Stop siirtogeeneille!
Geenimuuntelu | keskiviikko, 28.06. 2006 @ 19:49
Katselukertoja: 2 270
Maailman peltomaasta reilu prosentti on kylvetty siirtogeenisille viljelyskasveille. Niiden viljely rapauttaa biodiversiteettiä ja sisältää monia uhkatekijöitä. Suomen kannattaisi pitäytyä organismien ympäristölevittämisestä vapaana.
Geeni-insinöörit kokeilevat mitä tapahtuu, kun perimää siirretään eliölajista toiseen.
- Tiedämme että geenit säätelevät kaikkea elollista luontoa, mutta todellisuudessa emme vielä läheskään ymmärrä, miten ne sen kaiken tekevät. Muutoksien aiheuttaminen on helpompaa kuin koko toiminnan hallitseminen ja ymmärtäminen, täräyttää geenitekniikasta huolestunut solubiologi Liisa Kuusipalo.
- Tutkimusten mukaan siirtogeenitekniikka aiheuttaa laajoja sattumanvaraisia häiriöitä kohde-eliön perimässä. Geenikasvit ovat perimältään epävakaita ja ne voivat tuottaa poikkeuksellisia määriä tai kokonaan uusia proteiineja.
Kuusipalo ei ole epäilyissään yksin. Jämäköitä vastustajia riittää pitkin maailmaa: Euroopassa miltei 200 erikokoista aluetta on julistautunut gm-vapaiksi - Italia, Itävalta, Kreikka, Puola ja Ranska lähes kokonaan. Brittien lääkärijärjestö BMA on lausunut, ettei suosittele gm-ruokaa lapsille tai raskaana oleville naisille. Gm-soijan on todettu aiheuttaneen ihan oman allergiansa.
Ympäristö- ja kuluttajajärjestöt ovat olleet alan aktiivisia kriitikoita. Muun muassa britit ovat tehneet vastuksensa selväksi repimällä kasveja juurineen yli sadalta eri koealalta, usein kirkkaassa päivänvalossa.
Lisää torjunta-aineita
Parhaimmillaan maatalous rikastuttaa biodiversiteettiä. Gm-kasvien logiikka on filosofialtaan sekä käytännöltään vastakkainen luomulle. Se tarkastelee peltoa tehtaana, ei yhtenä luonnonympäristönä. Gm-tuotteilla yritetään myöskin usein vaikuttaa yksittäisiin ongelmiin, vaikka korjattavaa olisi kokonaisuuksissa.
Gm-kasvien viljelytekniikka soveltuu ensisijassa yhden lajikkeen laajoihin monokulttuureihin. Suuntaus kärjistää teollisen maatalouden tuottamia lukuisia ongelmia. Toisin kuin maataloudessa perinteisesti, ei ole mahdollista, että viljelijät itse kehittelisivät gm-kasveista paikallisiin olosuhteisiin sopivia kantoja.
- Kaupallisessa viljelyssä olevista siirtogeenisistä kasvilajikkeista lähes kaikki on kehitetty sietämään rikkaruohomyrkkyjä tai tuottamaan itse bt-toksiinia, kertoo agrologi Hannes Tuohiniitty.
On käynyt päinvastoin kuin alan ruusuisissa lupauksissa: muuntogeenisiä soija-, maissi- ja puuvillalajikkeita viljelevillä yhdysvaltalaisilla tiloilla joudutaan käyttämään enemmän torjunta-aineita kuin vastaavien tavanomaisten lajikkeiden viljelyssä.
Bt-myrkky ei toisaalta tee eroa niin kutsuttujen tuholaisten ja pölyttäjinä toimivien tai viljelmille hyödyllisten lajien välillä. Näiltä pelloilta löytyy ruokaa hyönteissyöjälinnuille hyvin vähän. Pohjois-Amerikan pelloilla huojuu yksipuolinen maissi-soija-viljelykierto, mikä lisää eroosiota.
Kohtalokkaita seurauksia?
Siirtogeenisten eliöiden vaikutukset ekosysteemeissä voivat olla ennalta arvaamattomia ja haitallisia. Pelkojen tueksi on kertynyt myös tutkimustuloksia.
Liisa Kuusipalo kertoo esimerkiksi, että gm-riisiä kasvatettaessa mullassa elävien niveljalkaisten havaittiin olevan lajeiltaan ja yksilömääriltään erilaisia kuin tavallisesti: koko eliöyhteisö oli muuttunut. Toisessa kokeessa kasvien siitepölyä syövät harmittomat pistiäiset kärsivät
gm-kasvien siitepölystä. Tarkoituksena oli ollut tuottaa vaikeuksia vain tuhohyönteisille.
