Öljymässyt: fossiiliset polttoaineet ravinnontuotannossa

Dale Allen Pfeiffer

Yhdysvaltalainen geologi Dale Allen Pfeiffer käsittelee artikkelissaan fossiilisten polttoaineiden osuuttaa modernissa ruuantuotannossa, sekä sitä miten fossiilisten polttoaineiden tuotannon lasku saattaa tuoda reippaasti nälkää tullessaan. Alkuperäinen artikkeli löytyy osoitteesta fromthewilderness.com.

Ihmiset (kuten kaikki muutkin eläimet) saavat energiansa syödystä ravinnosta. Aina viime vuosisadalle asti kaikki planeetan saatavilla ollut ravintoenergia saatiin yhteyttämisen avulla auringosta. Syötiin joko kasveja tai niitä syöviä eläimiä, mutta kaikki ravinnossa ollut energia tuli viime kädessä auringosta.

Olisi ollut järjetöntä kuvitella auringonpaisteen jonakin päivänä loppuvan. Ei, aurinko oli runsas ja uusiutuva luonnonvara, yhteyttämisprosessin ruokkiessa kaikkea planeetan elämää. Se asetti myös rajoitukset saatavilla olevan ravinnon määrälle minä tahansa ajanjaksona, rajoittaen näin väestönkasvua. Aurinkoenergiaa virtaa planeetalle rajoitetusti. Ruoantuotannon lisäämiseksi oli siksi välttämätöntä laajentaa viljeltyä maa-alaa, ja syrjäyttää kilpailijat tuolta alalta. Ei ollut olemassa muuta tapaa lisätä ravinnontuotantoon saatavilla olevaa energiaa. Ihmisväestö kasvoi syrjäyttämällä kaiken muun ja anastamalla itselleen aina vain enemmän ja enemmän saatavilla olevaa aurinkoenergiaa.

Tarve maataloustuotannon laajentamiseen, yhdessä energiaperustan laajentamisen kanssa (ja maataloustuotanto on todellakin keskeinen osa energiaperustaa), oli yksi merkittävimmistä motiiveista useimmille kirjoitetun historian aikana käydyille sodille. Kun eurooppalaiset eivät enää voineet laajentaa viljelyaluettaan kotona, he aloittivat maailman valloittamisen. Tutkimusmatkailijoiden perässä tulivat konkistadorit, kauppiaat ja uudisasukkaat. Virallisesti syynä oli joko kauppa, ahneus, imperiumi tai silkka uteliaisuus, mutta pohjimmiltaan kyse oli maataloustuotannon laajentamisesta. Minne tahansa tutkimusmatkailijat ja konkistadorit menivätkään, he saattoivat viedä mennessään ryöstösaalista, mutta he jättivät aina viljelyksiä. Ja uudisasukkaat uurastivat raivatakseen maan ja perustaakseen omat tiluksensa. Toki maanomistajat ja viljelijät taistelevat yhä tänäkin päivänä saadakseen lisää maata maataloustuotannon piiriin, mutta käytännössä he tappelevat murusista. Nykyään käytännössä kaikki planeetan tuottava maaperä on maatalouden hyväksikäytettävänä. Käyttämätön maa on liian kaltevaa, märkää, kuivaa tai ravinneköyhää.¹

Kun maatalouden tuottavuutta ei voitu enää lisätä viljelyalaa kasvattamalla, mahdollistivat uudet keksinnöt olemassa olevan viljelysmaan perusteellisemman hyväksikäytön. Teollista vallankumousta seurannut maatalouden koneellistuminen tehosti maan raivausta ja muokkausta. Yhdistettynä "tuholaisten" torjumisprosessin kehittymiseen, tämä merkitsi sitä että yksi viljelijä pystyi viljelemään suurempaa maa-alaa kuin aiemmin. Ja ruoantuotannon kasvaessa kasvoi myös ihmisten lukumäärä vauhdilla.

Tällä hetkellä lähes 40 prosenttia kaikesta maahan pohjautuvasta yhteyttämisestä on anastettu ihmisten tarpeisiin.² Yhdysvalloissa yli puolet yhteyttämiseen varatusta energiasta ohjataan ihmisille.³ Olemme ottaneet omaksemme planeetan parhaat maat. Loput luonnosta on pakotettu pärjäämään sillä mitä on jäljellä. Tämä on epäilemättä yksi merkittävimmistä syistä sukupuuttojen ja ekosysteemien kuormituksen takana.

