Huipulla tuulee - öljyshokkia odotellessa
Romahdus | sunnuntai, 17.12. 2006 @ 12:13
Katselukertoja: 1 503
Konservatiivisen öljyhuippu-provokaattori Matthew Simmonsin haastattelu
Amanda Griscom Little
Simmons on kirjoittanut öljyhuippukriisistä kirjan "Twilight in the Desert: The Coming Saudi Oil Shock and the World Economy". Simmons on myös Simmons & Company International-investointipankin perustaja, joka hoitaa yritysfuusioita ja ostoja energiayhtiöiden piirissä. Sen asiakkaisiin kuuluu mm. Halliburton, General Electric ja Maailmanpankki. Hän on myös valmistunut Harvardin talouskorkeakoulusta ja toimi vuoden 2000 Bush-Cheney kampanjan energiapoliittisena neuvonantajana.
Konservatiivisista kannuksistaan huolimatta Simmons on hämmentänyt mieliä poliittisen kentän kaikilla laidoilla viimeaikaisella ennustuksellaan, että öljybarrelin hinta voi nousta kolminumeroiseksi muutamassa vuodessa. Lykätäkseen talousjärjestelmän romahdusta meidän pitäisi porata öljyä luonnonsuojelualueilta, kuten Arctic National Wildlife Refugeesta. Samaan aikaan hän haluaa muuttaa energiapolitiikkaa huomattavasti ja tehdä radikaaleja parannuksia energiatehokkuuteen. Simmons kannattaa myös paluuta paikallistalouteen ja -tuotantoon. Epäsovinnaisilla näkemyksillään hän on yksin muuttamassa kuvaa öljynjälkeisestä energiaristiretkeläisestä. Hän puhui Grist-lehdelle matkapuhelimestaan energialuentojen välillä.
K: Aloitetaan lyhyellä kuvauksella Twilight-kirjan sisällöstä ja merkityksestä.
V: Uskon, että olemme hyvin lähellä öljyhuippua. Jos olen oikeassa, meidän täytyy olettaa että 5 tai 10 vuoden kuluttua tuotamme öljyä vähemmän kuin nykyisin. Ja silti yhteiskuntamme konservatiivisimmat voimat uskovat että öljyn käyttö kasvaa vähintään 30-50 prosenttia seuraavan 25 vuoden aikana. Toisin sanoen meillä saattaa olla tällöin käytettävissämme öljyä vain 70 prosenttia nykyiseen nähden, kun kulutuksen kasvuun tarvittaisi ainakin 150 prosenttia. Ongelmalla tulee olemaan järisyttävät taloudelliset seuraamukset - paljon suuremmat kuin tilapäisellä terroristi-iskulla energiainfrastruktuuriin - jotka voivat johtaa yhä uusiin geopoliittisiin kärhämiin useammin kuin kukaan osaa kuvitella. Kärhämöinnit muuttuvat aseellisiksi konflikteiksi, ja sen jälkeen elämme hyvin ikävässä maailmassa.
K: Kuinka teesisi kehittyivät?
V: Odysseiani alkoi 1980-luvun alussa, kun tajusin energia- ja öljybisneksen alalla toimivan yhtiöni olevan tuotannon romahtamisen vuoksi vaarassa. Ajattelin, että "kuinka ihmeessä tämä tapahtui meidän sitä tajuamatta?". Aloin tehdä huolellisia tutkimuksia energiatilastoista. Mitä enemmän opiskelin, sitä enemmän aloin ymmärtää, että monet niin kutsutut asiantuntijat energiamarkkinoilla, hallituksen analyytikot mukaan lukien, ovat itse asiassa omien mielipiteidensä asiantuntijoita, eivätkä juurikaan perusta tosiasioihin.
K: Miksi? Koska asianmukainen tieto on salaista?
V: Kyllä, koska julkinen tieto on erittäin epämääräistä. Yksikään öljy-yhtiö tai öljyntuottajamaa ei anna tarkastaa reservi- tai tuotantotietojaan, minkä vuoksi asiantuntijat joutuvat lähinnä arvailemaan.
K: Jos tiedot ovat salaisia, mille todistusaineistolle perustat omat johtopäätöksesi?
