Daniel Quinn: Ote kirjasta Ismael

1

"Meillä on nyt tarinan alku ja keskiosa koossa", Ismael sanoi kun aloitimme seuraavana päivänä. "Ihminen on vihdoinkin alkanut toteuttaa kohtaloaan. Maailman valloitus on käynnistynyt. Entä miten tarina päättyy?"

"Minun olisi kai kannattanut vain jatkaa eilen. Olen hukannut langanpään."

"Ehkä auttaisi, jos kuuntelisit miten toinen osa päättyy."

"Hyvä ajatus." Kelasin nauhaa noin minuutin verran taakse ja annoin sen pyöriä:

"Ihminen oli vihdoin ja viimein vapautunut pidäkkeistä jotka... Metsästäjä-keräilijän elämän rajoitukset olivat pitäneet ihmisen aisoissa kolme miljoonaa vuotta. Maanviljelyksen myötä nuo rajoitukset katosivat ja ihminen alkoi nousta kuin komeetta. Aloilleen asettuminen mahdollisti työn jakamisen. Työn jakaminen mahdollisti teknologian kehityksen. Teknologian kehittyessä alkoi kaupankäynti. Kaupankäynnin myötä tulivat matematiikka, kirjallisuus, luonnontieteet ja kaikki muu. Touhu oli vihdoin käynnistynyt ja loppu onkin sitten historiaa, kuten tavataan sanoa."

"Selvä", minä sanoin. "No niin. Ihmisen kohtalo oli valloittaa maailma ja hallita sitä, ja niin hän on tehnytkin - melkein. Hän ei ole onnistunut siinä täysin, ja näyttää siltä että se saattaa koitua hänen turmiokseen. Ongelmana on se, että ihmisen maailmanvalloitus on tuhonnut maailmaa. Ja vaikka olemme saavuttaneet paljon määräysvaltaa, niin siihen se ei riitä että voisimme keskeyttää maailman tuhoutumisen - tai korjata jo aiheuttamamme vahingot. Olemme kaataneet myrkkyjämme maailmaan kuin se olisi pohjaton kuilu - ja me kaadamme yhä edelleen myrkkyjämme maailmaan. Olemme kahmineet uusiutumattomia luonnonvaroja aivan kuin ne eivät voisi milloinkaan loppua - ja me kahmimme niitä yhä edelleen. On vaikea kuvitella, miten maailma voisi selviytyä vielä yhdestä vuosisadasta näin huonosti kohdeltuna, eikä kukaan silti yritä todella puuttua asiaan. Ongelma jää lastemme ja lastenlastemme ratkaistavaksi.

"Meillä on vain yksi keino pelastautua. Meidän on lisättävä määräysvaltaamme maailmassa. Maailmanvalloituksemme on tuottanut valtavasti vahinkoa, mutta meidän on jatkettava valloitusta kunnes valtamme on rajaton. Kun yksinvaltamme on täydellinen, kaikki kääntyy hyväksi. Käytämme fuusiovoimaa. Saasteita ei ole. Sadetta tulee silloin kun me päätämme. Kasvatamme vakallisen viljaa neliösenttimetrin alalla. Teemme valtameristä kalankasvattamoja. Päätämme sääoloista - ei enää hurrikaaneja, ei tornadoja, ei kuivuuskausia eikä hallaa. Ohjaamme pilvet purkautumaan maan päälle sen sijaan että ne sataisivat vetensä hyödyttömästi meriin. Planeettamme elämä on siellä missä sen on määrä olla - missä jumalat tarkoittivat sen olevan - meidän käsissämme. Ja me ohjailemme sitä samalla tavalla kuin ohjelmoija tietokonetta.

"Sellainen on tilanne nykyään. Meidän on jatkettava valloitustamme. Ja sitä jatkaessamme me joko tuhoamme maailman tai teemme siitä paratiisin - sen paratiisin joka siitä on aina ollut määrä tulla ihmisen hallinnassa.

