Massayhteiskuntaa vastaan

Monet ihmiset haluavat elää ilman alistavaa esivaltaa. Sellaista elämää missä jokaisella on vapaus muokata oma elämä sellaiseksi kuin omien henkilökohtaisten tarpeiden, arvojen ja halujen pohjalta tahtoo. Jotta tällainen vapaus olisi mahdollinen, ei kukaan voi ulottaa kontrollinsa vaikutusta toisen elämään ilman tämän suostumusta. Monet niistä jotka haastavat modernissa maailmassa esiintyvän sorron, pyrkivät kohti haluamaansa "vapaata yhteiskuntaa" yrittämällä vain uudistaa vahvimpia ja alistavimpia nykypäivän instituutioita, tai korvaamalla ne "suoran demokraattisilla" hallituksilla, yhteisökontrollin alaisilla paikallishallinnoilla, työläisten omistamilla teollisuusliitoilla ja niin edelleen... Niillä, jotka kannattavat ensisijaisesti henkilökohtaista itsemääräämisoikeutta ja villeyttä, on syy vastustaa ja torjua kaikkia laajamittaisia organisaatioita ja yhteiskuntia, koska ne edellyttävät imperialismia, orjuutta ja hierarkiaa - välittämättä siitä mitä varten ne on suunniteltu.

Ihmiset ovat luonnostaan sosiaalisia, mutta valikoivia tovereidensa suhteen. Mitä tulee seuraan ja keskinäiseen apuun, ihmiset kehittävät luonnostaan suhteita niihin ihmisiin joihin he tuntevat yhteenkuuluvuutta. Ihmiset ovat kuitenkin vasta viime aikoina järjestäytyneet suuriin ryhmittymiin, mitkä koostuvat toisilleen vähämerkityksellisistä muukalaisista. Ihmiset ovat eläneet yli 99% olemassaolostaan pienissä ja tasa-arvoisissa suurperheyhteisöissä saaden toimeentulonsa suoraan maasta. Nykyisten ja menneiden keräilijäryhmien, sekä jatkuvasti liikkeessä olevien puutarhuriyhteisöjen jäsenten tiedetään nauttineen suuresta määrästä vapaa-aikaa, ja vain harvoin joutuneen käyttämään enemmän kuin keskimäärin 2-4 tuntia päivässä toimeentulon hankkimiseksi. Nälänhätä ja sota ovat äärimmäisen harvinaisia näissä yhteisöissä. Lisäksi fyysinen terveys, hampaiden laatu sekä keskimääräinen elinikä on näissä pienen mittakaavan yhteisöissä selvästi korkeampi kuin maatalous- tai varhaisteollisissa yhteiskunnissa. Jos johtajia on olemassa, he ovat yleensä väliaikaisia, eikä heillä ole muuta kuin suostutteluvaltaa. Vaikka metsästys/keräily ja kaskipuutarhurointi todellakin muuttavat paikallisia ympäristöjä ja ovat joskus tuhlailevia, ne ovat osoittautuneet ympäristön kannalta vakaiksi elintavoiksi. Keräily on palvellut ihmiskuntaa kolme miljoonaa vuotta, kun taas puutarhurointiin on turvauduttu monissa Amazonin alueen yhteisöissä suunnilleen yhdeksän tuhatta vuotta. Yleisesti ottaen, nykypäivään selvinneet pienkulttuurit pitävät perinteistä elämäntapaansa modernia parempana, ja monet käyvät tällä hetkellä vaikuttavaa poliittista vastarintaa suuryhtiöitä ja hallituksia vastaan, jotka haluavat väkisin sulauttaa heidät osaksi modernia yhteiskuntaa voidakseen riistää heidän maansa ja työvoimansa. Ihmiset harvoin liittyvät massaorganisaatioihin vapaaehtoisesti, sillä se johtaa yleisesti vapauden ja terveyden heikkenemiseen.