V: Olen tutkinut vuosikausia Society of Petroleum Engineers-järjestön papereita, joista on paljastunut mielenkiintoisia vihjeitä. Aluksi inventoin maailman pääöljykentät, kenttä kentältä. Hämmästyin, kun tajusin ettei kukaan ollut edes listannut 20 suurinta öljykenttää. Tutkimukseni paljastivat, että maailmassa on vain noin 120 öljykenttää, jotka vastaavat puolta koko maailman tuotannosta. Suurimmat 14 kentää, joista muodostuu 20 prosentin globaalinen tuotto, ovat keskimäärin 53 vuotta vanhoja. Saudi Arabiassa, jossa sijaitsee neljännes koko tuotannosta, on vain viisi öljykenttää jotka tuottavat 90 prosenttia heidän öljystään. Ne ovat kaikki vanhoja.
Luonnollisesti olin hyvin utelias tietämään lisää öljykenttien kunnosta ja tuottavuudesta. Kaksi vuotta sitten kävin Saudi Arabiassa matkalla, jonka hallitus järjesti talousjohtajille. He antoivat meille öljyntuotannosta erinäistä tietoa, joka ei voinut pitää yksinkertaisesti paikkaansa, ei lähimainkaan. Olen sittemmin löytänyt insinöörien papereista aineistoa, joka antaa uskoa että suurimmat Saudi-esiintymät ovat vakavassa vaarassa saavuttaa tuotantohuippunsa, jonka jälkeen ne alkavat ehtyä.
K: Romahtaisiko Saudi Arabian poliittinen järjestelmä tässä tapauksessa?
V: En halua spekuloida yksityiskohtaisilla geopoliittisilla kysymyksillä Lähi-idässä, koska en halua siirtää huomiota pois talouden merkittävyydestä. Sillä ei ole lopulta väliä kuka hallitsee Saudi Arabiaa. He eivät voi vaikuttaa öljyesiintymien kypsyyteen.
K: Sinä löit New York Timesin konservatiivisen John Tierneyn kanssa vetoa siitä, että barrelin hinta on 200 dollarin tuntumassa 2010. Kuinka päädyit tähän numeroon?
V: No, ensinnäkin, 5000 dollarin vedon tarkoitus oli olla provokatiivinen ja herättää ihmisiä ajattelemaan kuinka halpaa öljy vielä on. Aloitin vuosi sitten sanomalla, että meidän täytyy valmistautua kolminumeroiseen öljyn hintaan. Tuleeko se olemaan 2010? Meillä ei ole mitään hajua. Se voi olla jo talvella 2006.
Öljyn hinnan ratkaisee lopulta kysyntä ja tarjonta. Öljy on hinnaltaan naurettavan halpaa. Sitä ihmisten on vaikea uskoa, varsinkin nyt, mutta ajattelepa tätä: 65 dollaria barrelilta tarkoittaa 10 centtiä lasilliselta. Eli se on kymmenen kertaa halvempaa kuin pullotettu vesi. Niillä jotka luulevat että se on kallista, täytyy olla ruuvit löysällä.
K: Sinulla on ammatillisesti paljon pelissä ennustessaesi että öljyhuippu on lähellä.
V: Olen käytännössä pistänyt koko urani likoon.
K: Mitä todistusaineistoa olet löytänyt lähestyvästä tuotannon katon saavuttamisesta?
V: Aloitetaanpa siitä, ettei uusia suuria öljylähteitä enää löydetä. Ranskan öljyinstituutti teki mittavan tutkimuksen öljykenttien jakaantumisesta altaiden mukaan, jota voidaan tarkastella shakki-vertauksella. Kautta maailman on aivan huomattavan säännönmukaisesti tapahtunut niin, että viiden vuoden kuluessa uudelle mahdolliselle öljyesiintymälle siirtymisestä etsijät tavallisesti löytävät ensin kuningattaren, toiseksi suurimman esiintymän; sitten muutaman vuoden kuluessa he löytävät kuninkaan, ja sen jälkeen seuraavien vuosikymmenien kuluessa he löytävät kuningasperheestä seuraavat 8-10. Ja kun koko kuninkaallinen perhe on löydetty, ovat loput hiilivety-esiintymät kooltaan pelkkia "sotilaita", eli hyvin pieniä. Tutkimukset ovat osoittaneet erittäin selvästi, että kaikki "kuninkaalliset perheet" on jo löydetty.