Ja jos me onnistumme siinä - jos meidän lopulta onnistuu tehdä itsestämme maailman yksinvaltiaita - silloin meitä ei voi pysäyttää mikään. Silloin me siirrymme Star Trekin aikakaudelle. Silloin ihminen siirtyy avaruuteen, valloittaa koko maailmankaikkeuden ja hallitsee sitä. Juuri se saattaa olla ihmisen perimmäinen kohtalo: valloittaa maailmankaikkeus ja hallita sitä. Niin ihmeellinen ihminen on."

2

Hämmästyin kun Ismael poimi kasastaan oksan ja huitoi sillä minua kohti innokkaan hyväksyvästi. "Loistavaa jälleen kerran", se sanoi ja puraisi oksan lehtevän kärjen siististi irti.

"Mutta ymmärrät kai, että jos sinä olisit kertonut tämän osan tarinaa sata vuotta sitten - tai vaikka vain viisikymmentä vuotta sitten - olisit puhunut pelkästään tulevasta paratiisista. Et olisi osannut aavistaakaan, että ihmisen maailmanvalloitus toisi tullessaan mitään muuta kuin hyvää. Sinun kulttuurissasi elävät ihmiset eivät vielä kolme- tai neljäkymmentä vuotta sitten lainkaan epäilleet, etteivät asiat muuttuisi aina ja iankaikkisesti yhä vain paremmiksi ja paremmiksi. Minkäänlaista päätepistettä ei ollut näköpiirissä."

"Kyllä, se pitää paikkansa."

"Sinun tarinastasi puuttuu kuitenkin vielä yksi osa-alue, ja vasta kun sekin on kerrottu, meillä on koossa sinun kulttuurisi selitys sille, miten tähän on tultu."

"Mikä se osa-alue on?"

"Etköhän pysty päättelemään sen itse. Toistaiseksi olemme selvittäneet tämän verran: maailma on tehty ihmiselle valloitettavaksi ja hallittavaksi, ja ihmiskunnan sitä hallitessa siitä on määrä tulla paratiisi. Tähän perään tarvitaan selvästikin 'mutta'. Sillä ottajat ovat aina käsittäneet maailman kaikkea muuta kuin paratiisiksi, joka siitä on ollut määrä tulla."

"Totta. Mietitäänpä... Miten olisi tämä: maailma on tehty ihmisen valloitettavaksi ja hallittavaksi, mutta ihmisen valloitus osoittautui tuhoisammaksi kuin osattiin odottaa."

"Sinä et kuuntele. 'Mutta' kuului tarinaan jo kauan ennen kuin teidän valloituksenne kävi tuhoisaksi maapallolle. 'Mutta' oli tarinassa selittämässä paratiisinne säröjä - sotaa, raakuutta, köyhyyttä, epäoikeudenmukaisuutta, turmelusta ja hirmuvaltiutta. Se on tarinassa selittämässä nälänhätää, sortoa, liikaa ydinvoimaa ja saasteita. Se selitti toisen maailmansodan, ja jos sen joskus täytyy, se selittää kolmannenkin maailmansodan."

Minä katsoin Ismaelia pää tyhjänä.

"Tämä on arkipäivää. Jokainen kolmasluokkalainen tietää mistä on kyse."

"Olet varmasti oikeassa, mutta minä en vielä näe sitä."

"Ajattele nyt. Mikä meni pieleen? Mikä on aina mennyt pieleen? Maailman olisi kuulunut muuttua ihmisen hallitsemana paratiisiksi, mutta..."

"Mutta ihmiset tyrivät."

"Niin tietysti. Entä miksi he tyrivät?"

"Miksi?"

"Tyrivätkö he siksi, etteivät he halunneet paratiisia?"

"Eivät. Me käsitämme sen niin että... ihminen ei voinut muuta kuin tyriä. Ihmiset tahtoivat kyllä tehdä maailmasta paratiisin, mutta, ihmisiä kun olivat, eivät voineet muuta kuin tyriä."