- Eräässä kokeessa geneettisesti muunnellun bakteerin annettiin 'karata' maaperään. Bakteeria oli paranneltu niin, että se tuotti tehokkaasti alkoholia. Yllättäen koealueen kasvit kuolivat. Selvisi, että bakteerin tuottama alkoholi oli myrkyllistä kasvien juurille, varoittaa Kuusipalo.
Uusia hankalampia loisia, rikkakasveja ja taudinaiheuttajia voi kehittyä. Hannes Tuohiniityn mukaan näin on tapahtunut:
- Argentiinassa soijan rikkakasveihin on siirtynyt rikkaruohomyrkkyjen vastustuskykyisyyden geeni. Kanadassa on löydetty rapsin sukuisia rikkakasvikantoja, joihin on siirtynyt geenejä peräti kolmesta eri gm-rapsilajikkeesta.
Maanviljelijöiden on ollut satoaan suojellakseen pakko ottaa käyttöön vahvoja kemikaaleja, joista osa on ollut EU:ssa kielletty myrkyllisyytensä vuoksi.
Floppeja kerrakseen
Useat kehitelmät ovat epäonnistuneet. Viruskestäväksi aiottu bataatti Keniassa olikin alttiimpi viruksille, mutta ominaisuus saatiin sitten tuotettua perinteisellä kasvinjalostuksella. Bt-puuvilla ei ole lyönyt leiville Etelä-Afrikassa eikä Intiassa, vaan tuhansia viljelijöitä on velkaantunut vakavasti. Yhdysvalloissakaan sadot eivät ole nousseet gm-kasvien ansiosta: ruiskutusten toteuttamisen helppous on saanut suurviljelijät puolelleen .
On vaikea löytää mitään todellista tarvetta gm-lajikkeille. Saastuneen maan puhdistamiseen soveltuvia mikrobikantoja esimerkiksi on tähän mennessä aina pystytty valikoimaan luonnosta ja vaikkapa suolaa kestäviä lajeja voidaan kehitellä kehitysmaiden tarpeisiin ilman geenimuunteluakin, mikäli vain rahoitus järjestyisi.
Geenitekniikan paljastamaa tietoa sinänsä voidaan hyödyntää jalostuksen apuna ilman, että kasvien perimää ronkitaan.
Geenit liikkeessä
Riskien suuruusluokka on toista kuin vaikkapa kemikaalionnettomuuksissa. Muuntogeenisen eliön eristäminen luonnosta ei ole mahdollista enää sen jälkeen kun se on laskettu vapauteen. Mitä tapahtuisi, jos lisääntymisen estävä nk. terminaattori-geeni pääsisi vastoin kaikkia oletuksia leviämään?
Helpoiten geenit voivat siirtyä lähisukulaisilta toisille siitepölyn kautta. Kehityshistoriallisesti hyvinkin etäisten eliöiden välillä tapahtuu kuitenkin lajien välistä horisontaalista geenien siirtoa. Ei voida taata, että geeni pysyy siinä eliössä, mihin se on siirretty. Gm-kasvien turvallisuuden takaamiseksi elämä pitäisi oikeastaan tehdä steriiliksi.
Kuusipalo on evoluutiobiologiasta väitellyt tohtori. Hän ei haluaisi jättää teemaa vain niin kutsutuille asiantuntijoille:
- On ikävää, että geenikeskustelussa muuntelun puolustajat käyttävät kaikkia perinteisiä vallankäyttömenetelmiä: he leimaavat toiset tietämättömiksi, naurettaviksi tai fanaatikoiksi. Geenimuuntelu ei pelkkä tekninen juttu, vaan tärkeä eettinen ja maailmankatsomuksellinen kysymys.
Tilanne muistuttaa hieman ydinvoimakeskustelua 1970-luvulla, ennen Tsernobyliä.
-----
Hallinto suopea, rahvas vastustaa
Suomi ja gm-kasvit
Valtaosa suomalaisista olisi mieluummin syömättä gm-ruokaa. Viljelijätkään eivät erityisesti havittele gm-kasveja, sillä tekniikan ei arvioida voivan lisätä suomalaisen maatalouden kilpailukykyä: Keski-Euroopassa tuotetaan joka tapauksessa halvemmalla.