K: Voitko kertoa siitä havainnostasi, että useimmat kuningas- ja kuningatarkokoiset esiintymät ovat jo niin vanhoja, että niihin on täytynyt ruiskuttaa yhä suurempia määriä vettä raakaöljyn saamiseksi ulos?
V: Vuosikymmeniä Saudi Arabia on ruiskuttanut vettä jokaiseen tärkeään öljylähteeseen, jotta altaan painetta saadaan pidettyä keinotekoisesti yllä. Tilastot osoittavat että Saudit ovat ruiskuttaneet 15-18 miljoonaa barrelia vettä joka päivä saadakseen hyödynnettyä 8 miljoonaa barrelia öljyä päivässä. Tämä ei ole kestävää. Geologisesti puhuen, mitä suurempi paine esiintymään luodaan, sitä nopeammin altaan paine romahtaa. Toisin päin käännettynä, mitä hillitymmin öljyä pumpataan, mitä kauemmin öljyä voi tuottaa vakaassa tahdissa, sitä enemmän öljyä esiintymästä lopulta saa.
K: On ilmeisesti aika turvallista olettaa, ettemme ole valmistautumassa laskeutumaan pehmeästi globaalien resurssien iltahämärään?
V: Lievästi sanottuna näin. Me tuhlaamme vauhdilla hyvälaatuista, nopeavirtauksista öljä, joten meille jää vain valtavia määriä öljyä joka ei vain tule ylös ilman massivista veden pumppausta ja tuhansien kaivojen porausta.
K: Olen äimistynyt siitä, että öljyreservien tietoja voidaan salata. Globaalin turvallisuudenkin kannalta tuntuisi olevan tärkeämpää tietää millon öljy loppuu kuin sen tietäminen kenellä on joukkotuhoaseita. Miksei öljytietojen antamista pidetä yhtä tärkeänä kuin joukkotuhoaseista tiedottamista?
V: Sen pitäisi olla. Saudi Arabian ulkoministeri puhui Rice Universityssä noin viisi viikko sitten ja sanoi, "olemme yhtä avoimia kuin kuka tahansa". Ja hän on oikeassa. Ennen kuin pakotamme Shellin ja BP:n omaksumaan samat periaatteet, en usko että meillä on syytä uskoa Saudi Arabian käyttäytyvän yhtään paremmin. Ehdotukseni on että koko maailman täytyy omaksua uudet periaatteet. Ongelma on tietenkin tämä: politiikassa ja yritysmaailmassa totuuden puhuminen ei tällä hetkellä kannata. Siksi meillä täytyy olla jonkinlainen pakottamiseen perustuva mandaatti. Se ei tule tapahtumaan vapaaehtoisesti.
K: Mitä neuvoisit Bushin hallintoa tekemään?
V: Edistämään energiatilasto-uudistusta. Se on ainoa asia mitä maailman hallitukset voivat tehdä tänä vuonna. Mutta he eivät voi tehdä sitä yksin. Mielestäni meillä täytyy olla globaalin valtakirjan, kuinka käydä tämän ongelman kimppuun, ja sen täytyy erittäin olla koordinoitu, keskitetty suunnitelma. Meillä täytyy olla kansainvälistä yhteistyötä, jotta emme käynnistä vahingossa energiasotaa.
K: Oletko keskustellut näistä ideoista presidentti Bushin kanssa?
V: Olen tavannut presidentin energia-asioiden tiimoilta useamman kerran, mutta en sen jälkeen kun päädyin näihin viimeisimpiin päätelmiini. Olen kuitenkin puhunut hyvin avoimesti molempien puolueiden senioripoliitikkojen kanssa ja avainhenkilöt kuuntelevat minua.
K: Olen ymmärtänyt, että haluat edistää voimakkasti Arctic National Wildlife Refugeen ja ulomman mantereen öljynporausta.
V: Kyllä, mahdollisimman pian. Emme voi mitenkään ratkaista ongelmiamme, mutta voimme ostaa aikaa teoillamme. Loppujen lopuksi, meidän täytyy luoda uusia energiamuotoja joita ei ole vielä olemassa. Aurinko, tuuli ja sähkö eivät ole lähitulevaisuudessa avuksi liikennesektorilla, mikä on osa ongelman ydintä. Biopolttoaineita täytyy tutkia intensiivisesti, mutta maissipohjainen etanoli on huijausta, koska se vaatii niin intensiivistä öljyn käyttöä.