Vihreä vallankumous

50- ja 60-luvuilla maatalous koki Vihreäksi vallankumoukseksi usein kutsutun suuren muutoksen. Vihreä vallankumous johti maatalouden teollistumiseen. Osa kasvusta johtui uusista ruokakasvien risteytyksistä, jotka lisäsivät lajikkeiden tuottavuutta. Vuosien 1950 ja 1984 välillä, Vihreän vallankumouksen muuttaessa maataloutta ympäri maailmaa, maailman viljantuotanto lisääntyi 250 prosenttia.⁴ Kyseessä on suunnaton lisäys ihmisten kulutettavissa olevan ruokaenergian määrään. Lisäenergia ei tullut lisääntyneestä auringonvalosta, eikä se ollut seurausta maatalouden viemisestä uusille maaplänteille. Vihreän vallankumouksen energia tuli fossiilisista polttoaineista lannoitteiden (maakaasu), torjunta-aineiden (öljy) ja hiilivetykäyttöisten kastelujärjestelmien muodossa.

Vihreä vallankumous kasvatti maatalouden energiankulutuksen keskimäärin viisikymmenkertaiseksi perinteiseen maatalouteen verrattuna.⁵ Joissain tapauksissa maatalouden energiankulutus on kasvanut yli satakertaiseksi.⁶

Yhdysvalloissa käytetään vuosittain noin 1500 litraa öljyä (tai vastaavia polttoaineita) henkeä kohden ruoantuotantoon (vuoden 1994 tilastojen mukaan).⁷ Maatalouden energiankulutus jakautuu seuraavalla tavalla:

• 31% epäorgaanisten lannoitteiden valmistukseen
• 19% peltokoneiden käyttöön
• 16% kuljetukseen
• 13% kasteluun
• 8% karjankasvatukseen (karjan rehua ei ole laskettu mukaan)
• 5% sadon kuivaamiseen
• 5% torjunta-aineiden tuotantoon
• 8% sekalaisiin tarkoituksiin⁸

Näissä laskelmissa ei ole otettu huomioon paketointiin, säilömiseen, vähittäiskauppoihin kuljettamiseen ja ruoan valmistukseen kotona** kuluvaa energiaa.

Jotta lukija saisi käsityksen modernin maatalouden energiaintensiivisyydestä, todettakoon ETTÄ yhden lannoitteisiin tarvittavan typpikilogramman tuottamiseen kuluva energia vastaa noin puoltatoista litraa dieselöljyä. Eikä tässä oteta huomioon raaka-aineena käytettävää maakaasua.⁹ Yhdysvaltojen lannoiteinstituutin mukaan (The Fertilizer Institute - **www.tfi.org) Yhdysvallat käytti kesäkuun lopusta 2001 kesäkuun loppuun 2002, vuoden aikana, 10 894 837 tonnia typpilannoitteita.¹⁰ Jos lasketaan kilon typpeä vastaavan vajaata puoltatoista litraa dieseliä, vastaa se yli viittätoista miljardia litraa dieselöljyä, tai vajaata sataa miljoonaa barrelia.

Tämä on tietenkin vain karkea vertailu, jonka tarkoitus on auttaa ymmärtämään nykyaikaisen maatalouden energiantarvetta.

Syömme fossiilisia polttoaineita. Kirjaimellisesti, lauseen todellisessa merkityksessä. Joka tapauksessa, termodynamiikan lakien johdosta, maatalouden kuluttama energia ei vastaa suoraan sen tuottamaa energiaa. Pitkin matkaa tapahtuu tuntuvaa hävikkiä. Vuosien 1945 ja 1994 välillä maatalouden energiankulutus kasvoi nelinkertaiseksi, satojen kasvaessa ainoastaan kolminkertaiseksi.¹¹ Siitä asti energiankulutus on kasvanut ilman vastaavaa kasvua satotuotannossa. Olemme saavuttaneet tuotannon rajat. Kuitenkin maaperän heikkenemisen, kasvaneen tuholaistorjunnan tarpeen sekä lisääntyneen kasteluun tarvittavan energian myötä (joita kaikkia tarkastellaan alempana lisää), nykyaikaisen maanviljelyksen täytyy jatkossakin kasvattaa energiankulutustaan pitääkseen yllä edes nykyistä satotasoa. Vihreä vallankumous on ajautumassa vararikkoon.

Fossiilisten polttoaineiden kustannukset

Aurinkoenergia on uusiutuva luonnonvara, jota rajoittaa ainoastaan sen säteilyenergian virtauksen määrä auringosta maapallolle. Fossiiliset polttoaineet taas ovat varastotyyppisiä luonnonvaroja, joita voidaan hyväksikäyttää lähes rajoittamatonta tahtia. Ihmisen aika-asteikolla fossiiliset polttoaineet ovat kuitenkin uusiutumattomia. Ne edustavat planeetan energiapankkia, josta voimme tehdä nostoja haluamallamme tahdilla, mutta joka lopulta tyhjenee kokonaan ilman uusiutumista. Vihreä vallankumous lypsi tätä energiavarastoa ja käytti sitä maatalouden tuottavuuden kasvattamiseen.