Pakollinen massatuotanto mahdollisti sivilisaation nousun. Kun tietyt yhteiskunnat alkoivat pitämään maatalouden tuottavuutta korkeimpana arvonaan, ne alkoivat väkisin alistamaan kaikkea kaupungin ulottuvilla ollutta elämää tätä tarkoitusta varten. Toimeentulonsa keräilystä tai puutarhuroinnista halunneet ihmisyhteisöt tulivat tylysti teurastetuksi tai orjuutetuksi, ja heidän asuttamansa ekosysteemit muutettiin maatalousmaaksi kaupunkien ruokkimista varten. Ne jotka olivat täysipäiväisesti suoraan tekemisissä kasvi- ja eläintuotannon kanssa, elivät läheisellä maaseudulla, samalla kun julkiset viranomaiset, kauppiaat, insinöörit, sotilaat, palvelijat ja vangit asuttivat kaupunkeja. Ylijäämän tuottaminen kasvavan asiantuntijaluokan ruokkimiseksi johti ruoantuottajien työn tehostumiseen, luoden samalla lisätarvetta maalle. Maata tarvittiin maatalouden lisäksi myös rakennusmateriaalien ja polttoaineiden hankkimiseen. Ihmiset pakotettiin orjuuteen kulttuurinsa tuotantoinstituutioiden hyväksi ehtona selviytymiselle, ja ei-ihmiselämä joko tuhottiin ihmisprojektien tieltä tai valjastettiin niiden toteuttamiseen. Jos halusi asua maapläntillä, joutui jatkuvasti maksamaan kunnianosoitusta järjestelmälle verojen tai kymmenysten muodossa (nykyisin vuokrana tai asuntolainana), minkä seurauksena yksilö joutui pyhittämään suurimman osan ajastaan ja energiastaan poliittisesti hyväksyttyihin työtapoihin. Siinä vaiheessa kun tarvitsee tyydyttää maanomistajien tai työnantajien vaatimukset vastineeksi henkilökohtaisesta tilasta ja tavarasta, käy eläminen mahdottomaksi omavaraismetsästyksen ja puutarhuroinnin avulla. Vaikkakin omavaraiset pienyhteisöt vastustaisivat tai pakenisivat taloudellisten ja sotilaallisten voimien tunkeutumista alueilleen, epäonnistuneet tultaisiin sulauttamaan valloittajiin. Myöhemmin he unohtaisivat pian kulttuuriset tapansa, tullen selviytymisensä suhteen riippuvaisiksi alistajasta.

Kapitalismi on tällä hetkellä hallitsevin sivilisaation ilmenemismuoto. Kapitalistista taloutta hallitsee pääosin valtion etuoikeuttamat yhtiöt; nämä organisaatiot ovat osakkeenomistajien omistuksessa, jotka voivat tehdä päätöksiä liiketoiminnan suhteen joutumatta henkilökohtaisesti vastaamaan seurauksista. Yhtiöillä on sama laillinen asema kuin henkilöillä, ja siksi vahinkoa kokenut osapuoli voi oikeudessa kohdistaa vaatimuksensa vain yhtiön varoihin, ei osakkeenomistajan omaisuuteen tai varallisuuteen. Yhtiöiden palkkalistoilla olijat ovat laillisesti pakotettuja asettamaan voitot kaikkien muiden asioiden (kuten vaikka ekologisen kestävyyden, työturvallisuuden tai yhteisön terveyden) edelle, ja heidät voidaan erottaa, haastaa oikeuteen tai asettaa syytteeseen mikäli he tekevät toisin. Teknologisesti edistyneenä sivilisaation muotona kapitalismi tunkeutuu väkisin ottamaan haltuunsa yhä suurempia alueita, vähentäen entisestään tilaa missä elämä voi vapaasti kukoistaa omia tarkoituksiaan varten. Kuten sivilisaatio, kapitalismi värvää sekä ihmis-, että ei-ihmiselämän orjikseen, jos niistä voidaan saada jotain hyötyä. Muussa tapauksessa ne tapetaan pois tieltä. Suurin osa kapitalismin alaisuudessa elävistä ihmisistä käyttää enimmän osan kustakin päivästä (tyypillisesti 8-12 tuntia) tarkoituksettomaan, yksitoikkoiseen, ankarasti valvottuun ja usein henkisesti ja fyysisesti vahingolliseen työhön perustarpeidensa tyydyttämiseksi. Etuoikeutetut yksilöt pyrkivät myös työskentelemään ahkerasti, mutta usein lähinnä vastauksena sosiaaliseen paineeseen - tai tavara- ja palveluaddiktion tyydyttämiseksi. Jokapäiväistä elämää kuvaavasta tylsyydestä, vieraantumisesta ja voimattomuudesta johtuen, kultturissamme on erittäin paljon masennusta, mielisairautta, itsemurhia, huumeriippuvuutta, sekä häiriintyneitä ja väkivaltaisia suhteita; kuten myös lukuisia tapoja elää "välillisesti", esimerkiksi television, elokuvien, pornografian ja videopelien kautta.