K: Entäpä siirtyminen hybridimoottoreihin ja lopulta vetyyn?
V: Pelkästään Yhdysvaltojen teillä on parhaillaan 220 miljoonaa autoa. Monet uskovat autokannan uusimiseen ratkaisumallina energiasodan lopettamiseksi, mutta tämän mallin ongelma on, että sen toteuttaminen kestää 30 vuotta. Meillä ei ole 15 tai 20 vuotta aikaa, kolmesta kymmenestä puhumattakaan.
Meidän täytyy ajatella asiaa laajemmasta näkökulmasta. Meidän on löydettävä esimerkiksi paljon energiatehokkaampia tapoja kuljettaa tavaroita, esimerkiksi junilla tai laivoilla, kuin rekoilla. Meidän täytyy ratkaista ruuan jakeluun liittyvät asiat: suuri osa supermarkettien ruuasta tulee ainakin kahden mantereen takaa. Meidän täytyy palata paikallisiin maatiloihin. Meidän täytyy hyökätä globalisaatiota vastaan: kun energian hinnat nousevat, ruuan tuottaminen lähempänä kotia alkaa tuntua taas järkevältä.
K: Mitä teet henkilökohtaisesti, jotta energiajalanjälkesi olisi pienempi?
V: Hyvin vähän itseasiassa. Minulla on uusi Mercedes diesel auto, joka avoimella tiellä kuluttaa viisi litraa kilometrillä. Mutta todellisuudessa olen osa ongelmaa tällä hetkellä. Lentelen ympäri maata pitämässä liian monia energiapuheita. Jos todella haluaisin sanoa, että aion olla henkilökohtainen ristiretkeläinen, pitäisin vain turpani kiinni ja pysyisin kotona.
---
Alkuperäinen artikkeli löytyy tästä.
Amanda Griscom Little
Matthew Simmons on aiheuttanut tänä vuonna paljon huolta energiapiireissä. Tämä hyvät suhteet omaava teollisuuden sisäpiiriläinen on päätellyt, että eräät maailman suurimmista öljyesiintymisistä ovat tuotantoromahduksen partaalla - ja hän on valmis panemaan koko uransa alttiiksi näkemyksensä vuoksi.
Simmons on kirjoittanut öljyhuippukriisistä kirjan "Twilight in the Desert: The Coming Saudi Oil Shock and the World Economy". Simmons on myös Simmons & Company International-investointipankin perustaja, joka hoitaa yritysfuusioita ja ostoja energiayhtiöiden piirissä. Sen asiakkaisiin kuuluu mm. Halliburton, General Electric ja Maailmanpankki. Hän on myös valmistunut Harvardin talouskorkeakoulusta ja toimi vuoden 2000 Bush-Cheney kampanjan energiapoliittisena neuvonantajana.
Konservatiivisista kannuksistaan huolimatta Simmons on hämmentänyt mieliä poliittisen kentän kaikilla laidoilla viimeaikaisella ennustuksellaan, että öljybarrelin hinta voi nousta kolminumeroiseksi muutamassa vuodessa. Lykätäkseen talousjärjestelmän romahdusta meidän pitäisi porata öljyä luonnonsuojelualueilta, kuten Arctic National Wildlife Refugeesta. Samaan aikaan hän haluaa muuttaa energiapolitiikkaa huomattavasti ja tehdä radikaaleja parannuksia energiatehokkuuteen. Simmons kannattaa myös paluuta paikallistalouteen ja -tuotantoon. Epäsovinnaisilla näkemyksillään hän on yksin muuttamassa kuvaa öljynjälkeisestä energiaristiretkeläisestä. Hän puhui Grist-lehdelle matkapuhelimestaan energialuentojen välillä.
K: Aloitetaan lyhyellä kuvauksella Twilight-kirjan sisällöstä ja merkityksestä.