Fossiilisten polttoaineiden kulutus on lisääntynyt Yhdysvalloissa kaksikymmenkertaiseksi viimeisen neljän vuosikymmenen aikana. Yhdysvallat kuluttaa kahdestakymmenestä kolmeenkymmeneen kertaa enemmän fossiilisten polttoaineiden energiaa henkeä kohti kuin kehitysmaiden ihmiset. Maatalous käyttää suoraan 17 prosenttia kaikesta Yhdysvaltojen käyttämästä energiasta.¹² Vuodesta 1990 olemme käyttäneet vuosittain arviolta tuhat litraa öljyä yhtä ruoan tuotannossa olevaa hehtaaria kohden.¹³

David Pimentel ja Mario Giampietro arvioivat 1994 maatalouden kulutus/tuotto -hyötysuhteen olevan noin 1,4.¹⁴ Jokaista 0,7:ää kulutettua fossiilisen energian kilokaloria kohden Yhdysvaltojen maatalous tuotti yhden kilokalorin ruokaa. Kulutuksen määrä tässä suhdeluvussa oli peräisin YK:n Ruoka- ja maatalousjärjestöltä FAO:lta. FAO:n tilastot laskevat ainoastaan lannoitteet (poislukien lannoitteiden raaka-aineet), kastelun, torjunta-aineet (poislukien niiden raaka-aineet) sekä peltotöissä tarvittavat koneet ja näiden polttoaineet. Muu huomiotta jätetty maatalouden energiankulutus pitää sisällään energian ja koneet sadon kuivaamiseen, kuljetukset tilalle ja sieltä pois, sähkön, sekä tilan rakennusten ja infrastruktuurin rakentamisen ja ylläpidon. Kun mukaan otetaan arviot näistä energiakustannuksista, saadaan kulutuksen ja tuoton hyötysuhde laskemaan yhteen.¹⁵ Kuitenkaan tässä ei vieläkään oteta huomioon pakkaamisen, vähittäiskauppoihin toimittamisen, säilömisen tai ruoan kotona valmistamisen käyttämää energiaa.

Myöhäisemmässä samana vuonna (1994) valmistuneessa tutkimuksessa Giampietro ja Pimentel onnistuivat saamaan tarkemman hyötysuhteen maatalouden fossiilisten polttoaineiden kulutuksesta.¹⁶ Tässä tutkimuksessa tekijät määrittelivät kaksi erillistä energian kulutuksen muotoa: endosomaattisen energian ja eksosomaattisen energian. Endosomaattinen energia saadaan ruokaenergian aineenvaihdunnallisesta muuntumisesta lihasenergiaksi ihmiskehossa. Eksosomaattinen energia taas saadaan muuntamalla energiaa ihmiskehon ulkopuolella, esimerkiksi polttamalla polttoainetta traktorissa. Tämän arvion pohjalta tekijät pystyivät tarkastelemaan fossiilisten polttoaineiden kulutusta yksinään, sekä suhteessa muihin kulutuksen muotoihin.

Ennen teollista vallankumousta käytännössä sata prosenttia niin endosomaattisesta kuin eksosomaattisestakin energiasta tuli auringosta. Nyt fossiiliset polttoaineet edustavat yhdeksääkymmentä prosenttia Yhdysvaltojen ja muiden kehittyneiden maiden käyttämästä eksosomaattisesta energiasta.¹⁷ Tyypillinen ekso/endo -suhde esiteollisissa, aurinkoenergian pyörittämissä yhteisöissä on noin 4:1. Tämä suhde on kymmenkertaistunut kehittyneissä maissa, ollen nyt noin 40:1. Yhdysvalloissa se on enemmän kuin 90:1.¹⁸ Yhtä lailla myös endosomaattisen energian käyttötapamme ovat muuttuneet.

Valtaosaa endosomaattisesta energiasta ei enää käytetä voiman välittämiseen suoriin taloudellisiin toimintoihin. Nykyään valtaosa endosomaattisesta energiasta valjastetaan luomaan informaatiovirtaa, jota tarvitaan koneita pyörittävän eksosomaattisen energian ohjaamiseen. Kun otetaan huomioon Yhdysvaltojen 90:1 ekso/endo -suhde, voidaan todeta että jokainen Yhdysvalloissa käytetty endosomaattinen energiakilokalori aiheuttaa yhdeksänkymmenen eksosomaattisen energiakilokalorin käytön. Esimerkiksi pieni polttomoottori voi muuntaa yhdessä bensalitrassa olevat kymmenisen tuhatta kilokaloria reiluksi kahdeksi kilowattitunniksi. Se vastaa yhden ihmisen lähes viikon työpanosta. ¹⁹

Uudessa tutkimuksessaan Giampietro ja Pimentel huomasivat, että amerikkalaisessa ruokajärjestelmässä tarvitaan kymmenen kilokaloria eksosomaattista energiaa tuottamaan yksi kilokalori ruokaa kuluttajalle. Tämä pitää sisällään pakkaus- ja kuljetuskustannukset, mutta ei valmistuskustannuksia kotona.²⁰ Amerikkalainen ruokajärjestelmä kuluttaa kymmenen kertaa enemmän energiaa kuin mitä se tuottaa ruokaenergiana. Tämän epäsuhdan mahdollistavat uusiutumattomien fossiilisten polttoaineiden varannot.

