"Vallankumous, valta on kumottu, olemme vallattomia!"

Muutamia vuosia sen jälkeen kun kuokkavierasjuhlia ei enää pidetty, aikana jolloin maan aniharvat kapinat näkyivät ainoastaan geenipelloilla ja eläinrääkkääjien edustamilla paikoilla, kuulimme tarinan siitä kuinka kaikki valta kumottiin kesken linnan juhlien. Itse asiassa kertomus on haalistunut unelma, mutta se voisi tapahtua minä tahansa vuonna tai hetkenä, milloin ja miten vain haluat. Se on uudelleenkirjoitus Seppo Seppälän ja Seppo Lindqvistin sarjakuvasta Vallan veri ei vapise (1969).

Samaan aikaan kun valtaeliitti ja Suomen rahvaan hallitsijat tapaavat presidentin linnassa, anarkistisen vallankumouksen solu levittää kanaverkon linnan ympärille. Hetken kuluttua juhlahumu katkeaa yllättäen, kun juhlasalin ikkuna avataan ulkoa ja anarkisti huutaa tikkailta: "Vallankumous, valta on kumottu, olemme vallattomia." Tapahtumien kulku on räväkkää, ja entisten vallanpitäjien mielessä on hätä, turvattomuus ja pelko. He tuntevat kaipuuta kirkkoon, armeijaan ja poliisiin, vanhaan turvalliseen systeemiin.

Tieto vallattomuuden ajasta leviää tiedotusvälineiden avulla kulovalkean tavoin. Muun muassa anarkisti Musta Leila kertoo TV-uutisissa, että kellokortit ja muut auktoriteetit on kumottu ja tilalla on täysi vallattomuus: - Voitte pysyä lamaantuneina kodeissanne tai tulla ulos mökeistänne elämään vallattomasti, hän sanoo.

Vallattoman tilanteen jatkuminen synnyttää murhetta linnassa, ja muutama isänmaan ystävä siirtyy juosten kellariin perustamaan isänmaanalaisen toiminnan perusyksikköä, joka pyrkii pelastamaan maan vallattomuudelta. Tarja yllyttääkin ryhmää yön pimeydessä tapahtuviin terroritekoihin, räjäyttämään ja iskemään heikkoihin kohtiin. - Eläköön suomalainen elämänmuoto, hän lietsoo. Tarjan johdolla ryhmä kaivaakin tunnelin ulos linnasta, ja pimeys suojanaan se nousee maan päälle. Maanalaisessa vastarintaliikkeessä sähkövetureiden erikoissabotööri Tarja iskee haukan tavoin ja Vanhis levittää maanalaista lehteä julkisissa vessoissa.

Kaupungeissa ihmiset luopuvat autoistaan, ja yleisissä liikennevälineissä nauretaan, sillä rahastajat valitaan huumorintajun ja ystävällisyyden perusteella. Kaikkialle kaupunkiin ilmestyy suuria heinäkasoja ihmisten telmiä, lempiä ja levätä. Lapset ovat saaneet armeijan rakennukset ja välineistön leikkiin ja seikkailuun. Möhkyjen, entisten poliisien väkivaltainen mielivalta on päättynyt. Heillä on virattomat puvut, ja he palvelevat rahvasta ystävällisesti omilla nimillään, kuten Risto.

Kaupungin parkkipaikkoja puretaan ja tilalle luodaan puutarhoja, joissa ihmiset saavat vapaasti viljellä maatiaislajikkeita. Paljon ihmisiä muuttaa myös maalle ja vapauttaa autiotaloja yhteisölliseen käyttöön. Vallattomuus leviää ajan oloon myös Pohjanmaalle. Jopa tarhaajat oivaltavat, kuinka vapauttavaa on päästä vihdoin eroon aikatauluista, hälytysjärjestelmistä ja alituisesta pelosta. He avaavat häkkien ovet ja alkavat harjoittaa käsityöläisammatteja, koska ovat menneisyydessään itse saastuttaneet lähiympäristönsä viljelykelvottomaksi. Entisillä tarhaajilla on viimein aikaa syventyä moraalisia kysymyksiä käsittelevään kirjallisuuteen.

Jotkut hupsut anarkistit kutsuvat vanhan vallan edustajat linnan ulkopuolelle neuvotteluihin, ja taas saamme huomata miten huonosti siinä käy. Anarkistien ehtona on, että vanhalla vallalla ei saisi olla valtapyrkimyksiä ja että se yhtyisi yhteiseen vallattomuuteen. Vanha valta esittää puolestaan ehdoksi vanhan järjestelmän. Osapuolten välille syntyy käsirysyä, pöytiä kaatuu ja kakkuja lentelee.

Kaupungin kauneimmassa puistossa hipit törmäävät Mustaan Veeraan ja Tuomas Vallattomaan tovereineen ja ehdottavat rosvo ja poliisi -leikkiä. Se sopii vallattomille, jotka haluavat olla rosvoja. Tunnelma on hetken korkealla, mutta yhtäkkiä leikki muuttuu todeksi, kun hipit käyttäytyvät vanhanaikaisesti köyttämällä vallattomat puuhun. Puistossa viihtyvät ihmiset vapauttavat kuitenkin sidotut ja hätistävät vanhan vallan tyypit matkoihinsa.

Vanhanvallan Jorma kertoo salaisessa kokouksessa, että CIA on loukkaantunut vallattomien käytöksestä Bushia kohtaan ja luovuttaa salaisen aseen, surukaasun, isänmaalliselle juntalle. Tarjan suunnitelmana on räjäyttää surukaasupommit vallattomien rahvaan juhlassa, vapautumisen ja vallattomuuden kymmenkuukautispäivänä.

Ilon ja riemun roiskuessa isänmaallinen juntta räjäyttää surukaasupommit rahvaan joukossa. Vanhanvallan näkökulmasta surukaasu muuttaa ihmiset surullisiksi ja kyseenalaistaa aineettoman riemun ja pakottaa ihmiset ajattelemaan elämän todellisia arvoja, kuten turvallisuutta, romanssia ja heteronormatiivisuutta sekä omaa autoa, osaketta ja digiboxia.

Konepistoolein aseistautuneet poliisit vartioivat, kun kiinniotetut vallattomat heitetään mustaanmaijaan. - Noniin maanpetturit, teitä odottaa kovat tuomiot, Risto sanoo. Hänen johtamalleen laittoman aktivismin tutkimusryhmälle ei myönnetä kuitenkaan lisärahoitusta.

Muutama vallaton tuomitaan valtiopetoksesta ja maanpetoksellisesta toiminnasta elinkautiseen vankeuteen. He ovat välillä masentuneita miettiessään mikä meni pieleen. Joskus heidän huulillaan häivähtää hymy, sillä kukapa olisi ennen vallatonta aikaa uskonut, että anarkistinen vallankumous voisi kantaa kymmenen kuukauden päähän. Heidän elämänilonsa kumpuaa myös varmuudesta, etteivät anarkistit tule koskaan luovuttamaan, vaan mellakat ja uudet vapaustaistelut ja vallankumoukset ovat muiden anarkistien käsissä tästä lähtien. Mielessä pyörii myös läntisen yhteiskunnan romahdus...

-----
Tarinan epilogissa vangitut vallattomat pääsevät pakenemaan. Pyrin palaamaan tähän lähitulevaisuudessa.