On tärkeä kysyä, kenen tavoitteessa gm-kasvit ovat ja miksi. Hannes Tuohiniityn mielestä ajava voima Suomessa on maa- ja metsätalousministeriö. EU:ssa virallisen Suomen kannat ovat olleet geenitekniikkaa suosivia.
Geenitekniikan ykköskehittäjä maailmalla on Monsanto: sama yritys on aiemmin markkinoinut DDT:tä ja Agent Orangea haitattomina tuotteina. Monikansallisia yrityksiä eivät pohjoisen pienet markkinat kuitenkaan kiinnosta. Gm-kasvien jalostustyö joudutaan hoitamaan Suomessa itse, mitä tehdäänkin veronmaksajien varoilla. Jo nyt muun kasvinjalostuksen resursseja on leikattu raskaalla kädellä.
Eduskunnalle on tulossa 2007-2008 lakiesitys niin kutsutusta rinnakkaiselosta, joka pakottaisi viljelijät antamaan tilaa gm-tuotannolle.
- Ajatus sovinnollisesta yhteiselosta on EU-perversio, illuusio joka ei ole biologisesti mahdollinen. Se laillistaisi gm-saastunnan viljelyssä, Tuohiniitty sanoo närkästyneenä.
Koivujen riskialtistus
Kenttäkokeissa tutkitaan paraikaa perunaa Jokioisilla ja hieskoivuja Joensuun yliopistossa. Liisa Kuusipalon mielestä ulkosalla toteutettava koivukoe on edesvastuuton:
- Vaikka muunnetut koivut eivät teoriassa kukikaan eli siitepölyä ei synny, voi yllätyksiä tulla. Luonto tunnetusti osaa olla mielikuvituksellinen veijari. Muunnettua geeniä tai sen osaa voi levitä myös 'vektorin' välityksellä eli esimerkiksi kirvojen imunesteiden kautta kasvista toiseen.
Eniten hän pelkää karanneiden geenipätkien aiheuttamaa geneettistä sekasortoa, joka näkyisi aineenvaihdunnan sekoittumisena.
- Jo tällainen 'geneettinen hyökkäys' voisi saada villit koivut erittämään karvaita puolustusaineita, ja niitä syövät eläimet olisivat hätää kärsimässä. Koivut ovat mukana lähes kaikissa suomalaisissa ravintoketjuissa.
Suomen metsäteollisuus ei ole kiinnostunut biodiversiteettiä alentavista kloonipuuviljelmistä. Käytössä olevat metsäsertifikaatit ovat sanoutuneet irti gm-puista. Koetta tehdäänkin tropiikin plantaasiviljelmien kehittämiseksi.
Nyt tai ei koskaan
Mikäli Suomessa aletaan viljellä gm-kasveja, tulee muistakin maataloustuotteista löytymään vähintäänkin pieniä gm-jäämiä.
Tuuli ja hyönteiset kuljettavat kasvien siitepölyä kilometrien päähän, ja eläimet sekä ihmiset varomattomuuttaan lyhyempiä etäisyyksiä. Tämän vuoksi etenkin luomuviljelyn laajentaminen vaikeutuisi: turvaetäisyyksien olisi oltava suuret. Luomuhunajaa tuskin voisi tuottaa koko Etelä-Suomessa. Kanadassa luomurypsin viljely on käynyt kokonaan mahdottomaksi. Lakiesitystä Suomessa ohjannut työryhmä ehdottaa, että esimerkiksi perunalle riittäisi 10 metrin suojakaista.
Tulee erittäin kalliiksi pitää viljavarastot ja traktorit tiukasti desinfioituna. Ajauduttaisiin prosenttitaisteluun siitä, mikä on geenimuunnellun aineksen osuus eri tuotteissa se olisi aina enemmän kuin nolla. On arvioitu, että tavanomaisen viljelyn tuotantoketju kuolisi Suomesta pois.
Mikäli viljelijät ja ruoan kuluttajat nousevat vastustamaan gm-kasveja, se voi vaikeuttaa ratkaisevasti gm-kasvien käyttöön ottoa. Hötkyilyvuosia ei enää ole, vaan keskustelun ja kritisoinnin aika on nyt, jos ikinä.
teksti: Päivi Mattila
Runsaasti tietoa ja toimintaideoita sivulla http://www.gmovapaa.fi Katso myös http://www.bioturva.org
Kampanja järjestää Joensuussa 15.7. Ilosaari-rockin aikaan mielenilmauksen gm-koivuja vastaan.