Jos oletetaan, että yhdysvaltalaisen ihmisen päivittäinen ruoka sisältää 3 500 kilokaloria, tarvitaan sen tuottamiseen 35 000 kilokaloria eksosomaattista energiaa henkeä kohden päivässä. Kun otetaan huomioon, että yksi tunti endosomaattista työtä tuottaa Yhdysvalloissa keskimäärin 100 000 kilokaloria, saadaan päivittäiseen ruokaan tarvittava energia nykyjärjestelmässä vain 20 minuutin työllä. Valitettavasti asia on kuitenkin niin, että jos fossiiliset polttoaineet poistetaan laskuista, vaatii päivittäinen ruoka 111 tuntia endosomaattista työtä henkeä kohti; toisin sanoen nykyisen päivittäisen amerikkalaisen ruokavalion tuottamiseen tarvittaisiin lähes kolme viikkoa työtä henkeä kohden.

On ilmiselvää, että fossiilisten polttoaineiden tuotannon kääntyessä laskuun seuraavalla vuosikymmenellä, vähenee myös ravinnontuotannossa käytettävissä olevan energian määrä.

Maaperä, viljelysmaa ja vesi

Nykyaikainen tehomaatalous on kestämätön. Teknologiatehostettu maatalous on lisännyt maaperän eroosiota, saastuttanut ja ylikäyttänyt pohja- ja pintavesiä, sekä jopa aiheuttanut vakavia terveys- ja ympäristöongelmia (pitkälti lisääntyneen torjunta-aineiden käytön takia). Maaperän eroosio, liikakäytetty viljelysmaa ja vesivoimavarojen liikakäyttö ovat vuorostaan johtaneet yhä suurempaan fossiilisten polttoaineiden ja hiilivetyjen käyttöön. Tarvitaan enemmän hiilivetypohjaisia lannoitteita, kuten myös lisää torjunta-aineita; kasteluveden pumppaamiseen tarvitaan enemmän energiaa; fossiilisia polttoaineita käytetään käsittelemään saastunutta vettä.

Yksi tuuma pintamaata uusiutuu 500 vuodessa.²¹ Luonnollisessa ympäristössä pintamaa rakentuu maatuvasta kasviaineksesta sekä rapautuvasta kivestä, ja kasvit suojelevat sitä eroosiolta. Maatalouden herkistämässä maaperässä eroosio vähentää tuottavuutta jopa 65 prosenttia vuodessa.²² Entiset preeriat, jotka muodostavat Yhdysvaltojen "leipäkorin", ovat menettäneet puolet pintamaastaan noin sadan vuoden viljelyn seurauksena. Maaperä kuluu 30 kertaa nopeammin kuin mikä sen luonnollinen muodostumisvauhti on.²³ Ruokakasvit ovat huomattavasti nälkäisempiä kuin Suuria tasankoja kerran peittäneet villit ruohokasvit. Lopputuloksena jäljelle jäänyt pintamaa köyhtyy jatkuvasti ravinteista. Maaperän eroosio ja mineraalien ehtyminen poistaa vuosittain noin 20 miljardin dollarin arvosta kasviravinteita Yhdysvaltain maatalousmaaperästä.²⁴ Suurten tasankojen maaperä ei monin paikoin ole juuri muuta kuin sieni, johon meidän täytyy kaataa hiilivetypohjaisia lannoitteita saadaksemme satoa.

Joka vuosi Yhdysvalloissa menetetään yli kahdeksan sataa tuhatta hehtaaria viljelysmaata eroosiolle, suolaantumiselle ja ylikastelulle. Tämän lisäksi kaupungistuminen, teollisuus ja teiden rakentaminen vievät vielä vajaat puoli miljoonaa hehtaaria.²⁵ Arviolta kolme neljännestä Yhdysvaltojen maa-alasta on pyhitetty maa- ja metsätaloudelle.²⁶ Lisääntyvä väestönkasvu asettaa yhä kasvavaa painetta käytettävälle maalle. Tästä seuraa, että vain pieni osa Yhdysvaltain maa-alasta jää aurinkoenergiaan pohjautuvan talouden kannalta välttämättömän aurinkoenergiateknologian käyttöön. Biomassan tuotantoon käytettävissä oleva ala on samoin rajoitettu. Tästä syystä aurinkoenergian tai biomassan kehittäminen tapahtuu väistämättä maatalouden kustannuksella.

