Avoin kysymys pääministeri Vanhaselle langattoman teknologian terveysvaikutuksista

Seppo Kinnunen

Hallitus on rakentamassa langattomaan mikroaaltoteknologiaan perustuvaa laajakaistaverkkoa "kaikkien kansalaisten ulottuville". Kova kiire leimaa päätöksentekoa ja nykyisen teknologian terveysvaikutuksilta suljetaan silmät. Vaihtoehtoisia teknisiä ratkaisuja, kuten terveydelle turvallisempaa ja teknisesti ylivertaista valokaapelitekniikkaa ei päätöksenteossa huomioida lainkaan. Herääkin kysymys, mikä on hallituksen ja pääministerin tietotaso nykyisin käytettävissä olevan langattoman teknologian terveysvaikutuksista?

Äskettäin Eduskunnassa järjestetyssä Hearing-seminaarissa (johon pääministerikin oli kutsuttu, mutta ei tullut) tuotiin esille pulssimoduloidun mikroaaltosäteilyn biologisia vaikutuksia. Käytettävissämme on jo huomattava määrä arvostetuissa tiedelehdissä julkaistuja tutkimusraportteja, jotka osoittavat, että matkapuhelinsäteily saa aikaan biologisia vasteita elävässä organismissa, edistää syöpäsolujen syntyä ja kasvua sekä saa aikaan muutoksia ihmisen aivosähkökäyrässä (EEG).

Julkaistuissa tieteellisissä haastattelututkimuksissa, joissa on suoritettu myös tehotasojen mittauksia, on havaittu antennien läheisyydessä asuvilla muihin nähden enemmän huonovointisuutta: unihäiriöitä, unettomuutta, neurologisia oireita kuten keskittymiskyvyn puutetta, muistihäiriöitä, huimausta, voimattomuutta jne. Eivätkö juuri nämä ole oireita, joista raportoidaan mediassa yhä lisääntyvässä määrin?

Tuorein tutkimus, jota vielä ei ole ehditty julkaista, tehtiin Itävallassa lääkäri Gerd Oberfeldin & al. toimesta 80 metrin etäisyydellä antennista. Koehenkilöiden aivosähkökäyrässä todettiin merkittäviä muutoksia mitattaessa alfa-aaltoja (8, 10 ja 12 Hz) sekä beeta-aaltoja (13 ja 20 Hz) jo reilusti alle tuhannesosan tehoilla nykyisistä turvastandardeista, taajuuksilla 900 ja 1800 MHz. [Euroopassa gsm-verkot toimivat 900 tai 1800 megahertsin taajuudella, toim.huom.] Tuloksista voi päätellä ainakin sen, että elimistössä syntyy väistämättä stressitila. Lyhyellä tähtäimellä tilapäinen stressi voi olla positiivistakin, mutta pitkällä tähtäimellä se alentaa elämän laatua, terveyttä ja hyvinvointiamme.

Oberfeldin tutkimuksessa tehot siis jäivät alle tuhannesosaan, tuntuvasti alle nykyisen säteilyn turvastandardin, jota Suomikin noudattaa. Teollisuuden voimakkaasta lobbauksesta johtuen raja-arvoja on ollut mahdotonta muuttaa, vaikka paradigman muutos olisi nyt elintärkeä ja välttämätön. Moni Euroopan maa on ottanut käyttöön varovaisuusperiaatteen ja laskenut mikroaaltosäteilyn raja-arvoja. Kun Euroopan parlamentissa keskusteltiin varovaisuusperiaate-termin käyttöönotosta turvastandardeja ajatellen, Suomi oli ainoa maa, joka vastusti termin käyttöä. Kenen eduksi näin toimittiin, ei liene epäselvää.

Nykyiset turvanormit ja raja-arvot jättävät biologisen näkökulman huomioimatta perustuen vain fysiikkaan ja insinööritieteisiin. Säteilyn spektrin jako ionisoivaan ja ionisoimattomaan on nykytiedon mukaan lähtökohtaisesti väärä, sillä se perustuu kuivassa ilmassa tapahtuvaan ionisaatioon. Ihminen ei ole kuivaa ilmaa. Ihmisen kudoksissa on jo valmiiksi helposti ionisoituvia sähkövarauksen kuljettajiksi sopivia molekyylejä. Mikroaaltosäteily voi aiheuttaa soluissa muutoksia jo hyvinkin matalilla tehotasoilla.

Mitä tulee valvovaan viranomaiseen Säteilyturvakeskukseen, se on ilmeisesti täysin unohtanut, kenen etua se asiassa ajaa. Nykyiset päättäjät saatetaan kuitenkin tulevaisuudessa asettaa vastuuseen tänä päivänä tekemistään ratkaisuista, joilla voi olla kauaskantoisia, vielä huomioimattomiakin näkökohtia. Miten aiotte pääministerinä nyt menetellä laajakaista-asiassa? Kuullaanko kaikkia kansalaisryhmiä tasapuolisesti kuten laki vaatisi? Kumman näkökohdan asetatte asiassa etusijalle, kansantalouden vai kansanterveyden?

Seppo Kinnunen

Työterveyshuollon erikoislääkäri, Tampere