Sivilisaatio, ei kapitalismi itsessään, synnytti järjestelmällisen pakkovallan, orjuuden ja sosiaalisen eristämisen. Siksi sellaiset hyökkäykset kapitalismia vastaan, mitkä eivät ota kohteekseen sivilisaatiota, eivät voi koskaan poistaa yhteiskuntaa pyörittävää rakenteellista alistamista. Yritykset teollisuuden kollektivisoimiseen sen demokratisoimiseksi epäonnistuvat, koska kaikki suuren mittakaavan organisaatiot omaksuvat jäsentensä tarkoituksista riippumattoman muodon ja suunnan. Jos yhteenliittymä on niin iso, etteivät kasvokkaiset suhteet sen jäsenten välillä ole mahdollisia, tulee välttämättömäksi antaa vastuu päätäntävallasta edustajille ja asiantuntijoille organisaation päämäärien saavuttamiseksi. Vaikka edustajat valittaisiinkin konsensus- tai enemmistöperiaatteella, ryhmän jäsenet eivät voi valvoa edustajan jokaista tekoa, ellei organisaatio ole riittävän pieni siihen että kaikki voivat valvoa toisiaan säännöllisesti. Valtuutettuja johtajia tai asiantuntijoita ei voida pitää vastuussa valitsijoilleen, eikä heidän asemaansa voida kumota vastuuttoman tai alistavan käytöksen takia, elleivät he ole koko ryhmän tiheän valvonnan alaisina. Sellainen on mahdotonta pitkälle kerrostuneeseen työnjakoon pohjautuvassa taloudessa, missä kukaan ei voi keskittyä muiden toimiin tai edes seurata niitä. Sen lisäksi äänestetyille edustajille annetaan enemmän aikaa ja mahdollisuuksia valmistella ja esittää päämääriään, ja näin ollen he saavat todennäköisemmin lisää valtaa ihmisten harhaanjohtamisella ja manipuloinnilla. Vaikka ryhmä yleisesti päättäisi kaikki periaatteet ja toimintatavat (mikä on itsessään mahdotonta silloin jos tarvitaan erikoisosaamista ja -tietoa), ja edustajille annetaan tehtäväksi vain niiden täytäntöönpano, he tulevat silti toimimaan riippumattomasti ollessaan eri mieltä säännöistä ja varmoja siitä että he voivat välttää rangaistuksen niiden huomiotta jättämisestä. Demokratia on lähtökohtaisesti edustuksellista, ei suoraa, suuressa mittakaavassa harjoitettuna - se on kyvytön luomaan organisaatioita ilman hierarkiaa ja kontrollia.

Koska massaorganisaatioiden täytyy lisätä tuotantoa ylläpitääkseen olemassaoloaan ja laajentuakseen, ne pyrkivät kasvattamaan vaikutusaluettaan imperialistisesti. Koska kaupungit ja teollisuudet nojaavat niiden ulkopuolelta tulevaan tuotantoon, ne pyrkivät anastamaan ympäröivät alueet maatalouden ja teollisuuden käyttöön, tehden ne epämiellyttäviksi niin ei-ihmisistä koostuville ekosysteemeille kuin omavaraisille ihmisyhteisöille. Tämä alue laajenee suhteessa mihin tahansa kaupungin kokemaan väestön kasvuun tai työnteon erikoistumisen lisääntymiseen. Joku voisi väittää että teollista tuotantoa voidaan ylläpitää ja vähentää samaan aikaan, jättäen näin ekosysteemeille ja teollisuuden ulkopuolella eläville ihmisille jonkin verran tilaa elää rinta rinnan teollisen yhteiskunnan kanssa. Ensinnäkin, tämä ehdotus herättää kysymyksen siitä miksi sivilisaation tulisi, uhriensa sijasta, itse voida määrittää omat rajansa? Toisekseen, ei ole olemassa yhtään historiallista esimerkkiä tuotantotaloudesta mikä ei laajene, pääosin siitä syystä että niiden täytyy laajeta köyhdytettyään saatavilla olevat luonnonvaransa.

Sivilisaation rakenteellinen monimutkaisuus ja hierarkia täytyy torjua, kuten myös sen ympäri maailmaa levittämä ekologinen ja poliittinen imperialismi. Hierarkkiset instituutiot, alueellinen laajeneminen, sekä elämän koneellistaminen ovat kaikki massatuotannon ja sen hallinnoinnin vaatimia välttämättömyyksiä. Ainoastaan omavaraisten yksilöiden pienyhteisöt voivat elää rinta rinnan toisten olentojen kanssa, olivatpa he ihmisiä tai ei, alistamatta heitä.

Alkuperäisteksti: Green Anarchy #6