Kirjoitus on julkaistu lyhennetyssä muodossa Nuorten Luonnossa 3/2006. Kesäkuuhun 2006 mennessä Puolan valtio on julistautunut kokonaan gm-vapaaksi.
Geeni-insinöörit kokeilevat mitä tapahtuu, kun perimää siirretään eliölajista toiseen.
- Tiedämme että geenit säätelevät kaikkea elollista luontoa, mutta todellisuudessa emme vielä läheskään ymmärrä, miten ne sen kaiken tekevät. Muutoksien aiheuttaminen on helpompaa kuin koko toiminnan hallitseminen ja ymmärtäminen, täräyttää geenitekniikasta huolestunut solubiologi Liisa Kuusipalo.
- Tutkimusten mukaan siirtogeenitekniikka aiheuttaa laajoja sattumanvaraisia häiriöitä kohde-eliön perimässä. Geenikasvit ovat perimältään epävakaita ja ne voivat tuottaa poikkeuksellisia määriä tai kokonaan uusia proteiineja.
Kuusipalo ei ole epäilyissään yksin. Jämäköitä vastustajia riittää pitkin maailmaa: Euroopassa miltei 200 erikokoista aluetta on julistautunut gm-vapaiksi - Italia, Itävalta, Kreikka, Puola ja Ranska lähes kokonaan. Brittien lääkärijärjestö BMA on lausunut, ettei suosittele gm-ruokaa lapsille tai raskaana oleville naisille. Gm-soijan on todettu aiheuttaneen ihan oman allergiansa.
Ympäristö- ja kuluttajajärjestöt ovat olleet alan aktiivisia kriitikoita. Muun muassa britit ovat tehneet vastuksensa selväksi repimällä kasveja juurineen yli sadalta eri koealalta, usein kirkkaassa päivänvalossa.
Lisää torjunta-aineita
Parhaimmillaan maatalous rikastuttaa biodiversiteettiä. Gm-kasvien logiikka on filosofialtaan sekä käytännöltään vastakkainen luomulle. Se tarkastelee peltoa tehtaana, ei yhtenä luonnonympäristönä. Gm-tuotteilla yritetään myöskin usein vaikuttaa yksittäisiin ongelmiin, vaikka korjattavaa olisi kokonaisuuksissa.
Gm-kasvien viljelytekniikka soveltuu ensisijassa yhden lajikkeen laajoihin monokulttuureihin. Suuntaus kärjistää teollisen maatalouden tuottamia lukuisia ongelmia. Toisin kuin maataloudessa perinteisesti, ei ole mahdollista, että viljelijät itse kehittelisivät gm-kasveista paikallisiin olosuhteisiin sopivia kantoja.
- Kaupallisessa viljelyssä olevista siirtogeenisistä kasvilajikkeista lähes kaikki on kehitetty sietämään rikkaruohomyrkkyjä tai tuottamaan itse bt-toksiinia, kertoo agrologi Hannes Tuohiniitty.
On käynyt päinvastoin kuin alan ruusuisissa lupauksissa: muuntogeenisiä soija-, maissi- ja puuvillalajikkeita viljelevillä yhdysvaltalaisilla tiloilla joudutaan käyttämään enemmän torjunta-aineita kuin vastaavien tavanomaisten lajikkeiden viljelyssä.
Bt-myrkky ei toisaalta tee eroa niin kutsuttujen tuholaisten ja pölyttäjinä toimivien tai viljelmille hyödyllisten lajien välillä. Näiltä pelloilta löytyy ruokaa hyönteissyöjälinnuille hyvin vähän. Pohjois-Amerikan pelloilla huojuu yksipuolinen maissi-soija-viljelykierto, mikä lisää eroosiota.
Kohtalokkaita seurauksia?
Siirtogeenisten eliöiden vaikutukset ekosysteemeissä voivat olla ennalta arvaamattomia ja haitallisia. Pelkojen tueksi on kertynyt myös tutkimustuloksia.
Liisa Kuusipalo kertoo esimerkiksi, että gm-riisiä kasvatettaessa mullassa elävien niveljalkaisten havaittiin olevan lajeiltaan ja yksilömääriltään erilaisia kuin tavallisesti: koko eliöyhteisö oli muuttunut. Toisessa kokeessa kasvien siitepölyä syövät harmittomat pistiäiset kärsivät
gm-kasvien siitepölystä. Tarkoituksena oli ollut tuottaa vaikeuksia vain tuhohyönteisille.
