monista tavoista miten PRI pysyi vallassa oli erilaisten tuenostojärjestelmien avulla: sopimuksia, työpaikkoja, sekä koulutukseen ja peruspalveluihin tarkoitettuja varoja annetaan pois sellaisten vaalien jälkeen, milloin PRI:n jäseniä valitaan virkoihin paikallisella ja kansallisella tasolla.[8] Tuhansissa muissa tapauksissa, ja etenkin Ruizin tapauksessa, ruokakasseja annettiin vaihdossa ääniin. Oaxacassa Ruiz ei kuitenkaan ollut ainoa tällä tavalla valtaan noussut. Vuoden 2006 ensimmäisinä kuukausina San Blas Atempan kaupungissa Oaxacassa syntyi selkkauksia Demokraattisen Vallankumouspuolueen (PRD) ehdokkaan ja PRI:n ehdokkaan välille vaalivilpistä ja ääntenostamisesta. Vaikka tämä saattaa näyttää törkeältä, on ääntenosto ollut vuosisatoja normaali käytäntö politiikassa joka puolella maailmaa, ja PRI on vain tavallinen poliittinen koneisto josta monet ympäri Meksikoa ovat vihdoinkin saaneet tarpeekseen. Valitettavasti monet ihmiset ajattelevat että nämä korruptoituneet poliitikot tulisi vain vaihtaa rehellisiin poliitikkoihin.[9]

Ongelman perimmäinen ydin löytyy kuitenkin syvemmältä kuin PRIn ääntenostojärjestelmistä ja korruption kyllästämästä meksikolaisesta politiikasta. Kansannousun ja poliisin kanssa tapahtuneiden väkivaltaisten yhteenottojen syy on koko eteläistä Meksikoa dominoivissa totaalisen onnettomissa taloudellisissa oloissa. Chiapasista länteen oleva Oaxaca on Meksikon toiseksi köyhin osavaltio ja sillä on toiseksi laajin alkuperäisväestö. Ihmisoikeusjärjestöjen mukaan lähes 80 prosenttia oaxacalaisista elää äärimmäisessä köyhyydessä.[10] Turismi on merkittävin Oaxacan taloutta pönkittävä teollisuudenala. Ja kuten kaikilla turistialueilla, suurin osa ihmisistä työskentelee palvelualoilla missä palkat ovat matalat, ja monet julkiset palvelut on suunnattu vierailijoille paikallisten sijaan.

Kansainväliset kauppasopimukset kuten Pohjois-Amerikan Vapaakauppasopimus (NAFTA) ovat vain tehneet asiat pahemmiksi. Meksikon valtion uusliberaalit uudistukset ovat merkinneet kokonaisvaltaisia leikkauksia perustarpeisiin viime vuosina, tehden ihmisten selviytymisestä entistäkin vaikeampaa.[11] Meksiko ei ole viime aikoina pystynyt vastaamaan Kiinan tarjoukseen talouden uhrialttarilla: maan suunnaton ja korvattavissa oleva, siksi halpa, työvoima. Siksi Meksikosta on siirtynyt työpaikkoja ja tehtaita Aasiaan samoin kuin Yhdysvallat on kokenut "työpaikkakatoa" Meksikoon. Ei ole vaikea havaita markkinoiden ylivallan vähät välittävän eri maiden ihmisistä, pääoman virratessa suurempien voittojen ja suuremman kurjuuden suuntaan.[12]

Tämä monimutkainen tilanne on johtanut vuosikymmenien yhteiskunnallisiin levottomuuksiin ja huipentunut nyt käsillä olevaan kamppailuun.

