Jakarihommien periaatteet

Dave Foreman

"Jakarihommat" (monkeywrenching) ovat elottomiin koneisiin ja työkaluihin kohdistuvaa väkivallatonta suoraa toimintaa elämän suojelemiseksi. Käytännöllisiä vinkkejä jakarihommista kiinnostuneille löytyy Dave Foremanin ja Bill Haywoodin toimittamasta monipuolisesta teoksesta ECODEFENSE: A Field Guide to Monkeywrenching, jonka ensimmäisestä luvusta on tähän käännetty katkelma jakarihommien periaatteellisista linjauksista.

JAKARIHOMMIEN PERIAATTEET

Jakarihommien on oltava strategisia ja ajateltuja, niiden on oltava huolella harkittuja onnistuakseen. Tällainen vastarintakampanja noudattaisi seuraavia periaatteita:

Jakarihommat ovat väkivallattomia

Jakarihommat ovat väkivallatonta vastarintaa luonnon monimuotoisuuden ja erämaiden tuhoa vastaan. Ne eivät koskaan kohdistu ihmisiin tai muihin elämänmuotoihin. Ne kohdistuvat elottomiin koneisiin ja työvälineisiin, joilla tuhotaan elämää. Kaiken mahdollisen ihmisiin - jakarihommien tekijät mukaan lukien - kohdistuvan vaaran poistamiseksi toimitaan erittäin huolellisesti.

Jakarihommat eivät ole järjestäytynyttä toimintaa

Jakarihommiin ei pidä liittyä mitään keskuksesta johdettua suuntaa tai järjestöä. Mikä tahansa verkosto vetäisi puoleensa soluttautujia, provokaattoreita ja sortotoimia. Kyseessä on yksilöllinen toiminta sanan varsinaisessa merkityksessä. Tästä johtuen jakarihommien tekijöiden välinen kommunikaatio on vaikeaa ja vaarallista. Anonyymi keskustelu tämän kirjan ja sen tulevien painosten kautta vaikuttaisi olevan turvallisin kanava tekniikoiden, turvallisuuskäytäntöjen ja strategioiden hiomiseksi.

Jakarihommat ovat yksilöllisiä

Jakarihommia tekevät joko yksilöt tai toisilleen jo vuosien takaa tutuista ihmisistä muodostuvat, hyvin pienet ryhmät. Luottamus ja hyvät työskentelysuhteet ovat välttämättömiä tällaisissa ryhmissä. Mitä enemmän ihmisiä toimintaan osallistuu, sitä suuremmaksi kasvaa vaara soluttautumisesta tai hölösuista. Jakarihommien tekijät välttävät toimimasta sellaisten ihmisten kanssa, joita he eivät ole tunteneet jo pitkän aikaa, jotka eivät osaa pitää suutaan kiinni, tai joilla on suurellisia tai väkivaltaisia ajatuksia (he voivat olla poliisin agentteja tai vaarallisia sekopäitä).

Jakarihommien kohteet on huolella valittu

Ekopuolustajat valitsevat kohteensa. Mieletön, suunnittelematon vandalismi on sekä tavoitteisiin nähden vahingollista että epäeettistä. Jakarihommien tekijät tietävät, etteivät he pysty pysäyttämään jotain tiettyä hakkuuprojektia vain tuhoamalla mitä tahansa hakkuuvälineitä, joita nyt sattuu vastaan tulemaan. He varmistavat, että välineet kuuluvat oikealle syylliselle. He kysyvät itseltään, "Mikä on kaikkein haavoittuvaisin kohta jossain erämaata tuhoavassa projektissa?" ja iskevät siihen. Järjetön vandalismi johtaa ihmisten yleisen myötämielisyyden menettämiseen.

Jakarihommat on hyvin ajoitettu

Jakarihommille on sopivat aikansa ja paikkansa. On myös aikoja, jolloin jakarihommat saattavat kääntyä itseään vastaan. Jakarihommien tekijöiden ei pitäisi yleisesti ottaen toimia silloin, kun vastustettavassa kohteessa harjoitetaan väkivallatonta kansalaistottelemattomuutta, esimerkiksi blokkausta. Jakarihommat saattavat sumentaa kysymyksen suorasta toiminnasta, jolloin blokkaajia saatettaisiin syyttää ekotaasista, ja he saattaisivat joutua työporukan tai poliisin aiheuttamaan vaaraan. Blokkaukset ja jakarihommat eivät yleensä sovi yhteen. Jakarihommat eivät myöskään saata tulla kyseeseen silloin, kun käydään hienovaraisia poliittisia neuvotteluja tietyn alueen suojelusta. On tietenkin poikkeuksia tähän sääntöön. Maan soturi kysyy aina itseltään, "Edistävätkö jakarihommat kyseisen paikan suojelua vai haittaavatko ne sitä?"

Jakarihommia tehdään hajautetusti

Jakarihommat ovat laajalle Yhdysvaltain alueelle levinnyt liike. Hallituksen virastot ja erämään riistäjät Mainesta aina Hawaijille asti tietävät, että heidän toimensa luonnon monimuotoisuuden tuhoamiseksi saattavat kohdata vastarintaa. Jakarihommien tekeminen maanlaajuisesti nopeuttaa teollisuuden yleistä vetäytymistä vielä villeiltä seuduilta.

