Imperiumin militarisointi ja täsmäpommit
Pohdinnat | keskiviikko, 1.11. 2006 @ 19:07
Katselukertoja: 1 171
Avainsanat: militarismi nato asevarustelu
Törmäsin eräässä imperiumin puolustusvoimien paikallisen solun uusista asehankinnoista käydyssä keskustelussa väitteeseen, että "USA:n ja Irakin yhdistäminen tähän aiheeseen on kuin rupeaisi kesken villapaitahankintojen puhumaan lammaskoiran ruokinnasta."
Onko todella näin? Palataanpa Irakin sodan alkuun keväällä 2003. Tuolloin Berliinin hallitus vastusti puheissaan jyrkästi sotaa, ja oli julkisuudessa rakentamassa eurooppalaista "rauhanoppositiota". Tosiasiassa Berliinin sotilaallinen siipi lisäsi samaan aikaan joukkojaan mm. Afganistanissa ja Afrikan länsirannikolla, jolloin näiltä alueilta pystyttiin vapauttamaan yhdysvaltalaisia sotilaita Irakin taisteluihin.
Helsingin osallisuus sotakoalitiossa perustuu samanlaiseen silmänkääntötemppuun: Helsingin hallitus, tämä "valtiona" tunnetun terroristijärjestön poliittinen siipi, yrittää ylläpitää valheisiin tai ainakin puolitotuuksiin ja pimittämiseen perustuvaa kuvaa siitä, että sen tuki Imperiumin sotakoalitiolle on ehdollista ja ainoastaan moraalista. Myös joidenkin sotilastehtävien pinnallinen kritiikki ja näennäisen rauhanopposition rakentaminen on osa tätä huijausta.
Imperiumin (ts. maailmanlaajuisen Valtio-järjestön) Helsingissä majaansa pitävän solun sotilaallisen siiven rooli koalitiossa ei kuitenkaan ole vain symbolinen, vaan resursseihin ja toisaalta vallitsevaan yleiseen mielipiteeseen nähden hyvin merkittävä. Helsingin lähettämien sotilaiden läsnäolo mm. Afganistanissa ja Kosovossa vapauttaa muita Imperiumin joukkoja toisiin, kuumempiin tehtäviin, joihin suora osallistuminen olisi Helsingin hallitukselle liian suuri riski.
Imperiumin sotavoimien varustaminen ilmasta maahan -aseilla, samoin kuin esim. poliisin militarisoiminen sekä sotilas- ja poliisitehtävien rajan hämärtäminen, ovat osa Imperiumin strategiaa sen valmistautuessa puolustamaan nykypäivän faaraoiden ja keisareiden etuja kilpailussa yhä niukemmiksi käyvistä luonnonvaroista. Tähän on Helsinkikin viime vuosien lainsäädännössään (kriisinhallintalaki, rauhanturvalaki, valmiuslaki
) valmistautunut.
Lisäksi esteettömän pääsyn turvaaminen luonnonvaroihin ja markkinoihin kaikkialla on kirjattu keskeiseksi osaksi sekä Berliinin hallituksen joukkojen että Imperiumin sotilas/poliisi Naton doktriinia, ja Helsingin hallitushan on jo tällä hetkellä käytännössä niin läheinen Nato-kumppani, että virallisen jäsenyyden hakeminen olisi pelkkä muodollisuus. Niinpä näiden asehankintojen ja 2000-luvun sotien välinen yhteys on ilmiselvä.


