Nykyaikainen maatalous asettaa painetta myös vesivarannoillemme. Maatalous kuluttaa 85 prosenttia kaikesta Yhdysvaltojen makeasta vedestä.²⁷ Ylikulutusta esiintyy monissa pintavesivarannoissa, etenkin lännessä ja etelässä. Tyypillinen esimerkki on Coloradojoki, joka Tyynenmeren saavuttaessaan on kuihtunut puroksi. Kuitenkin pintavesi tarjoaa vain 60 prosenttia kastelukäytössä olevasta vedestä. Loppuosa, joissain paikoissa suurin osa, saadaan pohjavesikerrostumista. Pohjavesi uusiutuu hitaasti sadeveden suodattuessa maankuoren läpi. Alle 0,1 prosenttia vuosittain otetusta pohjavedestä korvautuu sadevedellä.²⁸ Suuri Ogallalan pohjavesiesiintymä tarjoaa veden maataloudelle, teollisuudelle ja kotitalouksille monissa keskisissä ja eteläisissä osavaltiossa. Sen vuosittainen kulutus on 160 prosenttia sen uusitumisvauhdista. Ogallalan pohjavesiesiintymä muuttuu tuottamattomaksi lähivuosikymmeninä.²⁹

Voimme havainnollistaa nykyaikaisen maatalouden vesistöihin kohdistamaa kuormitusta tarkastelemalla maissintuotantoon käytettyä viljelysmaata. Kahdeksan tonnia hehtaarilta vuodessa tuottava maissisato vaatii yli neljä miljoonaa litraa vettä hehtaarille kasvukauden aikana. Yhden maissikilon tuottamiseen tarvitaan 1400 kiloa (litraa) vettä.³⁰ Nykyaikainen maatalous ajaa Yhdysvallat kohti vesikriisiä, jos mitään ei tehdä tämän kulutustason alentamiseksi.

Hiilivetypohjaisten torjunta-aineiden käyttö on viimeisen kahden vuosikymmenen aikana lisääntynyt Yhdysvalloissa 33-kertaiseksi. Silti joka vuosi menetetään yhä enemmän satoa tuholaisille.³¹ Tämä on seurausta perinteisen vuoroviljelyperiaatteen hylkäämisestä. Lähes puolet Yhdysvaltojen maissipelloista kasvavat jatkuvasti monokulttuurina.³² Siitä seuraa maissituholaisten lisääntyminen, mikä taas vaatii enemmän torjunta-aineita. Torjunta-aineiden käyttö maissintuotannossa on kasvanut tuhatkertaiseksi jo ennen geneettisesti muunnellun, tuholaisille vastustuskykyisen maissin tuloa. Kadot ovat silti kasvaneet nelinkertaiseksi.³³

Moderni tehomaatalous on kestämätöntä. Se vaurioittaa maata, köyhdyttää vesivarantoja ja saastuttaa ympäristön. Yhä enemmän ja enemmän fossiilisia polttoaineita tarvitaan kasteluveden pumppaamiseen, ravinteiden korvaamiseen, tuholaissuojaukseen, ympäristön korjaamiseen ja yksinkertaisesti satotason pitämiseen vakaana. Ja kuitenkin tämä välttämätön fossiilisten polttoaineiden kulutus tulee törmäämään päätä pahkaa fossiilisten polttoaineiden tuotannon vähenemiseen.

Yhdysvaltojen kulutus

Jokainen yhdysvaltalainen kuluttaa keskimäärin tuhat kiloa ruokaa vuodessa. Tämä mahdollistaa yhdysvaltalaiselle kuluttajalle 3 600 kalorin keskimääräisen päivittäisen energiansaannin. Maailman keskiarvo on 2 700 kaloria.³⁴ 19 prosenttia Yhdysvaltojen kalorikulutuksesta tulee pikaruoasta. Pikaruoka on 34 prosenttia keskivertoyhdysvaltalaisen kaikesta ruoankulutuksesta. Keskivertokansalainen syö yhden aterian neljästä ulkona.³⁵

Keskivertoamerikkalaisen kaloreista kolmannes tulee eläinperäisistä tuotteista (mukaanlukien maitotuotteet). Se tekee noin 350 kiloa henkeä kohti vuodessa. Tämä ruokavalio tarkoittaa sitä, että yhdysvaltalaiset saavat 40 prosenttia kaloreistaan rasvasta - lähes puolet ruokavaliostaan.³⁶

Amerikkalaiset ovat myös veden suurkuluttajia. Kymmenen vuotta sitten amerikkalaiset kuluttivat vettä 5 500 litraa päivässä henkeä kohden. Siitä suurin osa meni maatalouteen. Ottaen huomioon ennustetun väestönkasvun, vuoden 2050 kulutus on ennustettu olevan 2 600 litraa päivässä henkeä kohden. Vesitieteilijät arvelevat tämän olevan ihmisten tarvitsema vähimmäismäärä.³⁷ Tässä ei otettu huomioon vähentyvää fossiilisten polttoaineiden tuotantoa.