- Eräässä kokeessa geneettisesti muunnellun bakteerin annettiin 'karata' maaperään. Bakteeria oli paranneltu niin, että se tuotti tehokkaasti alkoholia. Yllättäen koealueen kasvit kuolivat. Selvisi, että bakteerin tuottama alkoholi oli myrkyllistä kasvien juurille, varoittaa Kuusipalo.
Uusia hankalampia loisia, rikkakasveja ja taudinaiheuttajia voi kehittyä. Hannes Tuohiniityn mukaan näin on tapahtunut:
- Argentiinassa soijan rikkakasveihin on siirtynyt rikkaruohomyrkkyjen vastustuskykyisyyden geeni. Kanadassa on löydetty rapsin sukuisia rikkakasvikantoja, joihin on siirtynyt geenejä peräti kolmesta eri gm-rapsilajikkeesta.
Maanviljelijöiden on ollut satoaan suojellakseen pakko ottaa käyttöön vahvoja kemikaaleja, joista osa on ollut EU:ssa kielletty myrkyllisyytensä vuoksi.
Floppeja kerrakseen
Useat kehitelmät ovat epäonnistuneet. Viruskestäväksi aiottu bataatti Keniassa olikin alttiimpi viruksille, mutta ominaisuus saatiin sitten tuotettua perinteisellä kasvinjalostuksella. Bt-puuvilla ei ole lyönyt leiville Etelä-Afrikassa eikä Intiassa, vaan tuhansia viljelijöitä on velkaantunut vakavasti. Yhdysvalloissakaan sadot eivät ole nousseet gm-kasvien ansiosta: ruiskutusten toteuttamisen helppous on saanut suurviljelijät puolelleen .
On vaikea löytää mitään todellista tarvetta gm-lajikkeille. Saastuneen maan puhdistamiseen soveltuvia mikrobikantoja esimerkiksi on tähän mennessä aina pystytty valikoimaan luonnosta ja vaikkapa suolaa kestäviä lajeja voidaan kehitellä kehitysmaiden tarpeisiin ilman geenimuunteluakin, mikäli vain rahoitus järjestyisi.
Geenitekniikan paljastamaa tietoa sinänsä voidaan hyödyntää jalostuksen apuna ilman, että kasvien perimää ronkitaan.
Geenit liikkeessä
Riskien suuruusluokka on toista kuin vaikkapa kemikaalionnettomuuksissa. Muuntogeenisen eliön eristäminen luonnosta ei ole mahdollista enää sen jälkeen kun se on laskettu vapauteen. Mitä tapahtuisi, jos lisääntymisen estävä nk. terminaattori-geeni pääsisi vastoin kaikkia oletuksia leviämään?
Helpoiten geenit voivat siirtyä lähisukulaisilta toisille siitepölyn kautta. Kehityshistoriallisesti hyvinkin etäisten eliöiden välillä tapahtuu kuitenkin lajien välistä horisontaalista geenien siirtoa. Ei voida taata, että geeni pysyy siinä eliössä, mihin se on siirretty. Gm-kasvien turvallisuuden takaamiseksi elämä pitäisi oikeastaan tehdä steriiliksi.
Kuusipalo on evoluutiobiologiasta väitellyt tohtori. Hän ei haluaisi jättää teemaa vain niin kutsutuille asiantuntijoille:
- On ikävää, että geenikeskustelussa muuntelun puolustajat käyttävät kaikkia perinteisiä vallankäyttömenetelmiä: he leimaavat toiset tietämättömiksi, naurettaviksi tai fanaatikoiksi. Geenimuuntelu ei pelkkä tekninen juttu, vaan tärkeä eettinen ja maailmankatsomuksellinen kysymys.
Tilanne muistuttaa hieman ydinvoimakeskustelua 1970-luvulla, ennen Tsernobyliä.
-----
Hallinto suopea, rahvas vastustaa
Suomi ja gm-kasvit
Valtaosa suomalaisista olisi mieluummin syömättä gm-ruokaa. Viljelijätkään eivät erityisesti havittele gm-kasveja, sillä tekniikan ei arvioida voivan lisätä suomalaisen maatalouden kilpailukykyä: Keski-Euroopassa tuotetaan joka tapauksessa halvemmalla.
On tärkeä kysyä, kenen tavoitteessa gm-kasvit ovat ja miksi. Hannes Tuohiniityn mielestä ajava voima Suomessa on maa- ja metsätalousministeriö. EU:ssa virallisen Suomen kannat ovat olleet geenitekniikkaa suosivia.