Kaikki ollaan samassa veneessä: APPO

"Päämäärämme on demokraattinen hallinto mikä kuuntelee ihmisiä enemmän kuin nykyinen" –APPO:n puhemies Florentino Lopez Martinez

Vaikka Oaxacassa tapahtuu monia innoittavia asioita, ei pidä unohtaa kykyä tilanteen kriittiseen tarkasteluun. Pinnalta katsottuna APPO vaikuttaa olevan vain tavallisten ihmisten yleiskokous tulevaisuuden suunnittelua varten, mutta siihen osallistuu hyvin erilaisia poliittisia ryhmiä ja näkökulmia. APPO:n jäsenkunta on erittäin moninaista ja koostuu erilaisista yhteiskunnallisista järjestöistä, poliittisista ryhmistä, ammattiliitoista ja ihmisoikeusjärjestöistä. Mukana on Osasto 22:n jäseniä, anarkisteja, paikallisviranomaisia ja alkuperäisväen järjestöjä kuten Movimiento de Unificación y Lucha Triqui (MULT) ja Oaxacan Yleisestä Alkuperäisväen Neuvostosta - Ricardo Flores Magon (CIPO-RFM). APPO:ssa kunkin ryhmän edustajat osallistuvat kokouksiin missä päätökset tehdään konsensusperiaatteella enemmistövallan sijaan. Jäsenten ei tulisi osallistua vaalipolitiikkaan, mutta jäsenyys on avoin sellaisille ryhmille kuin Vallankumouksellinen Kansanrintama (FPR) ja Meksikon Vallankumouksellisen Nuorison Liitto (UJRM), mitkä molemmat ovat avoimesti Marxisti-Leninistisen Meksikon Kommunistipuolueen jatkeita. Yksi APPO:n puhemiehistä, Florentino Lopez Martinez, on sanonut haastatteluissa olevansa FPR:n jäsen.[13]

Marxisti-Leninistisen Meksikon Kommunistipuolueen kaltaisten pienten valtiopyrkyreiden lisäksi APPO:n keskuudessa on muitakin poliitikkoja. Yksi APPO:n puhemiehistä, medialemmikki ja törkeä onnenonkija Flavio Sosa oli osa Vicente Foxin vaalikampanjaa 2000 organisaationsa Oaxacan Uusvasemmisto kautta. Sosa on ollut myös vuosia aktiivinen PRI:stä irronneessa Demokraattisen Vallankumouksen Puolueessa (PRD). Puolueesta hän lopulta lähti osallistuakseen APPO:on.[14] Luulisi olevan ilmiselvää että Sosa on poliittinen opportunisti joka liikkuu ryhmästä toiseen toivoen saavansa itselleen jonkinlaisen aseman. Hän on klassinen kapinan haltuunottaja, ja kunnon turpasaunan tarpeessa.

On myös mielenkiintoista huomata että APPO:n jäsen ja Osasto 22:n johtaja, Enrique Rueda Pacheco, piti puheen Oaxacan viidennellä megamarssilla varhain syyskuussa toivoen "kansallista yhtenäisyyttä", ja liikettä mikä pitäisi sisällään Zapatistit ja PRD:n. Hän on myös yrittänyt lopettaa opettajien lakon niinkin varhain kuin heinäkuussa. Tyypillisen ammattiliittoraakin tapaan hän on johdonmukaisesti yrittänyt horjuttaa lakkoa saadakseen itselleen poliittista painoarvoa. On selvää että APPO on varsin sekalainen porukka ja sisältää oman osuutensa poliitikkopyrkyreistä ja oikeista poliitikoista. Tämä ei kuitenkaan ole sen pahin piirre.[15]

Syyskuun lopulla kokoustettiin kolmen päivän ajan APPO:n muuntamiseksi epämuodollisesta organisaatiosta muodolliseksi ja pysyväksi organisaatioksi Oaxacassa. Kokousten seurauksena julkaistiin asiakirja nimeltään "Oaxacan Ensimmäisen Valtiokokouksen Julkilausuma." Tämä asiakirja on todennäköisesti paras osoitus APPOn luonteesta, koska se yrittää määritellä "...säännöt, Periaateohjelman, sekä Taistelurakenteen ja -ohjelman." Tässä julkilausumassa on osio nimeltään "Ehdotus Taisteluohjelmaksi," mikä paljastaa eniten APPOn lopullisia päämääriä.