"Mutta miksi? Miksi ihmisyys pakotti heidät tyrimään?"

"Siksi että ihmisissä on jotain perusteellisesti pielessä. Jotain mikä ehdottomasti estää paratiisin tulon. Jotain mikä tekee ihmisistä typeriä, tuhoisia, ahneita ja lyhytnäköisiä."

"Niin tietysti. Sinun kulttuurissasi elävät tietävät sen. Ihminen syntyi tekemään maailmasta paratiisin, mutta, niin murheellista kuin se onkin, hän syntyi viallisena. Ja siksi hän aina pilaa paratiisinsa typeryydellä, ahneudella, tuhoisuudella ja lyhytnäköisyydellä."

"Se on totta."

3

Hetken asiaa harkittuani loin Ismaeliin pitkän epäuskoisen katseen. "Väitätkö sinä että tämä selitys on perätön?"

Ismael pudisti päätään. "Mytologian kanssa on turha kiistellä. Ennen vanhaan sinun kulttuurissasi uskottiin, että ihmisen koti on maailmankaikkeuden keskus. Maailmankaikkeushan on luotu vain ihmistä varten, ja tuntui siis järkevältä että hänen kotinsa olisi sen keskipiste. Kopernikuksen kannattajat eivät käyneet kiistelemään. He eivät osoitelleet ihmistä ja sanoneet 'Te olette väärässä.' He osoittivat taivasta ja sanoivat: 'Katsokaa itse mitä tuolla on.'"

"En oikein ymmärrä, mihin sinä pyrit."

"Mistä ottajat saivat päähänsä että ihmisissä on jotain perusteellisesti pielessä? Millä he todistivat käsityksensä?"

"Minä en tiedä."

"Nyt taidat olla tahallasi hidasjärkinen. He todistivat käsityksensä ihmiskunnan historialla."

"Totta."

"Entä milloin ihmiskunnan historia alkoi?"

"Tuota... kolme miljoonaa vuotta sitten."

Ismael katsoi minuun tympääntyneenä. "Ne kolme miljoonaa vuotta lisättiin ihmiskunnan historiaan vasta äskettäin, kuten sinäkin vallan hyvin tiedät. Sitä ennen oletettiin kautta maailman, että ihmiskunnan historia alkoi... milloin?"

"No, vasta muutama tuhat vuotta sitten."

"Niin tietysti. Sinun kulttuurissasi itse asiassa oletettiin, että teidän historianne oli koko ihmiskunnan historia. Kenenkään päähän ei pälkähtänyt epäillä, että ihmisiä olisi voinut elää ennen teidän valtakauttannekin."

"Pitää paikkansa."

"Eli kun sinun kulttuurissasi pääteltiin, että ihmisissä on jokin perusteellisesti pielessä, mistä haettiin todisteet?"

"Meidän omasta historiastamme."

"Täsmälleen. Todisteista tutkittiin puoli prosenttia, ne kerättiin kokoon yhdestä ainoasta kulttuurista. Otos ei ollut riittävä yleispätevän päätelmän pohjaksi."

"Ei."

"Ei ihmisissä ole mitään perusteellisesti pielessä. Jos he saavat toteutettavakseen tarinan, jonka mukaan he elävät sopusoinnussa maailman kanssa, he alkavat elää sopusoinnussa maailman kanssa. Mutta saatuaan toteutettavakseen sellaisen tarinan kuin sinun tarinasi, jonka mukaan he elävät riidoissa maailman kanssa, he elävät riidoissa maailman kanssa. Saatuaan toteutettavakseen tarinan, jonka mukaan he ovat maailman valtiaita, he elävät kuin maailman valtiaat. Ja saatuaan toteutettavakseen tarinan, jonka mukaan maailma on heidän voitettavakseen tarkoitettu vihollinen, he käyvät maailman kimppuun niin kuin vihollisen kimppuun käydään, ja on selvä että jonain päivänä heidän vihollisensa makaa vertavuotavana heidän jalkojensa juuressa, niin kuin maailma nyt makaa."