V: Uskon, että olemme hyvin lähellä öljyhuippua. Jos olen oikeassa, meidän täytyy olettaa että 5 tai 10 vuoden kuluttua tuotamme öljyä vähemmän kuin nykyisin. Ja silti yhteiskuntamme konservatiivisimmat voimat uskovat että öljyn käyttö kasvaa vähintään 30-50 prosenttia seuraavan 25 vuoden aikana. Toisin sanoen meillä saattaa olla tällöin käytettävissämme öljyä vain 70 prosenttia nykyiseen nähden, kun kulutuksen kasvuun tarvittaisi ainakin 150 prosenttia. Ongelmalla tulee olemaan järisyttävät taloudelliset seuraamukset - paljon suuremmat kuin tilapäisellä terroristi-iskulla energiainfrastruktuuriin - jotka voivat johtaa yhä uusiin geopoliittisiin kärhämiin useammin kuin kukaan osaa kuvitella. Kärhämöinnit muuttuvat aseellisiksi konflikteiksi, ja sen jälkeen elämme hyvin ikävässä maailmassa.
K: Kuinka teesisi kehittyivät?
V: Odysseiani alkoi 1980-luvun alussa, kun tajusin energia- ja öljybisneksen alalla toimivan yhtiöni olevan tuotannon romahtamisen vuoksi vaarassa. Ajattelin, että "kuinka ihmeessä tämä tapahtui meidän sitä tajuamatta?". Aloin tehdä huolellisia tutkimuksia energiatilastoista. Mitä enemmän opiskelin, sitä enemmän aloin ymmärtää, että monet niin kutsutut asiantuntijat energiamarkkinoilla, hallituksen analyytikot mukaan lukien, ovat itse asiassa omien mielipiteidensä asiantuntijoita, eivätkä juurikaan perusta tosiasioihin.
K: Miksi? Koska asianmukainen tieto on salaista?
V: Kyllä, koska julkinen tieto on erittäin epämääräistä. Yksikään öljy-yhtiö tai öljyntuottajamaa ei anna tarkastaa reservi- tai tuotantotietojaan, minkä vuoksi asiantuntijat joutuvat lähinnä arvailemaan.
K: Jos tiedot ovat salaisia, mille todistusaineistolle perustat omat johtopäätöksesi?
V: Olen tutkinut vuosikausia Society of Petroleum Engineers-järjestön papereita, joista on paljastunut mielenkiintoisia vihjeitä. Aluksi inventoin maailman pääöljykentät, kenttä kentältä. Hämmästyin, kun tajusin ettei kukaan ollut edes listannut 20 suurinta öljykenttää. Tutkimukseni paljastivat, että maailmassa on vain noin 120 öljykenttää, jotka vastaavat puolta koko maailman tuotannosta. Suurimmat 14 kentää, joista muodostuu 20 prosentin globaalinen tuotto, ovat keskimäärin 53 vuotta vanhoja. Saudi Arabiassa, jossa sijaitsee neljännes koko tuotannosta, on vain viisi öljykenttää jotka tuottavat 90 prosenttia heidän öljystään. Ne ovat kaikki vanhoja.
Luonnollisesti olin hyvin utelias tietämään lisää öljykenttien kunnosta ja tuottavuudesta. Kaksi vuotta sitten kävin Saudi Arabiassa matkalla, jonka hallitus järjesti talousjohtajille. He antoivat meille öljyntuotannosta erinäistä tietoa, joka ei voinut pitää yksinkertaisesti paikkaansa, ei lähimainkaan. Olen sittemmin löytänyt insinöörien papereista aineistoa, joka antaa uskoa että suurimmat Saudi-esiintymät ovat vakavassa vaarassa saavuttaa tuotantohuippunsa, jonka jälkeen ne alkavat ehtyä.
K: Romahtaisiko Saudi Arabian poliittinen järjestelmä tässä tapauksessa?
V: En halua spekuloida yksityiskohtaisilla geopoliittisilla kysymyksillä Lähi-idässä, koska en halua siirtää huomiota pois talouden merkittävyydestä. Sillä ei ole lopulta väliä kuka hallitsee Saudi Arabiaa. He eivät voi vaikuttaa öljyesiintymien kypsyyteen.
K: Sinä löit New York Timesin konservatiivisen John Tierneyn kanssa vetoa siitä, että barrelin hinta on 200 dollarin tuntumassa 2010. Kuinka päädyit tähän numeroon?