Taisteluohjelman ensimmäinen kohta kuuluu: "Kansallisen yhtenäisyyden puolustamiseksi," missä tuodaan esiin ehdotus Meksikon valtion irroittamiseksi NAFTA:sta ja FTAA:sta (Amerikan Vapaakauppa-alue), kuten myös Kansainvälisen Valuuttarahaston (IMF) ja Maailmanpankin kaltaisista järjestöistä. Toinen kohta on otsikoitu "Uusi talouskehityksen malli", ja siinä halutaan kansallisten luonnonvarojen kansallista omistusta ja yksityistettyjen teollisuusalojen uudelleenkansallistamista, sekä pankkien kaltaisten monopoliteollisuuksien kansallistamista. Näin APPO määrittelee uusliberaalit instituutiot kuten IMF ja Maailmanpankki "pahaksi", ja itsenäisen Meksikon valtion "hyväksi." Loppuosa talousohjelmasta jopa tahtoo Latinalaisen Amerikan ja Karibian syvempää talousyhdentymistä ja yhteisten markkinoiden luomista sen sisään, jonkinlaista vaihtoehto-FTAA:ta. APPO:n mukaan ongelma ei ole markkinat, eikä kapitalismi, eikä byrokraattisten instituutioiden olemassaolo, vaan USA:n imperialismi ja pahat pohjoisen valtiot jotka hyötyvät hyvien etelän valtioiden kustannuksella. Sitä samaa väsynyttä paskaa kansallisesta vapautuksesta mikä on kerta toisensa jälkeen osoittautunut säälittäväksi umpikujaksi.

Heidän ohjelmansa kolmas kohta on "Kansandemokratian puolesta," missä he julistavat että "nykyinen epädemokraattinen valtio tulisi korvata uudella demokraattisella ja kansantajuisella valtiolla..." mikä taas puolestaan pohjautuu "...Meksikon kansan tahtoon muodostaa ja tehdä tehokkaaksi Demokraattinen ja Edustuksellinen Liittotasavalta." Tämä kohta väittää valtion olevan neutraali instituutio ja kaikki olisi paremmin meille kaikille jos vain korruptoituneet ja valehtelevat poliitikot korvattaisiin rehellisillä ja demokraattisilla poliitikoilla. Ehkä heidän kritiikkinsä valtiota kohtaan on niin liberaalia siitä syystä että monet APPO:n edustajat haluaisivat nähdä itsensä seuraavana hallitsijaeliittinä, mutta se jää nähtäväksi. Näin ollen heidän taisteluohjelmansa ei ehdota sosiaalisen elämän vallankumouksellista muutosta, vaan sen sijaan valtion demokratisointia ja kapitalismin jatkamista, vaikkakin ehkä ystävällisemmin kasvoin.[16]

Ottaen huomioon monien arveluttavien ryhmien ja henkilöiden osallistumisen ja "Oaxacan Ensimmäisen Valtiokokouksen Julkilausuman," voi tehdä vain sen johtopäätöksen että APPO on luonteeltaan reormistinen, ja sen varsinainen päämäärä on ottaa riistettyjen raivo ja viha haltuun voidakseen hallita kurjuutta ja nykyistä sosiaalista järjestystä. APPO ei pyri tuhoamaan valtiota, se tahtoo vain uudistaa sen. APPO ei pyri tuhoamaan kapitalismia, se vain haluaa lisätä valtio-omistusta suuryhtiöistä ja tehdä kapitalismista reilumpaa. Suoraan sanottuna APPO - organisaatio millä on tarkkaan määritetyt periaateohjelmat ja pitkän tähtäimen taistelusuunnitelma - ei jaa yhteisiä päämääriä anarkistien kanssa, ja se selvästi toimii myös tavalla mikä aktiivisesti pyrkii vaikeuttamaan järjestelmän tuhoamista. He kannattavat mukavaihtoehtoja ja kyseenalaistavat vain tavan miten valtiota ja kapitalismia hallitaan, eivät järjestelmää itsessään.