Geenitekniikan ykköskehittäjä maailmalla on Monsanto: sama yritys on aiemmin markkinoinut DDT:tä ja Agent Orangea haitattomina tuotteina. Monikansallisia yrityksiä eivät pohjoisen pienet markkinat kuitenkaan kiinnosta. Gm-kasvien jalostustyö joudutaan hoitamaan Suomessa itse, mitä tehdäänkin veronmaksajien varoilla. Jo nyt muun kasvinjalostuksen resursseja on leikattu raskaalla kädellä.
Eduskunnalle on tulossa 2007-2008 lakiesitys niin kutsutusta rinnakkaiselosta, joka pakottaisi viljelijät antamaan tilaa gm-tuotannolle.
- Ajatus sovinnollisesta yhteiselosta on EU-perversio, illuusio joka ei ole biologisesti mahdollinen. Se laillistaisi gm-saastunnan viljelyssä, Tuohiniitty sanoo närkästyneenä.
Koivujen riskialtistus
Kenttäkokeissa tutkitaan paraikaa perunaa Jokioisilla ja hieskoivuja Joensuun yliopistossa. Liisa Kuusipalon mielestä ulkosalla toteutettava koivukoe on edesvastuuton:
- Vaikka muunnetut koivut eivät teoriassa kukikaan eli siitepölyä ei synny, voi yllätyksiä tulla. Luonto tunnetusti osaa olla mielikuvituksellinen veijari. Muunnettua geeniä tai sen osaa voi levitä myös 'vektorin' välityksellä eli esimerkiksi kirvojen imunesteiden kautta kasvista toiseen.
Eniten hän pelkää karanneiden geenipätkien aiheuttamaa geneettistä sekasortoa, joka näkyisi aineenvaihdunnan sekoittumisena.
- Jo tällainen 'geneettinen hyökkäys' voisi saada villit koivut erittämään karvaita puolustusaineita, ja niitä syövät eläimet olisivat hätää kärsimässä. Koivut ovat mukana lähes kaikissa suomalaisissa ravintoketjuissa.
Suomen metsäteollisuus ei ole kiinnostunut biodiversiteettiä alentavista kloonipuuviljelmistä. Käytössä olevat metsäsertifikaatit ovat sanoutuneet irti gm-puista. Koetta tehdäänkin tropiikin plantaasiviljelmien kehittämiseksi.
Nyt tai ei koskaan
Mikäli Suomessa aletaan viljellä gm-kasveja, tulee muistakin maataloustuotteista löytymään vähintäänkin pieniä gm-jäämiä.
Tuuli ja hyönteiset kuljettavat kasvien siitepölyä kilometrien päähän, ja eläimet sekä ihmiset varomattomuuttaan lyhyempiä etäisyyksiä. Tämän vuoksi etenkin luomuviljelyn laajentaminen vaikeutuisi: turvaetäisyyksien olisi oltava suuret. Luomuhunajaa tuskin voisi tuottaa koko Etelä-Suomessa. Kanadassa luomurypsin viljely on käynyt kokonaan mahdottomaksi. Lakiesitystä Suomessa ohjannut työryhmä ehdottaa, että esimerkiksi perunalle riittäisi 10 metrin suojakaista.
Tulee erittäin kalliiksi pitää viljavarastot ja traktorit tiukasti desinfioituna. Ajauduttaisiin prosenttitaisteluun siitä, mikä on geenimuunnellun aineksen osuus eri tuotteissa se olisi aina enemmän kuin nolla. On arvioitu, että tavanomaisen viljelyn tuotantoketju kuolisi Suomesta pois.
Mikäli viljelijät ja ruoan kuluttajat nousevat vastustamaan gm-kasveja, se voi vaikeuttaa ratkaisevasti gm-kasvien käyttöön ottoa. Hötkyilyvuosia ei enää ole, vaan keskustelun ja kritisoinnin aika on nyt, jos ikinä.
teksti: Päivi Mattila
Runsaasti tietoa ja toimintaideoita sivulla http://www.gmovapaa.fi Katso myös http://www.bioturva.org
Kampanja järjestää Joensuussa 15.7. Ilosaari-rockin aikaan mielenilmauksen gm-koivuja vastaan.
Kirjoitus on julkaistu lyhennetyssä muodossa Nuorten Luonnossa 3/2006. Kesäkuuhun 2006 mennessä Puolan valtio on julistautunut kokonaan gm-vapaaksi.