V: No, ensinnäkin, 5000 dollarin vedon tarkoitus oli olla provokatiivinen ja herättää ihmisiä ajattelemaan kuinka halpaa öljy vielä on. Aloitin vuosi sitten sanomalla, että meidän täytyy valmistautua kolminumeroiseen öljyn hintaan. Tuleeko se olemaan 2010? Meillä ei ole mitään hajua. Se voi olla jo talvella 2006.
Öljyn hinnan ratkaisee lopulta kysyntä ja tarjonta. Öljy on hinnaltaan naurettavan halpaa. Sitä ihmisten on vaikea uskoa, varsinkin nyt, mutta ajattelepa tätä: 65 dollaria barrelilta tarkoittaa 10 centtiä lasilliselta. Eli se on kymmenen kertaa halvempaa kuin pullotettu vesi. Niillä jotka luulevat että se on kallista, täytyy olla ruuvit löysällä.
K: Sinulla on ammatillisesti paljon pelissä ennustessaesi että öljyhuippu on lähellä.
V: Olen käytännössä pistänyt koko urani likoon.
K: Mitä todistusaineistoa olet löytänyt lähestyvästä tuotannon katon saavuttamisesta?
V: Aloitetaanpa siitä, ettei uusia suuria öljylähteitä enää löydetä. Ranskan öljyinstituutti teki mittavan tutkimuksen öljykenttien jakaantumisesta altaiden mukaan, jota voidaan tarkastella shakki-vertauksella. Kautta maailman on aivan huomattavan säännönmukaisesti tapahtunut niin, että viiden vuoden kuluessa uudelle mahdolliselle öljyesiintymälle siirtymisestä etsijät tavallisesti löytävät ensin kuningattaren, toiseksi suurimman esiintymän; sitten muutaman vuoden kuluessa he löytävät kuninkaan, ja sen jälkeen seuraavien vuosikymmenien kuluessa he löytävät kuningasperheestä seuraavat 8-10. Ja kun koko kuninkaallinen perhe on löydetty, ovat loput hiilivety-esiintymät kooltaan pelkkia "sotilaita", eli hyvin pieniä. Tutkimukset ovat osoittaneet erittäin selvästi, että kaikki "kuninkaalliset perheet" on jo löydetty.
K: Voitko kertoa siitä havainnostasi, että useimmat kuningas- ja kuningatarkokoiset esiintymät ovat jo niin vanhoja, että niihin on täytynyt ruiskuttaa yhä suurempia määriä vettä raakaöljyn saamiseksi ulos?
V: Vuosikymmeniä Saudi Arabia on ruiskuttanut vettä jokaiseen tärkeään öljylähteeseen, jotta altaan painetta saadaan pidettyä keinotekoisesti yllä. Tilastot osoittavat että Saudit ovat ruiskuttaneet 15-18 miljoonaa barrelia vettä joka päivä saadakseen hyödynnettyä 8 miljoonaa barrelia öljyä päivässä. Tämä ei ole kestävää. Geologisesti puhuen, mitä suurempi paine esiintymään luodaan, sitä nopeammin altaan paine romahtaa. Toisin päin käännettynä, mitä hillitymmin öljyä pumpataan, mitä kauemmin öljyä voi tuottaa vakaassa tahdissa, sitä enemmän öljyä esiintymästä lopulta saa.
K: On ilmeisesti aika turvallista olettaa, ettemme ole valmistautumassa laskeutumaan pehmeästi globaalien resurssien iltahämärään?
V: Lievästi sanottuna näin. Me tuhlaamme vauhdilla hyvälaatuista, nopeavirtauksista öljä, joten meille jää vain valtavia määriä öljyä joka ei vain tule ylös ilman massivista veden pumppausta ja tuhansien kaivojen porausta.
K: Olen äimistynyt siitä, että öljyreservien tietoja voidaan salata. Globaalin turvallisuudenkin kannalta tuntuisi olevan tärkeämpää tietää millon öljy loppuu kuin sen tietäminen kenellä on joukkotuhoaseita. Miksei öljytietojen antamista pidetä yhtä tärkeänä kuin joukkotuhoaseista tiedottamista?