Kaiken tämän ravinnon tuottaminen vaatii vuosittain 0,6 miljoonan tonnin torjunta-ainekäyttöä Pohjois-Amerikassa. Tämä on yli viidennes koko maailman vuosittaisesta yhteenlasketusta torjunta-aineiden käytöstä, jonka arvellaan olevan noin 2,5 miljoonaa tonnia.³⁸ Typpipohjaisia lannoitteita käytetään vuosittain enemmän kuin mitä voidaan tuottaa luonnollisista lähteistä. Samoin vettä pumpataan pohjavesiesiintymistä uusiutumistahtia rivakammin. Ja tärkeät mineraalivarannot, kuten fosfori ja kalium, on pian kulutettu loppuun.³⁹

Yhdysvaltain kokonaisenergiankulutus on yli kolme kertaa enemmän kuin viljasatojen ja metsäteollisuuden tuotteiden muodossa kerätty aurinkoenergia. Yhdysvallat käyttää vuodessa 40 prosenttia enemmän energiaa kuin mitä koko sen kasvibiomassa pystyy ottamaan aurinkoenergiana vastaan. Henkeä kohti laskettuna pohjoisamerikkalainen käyttää fossiilisia polttoaineita viisi kertaa maailman keskiarvoa enemmän.⁴⁰

Vaurautemme rakentuu maapallon voimavarojen ehdyttämiseen niin pian kuin mahdollista. Välittämättä naapureistamme, kaikesta muusta elämästä tällä planeetalla, tai lapsistamme.

Väestö ja kestävyys

Yhdysvaltojen väestön on ennustettu kaksinkertaistuvan 1,1 prosentin vuosikasvulla vuoteen 2050 mennessä. Väestön kasvaessa menetetään arviolta puoli hehtaaria maata jokaista Yhdysvaltojen väestöön lisättyä ihmistä kohti. Tällä hetkellä Yhdysvalloissa on käytettävissä noin 0,7 hehtaaria viljelysmaata henkeä kohden. Vuonna 2050 se on 0,25 hehtaaria. Nykyisten ravintosuositusten mukaiseen ravintoon tarvitaan noin puoli hehtaaria henkeä kohti vuodessa.⁴¹

Tällä hetkellä maailmassa on vain kaksi merkittävää viljan viejää: Yhdysvallat ja Kanada.⁴² Yhdysvaltojen on ennustettu lopettavan ruoanviennin vuoteen 2025 mennessä lisääntyneen kotimaisen kysynnän vuoksi. Sen vaikutus Yhdysvaltojen talouteen olisi tuhoisa, sillä ruoan vienti tuottaa 40 miljardia dollaria vuodessa. Vielä merkittävämpää on se, että miljoonat ihmiset ympäri maailmaa kuolisivat nälkään ilman tuontiruokaa Yhdysvalloista.⁴³

Vuoden 2002 tilastojen mukaan 34,6 miljoonaa ihmistä elää Yhdysvalloissa köyhyydessä.⁴⁴ Luku kasvaa hälyttävää vauhtia. Liian moni heistä ei saa riittävästi ravintoa. Tilanteen huonontuessa nämä luvut vain kasvavat, ja nälkäkuolemat Yhdysvalloissa tulevat lisääntymään.

On joitain asioita mitä voimme tehdä, ainakin lievittääksemme tätä murhenäytelmää. On ehdotettu että saneeraamalla maatalous eroon hävikistä, jätteestä ja huonosta asioiden hoitamisesta, saatettaisiin vähentää ruoantuotannon energiankulutusta jopa puolella.⁴⁵ Fossiilisiin polttoaineisiin pohjautuvien lannoitteiden asemasta voitaisiin käyttää karjanlantaa, mikä menee tällä hetkellä hukkaan. Karjanlannan on arveltu sisältävän viisinkertaisesti nykyään vuosittain käytetyn lannoitteiden määrän.⁴⁶ Ehkä kaikista tehokkainta olisi jättää liha kokonaan pois ruokavaliosta.⁴⁷

Mario Giampietro ja David Pimentel toteavat kestävän ruokajärjestelmän olevan mahdollinen vain neljän ehdon täyttyessä:

1. Ympäristöystävällisiä maatalousteknologioita täytyy ottaa käyttöön.

2. Uusiutuvat energiateknologiat täytyy hyödyntää.

3. Energiatehokkuuden lisäämiseksi täytyy henkeä kohti tapahtuvaa eksosomaattisen energian kulutusta vähentää merkittävästi.

