Politiikka vai elämä?

Aktivismi ei ole kapinaan nousua. Aktivistit ovat poliittisen toiminnan spesialisteja, toisin sanoen he ovat eräänlaisia poliitikkoja. He pitävät toimintansa erillään heidän elämästään, heille toiminta on joko harrastus tai ura jolle he omistavat jonkun verran aikaansa. Tämä toiminta perustuu asioihin ja kysymyksiin, jotka on huolella erotettu minkäänlaisesta kokonaisvaltaisesta analyysistä tai suuresta näkemyksestä. Aktivistille kelpaa mikä tahansa, mikä vain edistää [omaa, kapeasti rajattua] asiaa, riippumatta sen henkilökohtaisesta merkityksestä aktivistille tai sen laajemmasta merkityksestä yhteiskuntajärjestelmän suhteen.

Niinpä vetoomukset, äänestäminen, lähetystöt minkä tahansa auktoriteetin luokse, oikeusjutut, kansalaistottelemattomuus ja sen sellaiset ovat kaikki yhtä hyväksyttäviä, kunhan näiden toimien päämääränä säilyy vaatimusten esittäminen asianomaiselle auktoriteetille, joka sitten puolestaan ryhtyy ratkaiseviin toimiin asian suhteen, jättäen aktivistit jatkamaan symbolisia pelejään. Tämän johdosta joidenkin aktivistien on hyvin helppoa omaksua väkivallattomuuden etiikka ja, jos sellainen etiikka sopii heidän rajoitettuun poliittiseen ohjelmaansa, kääntää selkänsä heille joiden elämä edellyttää kamppailun runsautta.

Ratkaisu ryhtyä kapinaan yhteiskuntajärjestystä vastaan on omaa elämää kokonaisuutena koskeva ratkaisu, päätös hylätä juuri se eristäminen joka luo politiikan ja aktivismin. Keskeistä tälle ratkaisulle on kieltäytyminen antaa omaa elämäänsä delegoitavaksi, kieltäytyminen vaatimusten esittämisestä, koska on valinnut tarttua siihen mitä itse haluaa, luoda itse itselleen sen mitä tahtoo. Toimet, joihin tällöin ryhtyy, eivät ole oman elämän kokonaisuudesta erillistä, vaan siitä kasvavia: ne syntyvät vapaan hengen haluista ja unelmista. Nämä toimet tähtäävät tuhoamaan yhteiskuntajärjestyksen täydellisesti, niin että kaikille avautuu mahdollisuus tutkailla uusia elämän mahdollisuuksia. Siksi ne tähtäävät myös kaikkien politiikan muotojen, myös aktivismin, tuhoon. Spesialistit ovat aina olleet vallananastajia, he ovat ottaneet jonkun puolen elämän kokonaisuudesta, valuttaneet siitä tyhjiin kaiken elinvoiman ja tehneet siitä ammatillisen uran, joka on erotettu elämän virrasta. Juuri tämän kapinallinen torjuu, tämän anarkisti pyrkii tuhoamaan, suosien kapinallisen elämän runsautta aktivismin sisällöttömän ja nöyristelevän politiikan sijaan.

---
Käännetty pamfletista johon on koottu poimintoja Willful Disobedience vol.2:n numeroista 1-6.