Jakarihommat ovat vaihtelevia

Kaikenlaiset ihmiset, erilaisissa elämäntilanteissa, voivat tehdä jakarihommia. Jotkut valitsevat laajan seudun villejä alueita, julistavat sen mielessään erämaaksi, ja vastustavat kaikkea tunkeutumista sille. Toiset erikoistuvat vastustamaan hakkuita tai maastoajoneuvoja useilla alueilla. Jotkut jakarihommien tekijät saattavat ottaa kohteekseen jonkun tietyn projektin, kuten suurjännitelinjan, rakenteilla olevan tien tai öljyprojektin. Jotkut toimivat omilla takapihoillaan, kun taas toiset ovat hissukseen kotopuolessa ja suunnittelevat ekotaasi-iskua tuhannen kilometrin päähän. Jotkut toimivat yksin, ja toiset toimivat pienissä ryhmissä. Jopa kokoomuslaiset saattavat tehdä jakarihommia.

Jakarihommat ovat hauskoja

Vaikka jakarihommat ovat vakavia ja mahdollisesti vaarallisia, ne ovat silti myös hauskoja. Niihin liittyy jännityksen tulvahdus, ja vertaansa vailla oleva kokemus toveruudesta, jonka tuottaa hiiviskely yössä, "Helsingistä, Brysselistä, Washington DC:stä ja Tokiosta peräisin olevia vieraita voimia" vastustamassa. Kuten Ed Abbey sanoi, "Nauttikaa, laivakumppanini, nauttikaa."

Jakarihommat eivät ole vallankumouksellisia

Jakarihommien tekijät eivät pyri kumoamaan mitään yhteiskunnallista, poliittista tai taloudellista järjestelmää. Jakarihommat ovat yksinkertaisesti villien väkivallatonta itsepuolustusta. Niiden tavoitteena on pitää teollinen sivilisaatio poissa luonnonalueilta ja saada teollisuus vetäytymään alueilta, joiden kuuluisi olla villejä. Se ei ole suuren mittakaavan teollista sabotaasia. Räjähteitä, tuliaseita ja muita vaarallisia työvälineitä yleensä vältetään; ne saavat lainvalvojat tekemään tarkempia tutkimuksia, lisäävät tukahduttamista ja johtavat ihmisten yleisen tuen menetykseen.

Jakarihommat ovat yksinkertaisia

Jakarihommissa käytetään yksinkertaisinta mahdollista työkalua. Turvallisinta taktiikkaa noudatetaan. Yksityiskohtaisesti laadittuja kommando-operaatioita yleensä vältetään. Tehokkaimmat keinot erämaiden tuhoamisen estämiseksi ovat tavallisesti yksinkertaisimpia. Toisinaan yksityiskohtaisemmat ja monimutkaisemmat operaatiot ovat välttämättömiä. Mutta jakarihommien tekijä kysyy itseltään, "Mikä on yksinkertaisin tapa tehdä tämä?".

Jakarihommat ovat huolella harkittuja ja eettisiä

Jakarihommien tekijät ovat hyvin tietoisia tekojensa raskaudesta. He harkitsevat huolella tällaisen vakavan askeleen ottamista. He ovat ajattelevaisia, eivät huolettomia. Jakarihommien tekijät - vaikka ovatkin väkivallattomia - ovat sotureita. He asettavat itsensä mahdollisen pidätyksen tai loukkaantumisen vaaraan. Kyseessä ei ole arkinen tai köykäinen juttu. He tuntevat tämän syvästi sydämessään ja mielessään. He muistavat osallistuvansa mitä moraalisimpaan toimintaan: elämän suojeluun, Maan puolustamiseen.

Ylläoleviin periaatteisiin pohjaava liike voisi suojella miljoonia aareja erämaata tiukemmin kuin yksikään lakialoite, se voisi turvata karhun ja muiden ahdistettujen elämänmuotojen lisääntymisen paremmin kuin metsänvartijoiden armeija konsanaan, ja voisi johtaa teollisen sivilisaation vetäytymiseen laajoilta metsä-, aavikko-, preeria,- rannikko-, suo-, tundra- ja korpialueilta, jotka soveltuvat paremmin luonnon monimuotoisuuden ylläpitoon kuin liikakuluttavan, teknologisen ihmisyhteiskunnan käyttöön menevien raaka-aineiden tuotantoon.

Jos metsäyhtiöt tietävät, että myytävässä puutavarassa on nauloja, he eivät tee siitä tarjousta. Jos metsänvalvoja tietää, että tietä tuhottaisi jatkuvasti, hän ei yritä rakentaa sitä. Jos yhtiöiden listoilla olevat tutkijat tietäisivät, että heitä häirittäisiin jatkuvasti alueella, he eivät mene sinne. Jos maasturiharrastajat tietäisivät, että heidän renkaansa puhkeaisivat keskellä ei-mitään, he eivät aja sellaisilla alueilla.

John Muir sanoi, että jos rotujen välille koskaan syntyisi sota, hän olisi karhujen puolella. Tuo päivä on nyt koittanut.

JÄLKIKIRJOITUS (1993)

Ylläolevan kirjoittamisen (1985) ja tarkistamisen (1990) jälkeisten vuosien tapahtumat ovat alleviivanneet tekstin viestiä. [...]

Vaikka ruohonjuuritason suojelijoiden julkinen vastalause on onnistunut torjumaan jotkut lukuisista erämaihin kohdistuvista hyökkäyksistä, ovat jäljellä olevat, julkisilla mailla sijaitsevat villit alueet ennennäkemättömän hyökkäyksen kohteena. Teollisen yhteiskunnan lopullinen lakaisu Pohjois-Amerikan (ja maailman) ekologista rikkautta vastaan on meneillään. Ja kuitenkin... meidän kädemme sidotaan vain jos annamme sitoa ne.

-----
Katkelma "ECODEFENSE. A Field
Guide to Monkeywrenching"
-kirjan ensimmäisestä luvusta,
Strategic Monkeywrenching.