4. Väestön koon ja kulutuksen täytyy sopia yhteen ympäristönsuojelullisten prosessien vakaana pitämiseksi.⁴⁸

Mikäli ensimmäiset kolme ehtoa tulevat täytetyksi, henkeä kohti tapahtuvan eksosomaattisen energian kulutuksen laskiessa alle puoleen, tekijät asettavat suurimman mahdollisen väestömäärän kestävän talouden ylläpitämiseksi 200 miljoonaan.⁴⁹ Muutamat muut tutkimukset ovat saaneet saman suuruusluokan arvioita (Energy and Population, Werbos, Paul J. http://www.dieoff.com/page63.htm; Impact of Population Growth on Food Supplies and Environment, Pimentel, David, et al. http://www.dieoff.com/page57.htm).

Tällä hetkellä Yhdysvaltojen väestö ylittää 292 miljoonaa.⁵⁰ Se tarkoittaisi 92 miljoonan vähennystä. Saavuttaakseen kestävän talouden ja välttääkseen katastrofin Yhdysvaltojen täytyy vähentää väestöään vähintään kolmanneksella. Musta surma vei arviolta kolmanneksen Euroopan väestöstä (ja yli puolet Aasian ja Intian väestöstä) 1300-luvulla. Se syöksi mantereen pimeyteen lähes kahdeksi vuosisadaksi.⁵¹

Mikään näistä tutkimuksista ei ota huomioon vähenevää fossiilisten polttoaineiden tuotantoa. Kaikkien näiden tutkimusten tekijät uskovat edellämainitun maatalouskriisin koskettavan meitä vasta vuoden 2020 jälkeen. Se ei olisi kriittinen ennen kuin vasta 2050. Maailmanlaajuinen öljyntuotantohuippu (ja siitä seuraava tuotannon väheneminen), sekä Pohjois-Amerikan maakaasutuotannon huippu, tulevat erittäin todennäköisesti aikaistamaan tämän maatalouskriisin paljon oletettua aikaisemmaksi. On varsin mahdollista ettei Yhdysvaltojen väestön väheneminen kolmanneksella olisi riittävästi kestävyyden kannalta; välttämätön vähennys saattaisi olla yli puolet. Ja kestävyyden vuoksi tarvitsisi maailman väestömäärää vähentää nykyisestä 6,32 miljardista ihmisestä⁵² kahteen miljardiin - 68 prosentin, tai kahden kolmanneksen, vähennys. Vuosikymmenen lopussa saatamme joutua todistamaan hellittämättömästi jatkuvaa ruoan hinnan kasvua. Tuleva vuosikymmen saattaa tuoda mukanaan myös maailmanlaajuisen nälkäkuolemaepidemian, jollaista ihmisen historiassa ei ole aiemmin nähty.

Kolme vaihtoehtoa

Kun otetaan huomioon väestömäärän alentamisen välttämättömyys, on meillä kolme selkeätä vaihtoehtoa.

Voimme tulla yhteiskuntana tietoiseksi pulmastamme ja tiedostaen tehdä valinta olla enää lisäämättä ihmisiä väestöömme. Tämä olisi kolmesta vaihtoehdosta kaikkein parhain. Valinta tietoisesti ja vapaasta tahdosta laskea vastuullisesti väestömääräämme. Tämä on kuitenkin ristiriidassa biologisen lisääntymisviettimme kanssa. Asioita monimutkaistaa vielä modernin lääketieteen kyky pidentää elinikää, sekä uskonnollisen oikeiston kieltäytyminen edes keskustelemasta syntyvyydensäännöstelystä. Ja sitten on vielä vahvat bisneslobbaajat, jotka haluavat ylläpitää korkeaa maahanmuuttoa pitääkseen työvoimakustannukset alhaalla. Vaikkakin tämä on todennäköisesti paras vaihtoehto, on se myös toteutumiseltaan epätodennäköisin.

Jos epäonnistumme vastuullisessa väestömäärän alentamisessa, voimme valtion säännöstelyllä laskea väkisin väestön lukumäärää. Tämän vaihtoehdon vastenmielisyyttä on tuskin tarpeen mainita? Kuinka moni meistä haluaisi elää pakkosterilisaatioiden ja lain määräämien väestökiintiöiden maailmassa? Kuinka helppo tästä olisi siirtyä teurastamaan ihmisiä rodunjalostusoppien mukaan?

Tämä jättää meille kolmannen vaihtoehdon, mikä jo itsessään tuo hirveän määrän kärsimystä ja kuolemaa. Jos epäonnistumme tulevan kriisin tunnistamisessa emmekä yritäkään käsitellä sitä, tulemme näkemään massakuoleman, josta sivilisaatio ei ehkä koskaan pysty toipumaan. Tulemme todennäköisesti menettämään enemmän kuin mitä olisi välttämätöntä kestävyyden saavuttamiseksi. Massakuolemaskenaariossa elinolot muuttuvat niin huonoiksi, että siitä selviytyisi vain häviävän pieni osa nykyisestä ihmispopulaatiosta. Lisäksi selviytyjät joutuisivat kärsimään traumoista nähdessään sivilisaationsa, naapureidensa, ystäviensä ja perheidensä kuolevan. Selviytyjät tulisivat näkemään maailmansa täydellisen tuhoutumisen.