V: Sen pitäisi olla. Saudi Arabian ulkoministeri puhui Rice Universityssä noin viisi viikko sitten ja sanoi, "olemme yhtä avoimia kuin kuka tahansa". Ja hän on oikeassa. Ennen kuin pakotamme Shellin ja BP:n omaksumaan samat periaatteet, en usko että meillä on syytä uskoa Saudi Arabian käyttäytyvän yhtään paremmin. Ehdotukseni on että koko maailman täytyy omaksua uudet periaatteet. Ongelma on tietenkin tämä: politiikassa ja yritysmaailmassa totuuden puhuminen ei tällä hetkellä kannata. Siksi meillä täytyy olla jonkinlainen pakottamiseen perustuva mandaatti. Se ei tule tapahtumaan vapaaehtoisesti.
K: Mitä neuvoisit Bushin hallintoa tekemään?
V: Edistämään energiatilasto-uudistusta. Se on ainoa asia mitä maailman hallitukset voivat tehdä tänä vuonna. Mutta he eivät voi tehdä sitä yksin. Mielestäni meillä täytyy olla globaalin valtakirjan, kuinka käydä tämän ongelman kimppuun, ja sen täytyy erittäin olla koordinoitu, keskitetty suunnitelma. Meillä täytyy olla kansainvälistä yhteistyötä, jotta emme käynnistä vahingossa energiasotaa.
K: Oletko keskustellut näistä ideoista presidentti Bushin kanssa?
V: Olen tavannut presidentin energia-asioiden tiimoilta useamman kerran, mutta en sen jälkeen kun päädyin näihin viimeisimpiin päätelmiini. Olen kuitenkin puhunut hyvin avoimesti molempien puolueiden senioripoliitikkojen kanssa ja avainhenkilöt kuuntelevat minua.
K: Olen ymmärtänyt, että haluat edistää voimakkasti Arctic National Wildlife Refugeen ja ulomman mantereen öljynporausta.
V: Kyllä, mahdollisimman pian. Emme voi mitenkään ratkaista ongelmiamme, mutta voimme ostaa aikaa teoillamme. Loppujen lopuksi, meidän täytyy luoda uusia energiamuotoja joita ei ole vielä olemassa. Aurinko, tuuli ja sähkö eivät ole lähitulevaisuudessa avuksi liikennesektorilla, mikä on osa ongelman ydintä. Biopolttoaineita täytyy tutkia intensiivisesti, mutta maissipohjainen etanoli on huijausta, koska se vaatii niin intensiivistä öljyn käyttöä.
K: Entäpä siirtyminen hybridimoottoreihin ja lopulta vetyyn?
V: Pelkästään Yhdysvaltojen teillä on parhaillaan 220 miljoonaa autoa. Monet uskovat autokannan uusimiseen ratkaisumallina energiasodan lopettamiseksi, mutta tämän mallin ongelma on, että sen toteuttaminen kestää 30 vuotta. Meillä ei ole 15 tai 20 vuotta aikaa, kolmesta kymmenestä puhumattakaan.
Meidän täytyy ajatella asiaa laajemmasta näkökulmasta. Meidän on löydettävä esimerkiksi paljon energiatehokkaampia tapoja kuljettaa tavaroita, esimerkiksi junilla tai laivoilla, kuin rekoilla. Meidän täytyy ratkaista ruuan jakeluun liittyvät asiat: suuri osa supermarkettien ruuasta tulee ainakin kahden mantereen takaa. Meidän täytyy palata paikallisiin maatiloihin. Meidän täytyy hyökätä globalisaatiota vastaan: kun energian hinnat nousevat, ruuan tuottaminen lähempänä kotia alkaa tuntua taas järkevältä.
K: Mitä teet henkilökohtaisesti, jotta energiajalanjälkesi olisi pienempi?
V: Hyvin vähän itseasiassa. Minulla on uusi Mercedes diesel auto, joka avoimella tiellä kuluttaa viisi litraa kilometrillä. Mutta todellisuudessa olen osa ongelmaa tällä hetkellä. Lentelen ympäri maata pitämässä liian monia energiapuheita. Jos todella haluaisin sanoa, että aion olla henkilökohtainen ristiretkeläinen, pitäisin vain turpani kiinni ja pysyisin kotona.
---
Alkuperäinen artikkeli löytyy tästä.