Solidaarisuus?

"Valmistautukaa kuolemaan... Laskekaa kilvet ja ottakaa kypärät pois niin pieksen teiltä suolet pihalle!" - anonyymi yliopistoa puolustanut oaxacalaisnainen

Tästä pääsemmekin suoraan solidaarisuuskysymykseen. On selvää että APPO nauttii suurta suosiota niiden keskuudessa jotka haluavat suuria muutoksia elämäänsä; tätä ei voi kiistää. Mutta heidän suosionsa ei poista sitä tosiasiaa että APPO:ssa toimii aktiivisesti erilaisia pikkubyrokraatteja, eikä muuta mihinkään sitä että APPO:n ohjelma pyrkii vain luomaan uutta tapaa valtion ja kapitalismin hallinnoimiseksi. Nimestään huolimatta APPO ei edusta jokaista mukanaolijaa, saati kapinaa kokonaisuudessaan. Oaxacan kapinassa innoittavaa on ollut ihmisten halu ottaa elämä omiin käsiin ja päättää itse omasta toiminnastaan. Tämä on kapinan suurin mahdollisuus: kyky murtautua ulos normaaliudesta, missä ollaan muiden hallittavissa ja ohjattavissa, ja päästä lopulta vallankumoukselliseen yhteisölliseen muutokseen.

Ihmiset ovat alkaneet löytää uudestaan kyvyn kohdata kasvokkain vallatuilla alueilla - Zócalo, yliopisto, naapurusto ja kadut - voidakseen keskustella oikeasti tärkeistä asioista. Suora toiminta kuten lakot, valtaukset, sulut ja sabotaasit ovat kaikkien osallistujien tekemiä. Naiset ovat tuoneet itseään esille aiempaa enemmän suunnitellen toimintaa, ottaen haltuun televisioasemia, järjestäen tiesulkuja ja ottaen osaa katutaisteluihin poliisia vastaan. "Normibisneksen" pysähtyminen ja alamaisuuden hylkääminen on avannut monia mahdollisuuksia ja johtanut massiiviseen vastarintaan Meksikon valtiota kohtaan. Tämän kasvavan itseorganisoitumisen täytyy säilyä täysin autonomisena jos se ei halua tulla ajan myötä hitaasti nujerretuksi asteittaisten uudistusten ja muiden poliittisten temppujen toimesta. Siksi APPO ja sen vaihtoehtohallintosuunnitelmat täytyy torjua.[17]

APPO:n puutteista huolimatta meidän tulisi kasvattaa solidaarisuuttamme Oaxacassa taisteleville ihmisille. Maailmalla on ollut monia solidaarisuustoimia PFP:n iskujen aikaan loka-marraskuun vaihteessa. Mielenosoituksia järjestettiin lähetystöjen ja konsulaattien edessä monissa kaupungeissa. Sacramenton ja Minneapolisin konsulaattien ikkunat hajotettiin, ja muita konsulaatteja ja lähetystöjä suljettiin ja vallattiin kuten New Yorkissa, Indianapolisissa ja Raleighissa. Anarkistit jenkeissä ja muualla ovat olleet varsin aktiivisia osoittaessaan solidaarisuutensa oaxacalaisille, ja voi vain toivoa että nämä toimet leviäisivät.