Kysymykset, jotka meidän täytyy nyt itseltämme kysyä, ovat: voimmeko antaa tämän tapahtua, ja mitä voimme tehdä estääkseemme sen? Merkitseekö nykyinen elämäntyylimme meille niin paljon, että haluamme altistaa itsemme ja lapsemme nopeasti lähenevälle suurelle tragedialle vain saadaksemme kerskakuluttaa vielä muutaman vuoden enemmän?

Kirjoittajan loppuhuomautus

Tämä on ehkä tärkein artikkeli mitä olen tähän mennessä kirjoittanut. Se on ehdottomasti pelottavin ja siinä on synkin lopputulos. Mitä todennäköisimmin artikkeli hämmentää ja järkyttää lukijaa; se on todellakin hämmentänyt ja järkyttänyt minua. Tulevaisuuden kannalta on kuitenkin tärkeää että artikkeli luetaan, sen sisältö tiedostetaan ja siitä keskustellaan.

Olen luonteeltani positiivinen ja optimistinen. Artikkelista huolimatta uskon että voimme löytää hyvän ratkaisun meitä koskettaviin moninaisiin ongelmiin. Vaikka tämä artikkeli saattaa aiheuttaa vihapostin tulvan, kyseessä on vain olemassaolevasta aineistosta johdettu tosiasioihin perustuva raportti, sekä siitä tehdyt ilmiselvät johtopäätökset.

Dale Allen Pfeiffer

-------

LÄHTEET

1Availability of agricultural land for crop and livestock production, Buringh, P. Food and Natural Resources, Pimentel. D. and Hall. C.W. (eds), Academic Press, 1989.

2Human appropriation of the products of photosynthesis, Vitousek, P.M. et al. Bioscience 36, 1986. http://www.science.duq.edu/esm/unit2-3

3Land, Energy and Water: the constraints governing Ideal US Population Size, Pimental, David and Pimentel, Marcia. Focus, Spring 1991. NPG Forum, 1990. http://www.dieoff.com/page136.htm

4Constraints on the Expansion of Global Food Supply, Kindell, Henry H. and Pimentel, David. Ambio Vol. 23 No. 3, May 1994. Ruotsin kuninkaallinen tiedeakatemia. http://www.dieoff.com/page36.htm

5The Tightening Conflict: Population, Energy Use, and the Ecology of Agriculture, Giampietro, Mario and Pimentel, David, 1994. http://www.dieoff.com/page69.htm

6Kts. lähde 4.

7Food, Land, Population and the U.S. Economy, Pimentel, David and Giampietro, Mario. Carrying Capacity Network, 11/21/1994. http://www.dieoff.com/page55.htm

8Comparison of energy inputs for inorganic fertilizer and manure based corn production, McLaughlin, N.B., et al. Canadian Agricultural Engineering, Vol. 42, No.1, 2000.

9Kts. edellinen

10US Fertilizer Use Statistics. http://www.tfi.org/Statistics/USfertuse2.asp

11Food, Land, Population and the U.S. Economy, Executive Summary, Pimentel, David and Giampietro, Mario. Carrying Capacity Network, 11/21/1994. http://www.dieoff.com/page40.htm

12Kts. edellinen

13Kts. lähde 3.

14Kts. lähde 7.

15Kts. edellinen

16Kts. lähde 5.

17Kts. edellinen

18Kts. edellinen

19Kts. edellinen

20Kts. edellinen

21Kts. lähde 11.

22Kts. edellinen

23Kts. edellinen

24Kts. edellinen

25Kts. edellinen

26Kts. lähde 3.

27Kts. lähde 11.

28Kts. edellinen

29Kts. edellinen

30Kts. edellinen

31Kts. lähde 3.

32Kts. lähde 5.

33Kts. lähde 3.

34Kts. lähde 11.

35Food Consumption and Access, Lynn Bratley, et al. Capital Area Food Bank, 6/1/2001. http://www.clagettfarm.org/purchasing.html

36Kts. lähde 11.

37Kts. edellinen

38Kts. lähde 5.

39Kts. edellinen

40Kts. edellinen

41Kts. lähde 11.

42Kts. lähde 4.

43Kts. lähde 11.

44Poverty 2002. The U.S. Census Bureau. http://www.census.gov/hhes/poverty/poverty02/pov02hi.html

45Kts. lähde 3.

46Kts. edellinen

47Diet for a Small Planet, Lappé, Frances Moore. Ballantine Books, 1971-revised 1991. http://www.dietforasmallplanet.com

48Kts. lähde 5.

49Kts. edellinen

50U.S. and World Population Clocks. U.S. Census Bureau. http://www.census.gov/main/www/popclock.html

51A Distant Mirror, Tuckman Barbara. Ballantine Books, 1978.

52Kts. lähde 50.