Taistelua käydään samalla kuin kirjoitamme. Zapatistat ovat kutsuneet yleislakon Meksikoon Marraskuun 20., ja lukuisia aktioita suunnitellaan ympäri maailmaa samalle päivälle. Konsulaatit ja lähetystöt ovat selvästi mielenkiintoisia kohteita, mutta ei tule unohtaa että taistelemme kokonaista järjestelmää vastaan, ja solidaarisuuden osoittaminen oaxacalaisille voi ottaa monia muotoja kuten sellaisten yhtiöiden sulkeminen kokonaan joilla on taloudellisia yhteyksiä Meksikoon, tiesulkuja omissa kaupungeissamme, ja tietysti toiminnan kiihtyminen myös suorempiin asioihin täällä. Ihmiset Oaxacassa ovat käymässä taisteluun koko järjestelmää vastaan, tehdään mekin samoin.

Viitteet

[1] "Oaxaca Teachers Union Protests face Police Repression," osoitteessa: http://www.chiapaspeacehouse.org/node/286, ja "Up From Below: The New Revolution in Southern Mexico," osoitteessa: http://www.counterpunch.org/ross07142006.html

[2] "In Oaxaca Mega-March, 400,000 Send A Firm No to the Repression by Governor Ulises Ruiz Ortíz," osoitteessa: http://www.narconews.com/isue41/article1906.html

[3] "Oaxaca's State TV Station Under Popular Control," osoitteessa: http://www.narconews.com/isue42/article1990.html

[4] "Mexico Teachers Extend Protest," osoitteessa: http://news.bbc.co.uk/2/hi/americas/5272462.stm

[5] "Vioelence Flares in South Mexico," osoitteessa: http://news.bbc.co.uk/2/hi/americas/4782837.stm

[6] APPO:n väkivaltakiellosta katso http://codepappo.wordpress.com/2006/10/29/urgente-la-pfp-en-oaxaca

[7] "Under the Volcano," The Economist, September 28, 2006.

[8] "Oaxaca's Dangerous Teachers," Dollars & Sense: the Magazine of Economic Justice, September/October 2006.

[9] "Police Retake Oaxaca Town Hall Occupied Since January 2005," osoitteessa: http://www.narconews.com/isue40/article1654.html

[10] "How Many Deaths is the Oaxaca Governor Worth?" osoitteessa: http://www.commondreams.org/headlines06/1103-08.htm

[11] "Oaxaca's Dangerous Teachers," Dollars & Sense: the Magazine of Economic Justice, September/October 2006.

[12] Lisätietoja Meksikon taloushistoriasta: "A Commune in Chiapas? Mexico and the Zapatista Rebellion," Aufheben #9, Autumn 2000.

[13] Frente Popular Revolucionario: http://fprweb.tripod.com/index.htm, ja Unión de la Juventud Revolucionaria de México: http://pagina. de/ujrm. Florentino Lopez Martinezin haastattelu: http://www.infoshop.org/inews/article.php?story=20061022084418717.

[14] "Liderazgo "camaleónico": Flavio Sosa, cabeza de la APPO, apoyó al PRD, luego a Fox," Diario de la Yucatán, Nov. 6 2006.

[15] "Oaxaca's Social Movement Develops Radical Vision for a National Government of the People" osoitteessa: http://www.narconews.com/isue42/article2038.html.

[16] Oaxacan Ensimmäisen Valtiokokouksen Julkilausumat ovat saatavilla netissä osoitteessa: http://www.asambleapopulardeoaxaca.com/boletines/index.php?s=RESOLUTIVOS+DE+LA+PRIMERA+ASAMBLEA+ESTATAL+DE+LOS+PUEBLOS +DE+OAXACA+

[17] Katsaus naapurustotoimintaan APPO:n ulkopuolella: "Two Days in the Life of Oaxaca's Revolution," osoitteessa: http://narconews.com/isue42/article2021.html

Tämän artikkelin kirjoittamisen jälkeen kytät murskasivat kapinan väkivaltaisesti, mutta vastarinta elää edelleen. Useita ihmisiä on "kadonnut". Monien kadonneiden epäillään paenneen vuorille valmistelemaan sissisotaa.