Kööpenhaminan ilmastokokouksen epäonnistumisesta

Tässä on joitain aika kivoja raportteja COP15:sta yhden toisen osallistujan silmin:

Jack Daw’s COP15: Getting to Copenhagen, Indigenous Rights and a post oil Cuba?

Jack Daw’s COP15: Our Climate, Not Your Business

Jack Daw’s COP15: Inspiring alternatives at COP-15 about food sovereignty and access to land

Jack Daw’s COP15: Reclaiming Power? Report of the 16th December climate justice protests

vikasta joitain yhteenvetoja:

"I came away from the day feeling even more disillusioned with protests as a form of effective political activity. The corporations continue profit maximizing at whatever cost to the planet. States continue being in bed with the corporations and depending on fossil fuels. We didn’t even achieve the limited aims of the protest to get in to the Bella Center grounds and hold peoples’ assemblies inside with delegates and NGOs inside. With such power and technology, the police easily prevented us from getting in."

"It feels like many of us are confusing our aims and our tactics. We seem to congratulate ourselves on doing tactics which don’t achieve our aims – such as stopping out of control climate change or becoming independent of fossil fuels...Why should we get ourselves arrested if we don’t believe that it will really achieve anything? Why do we throw ourselves into the arms of the police instead of doing more effective political actions where the police are not?

Our tactics don’t seem to correspond to the drastic situation that we are in. Corporations and governments are polluting the soil, water and air. They are killing countless species. They are causing a climate change which, if many scientists are right, could cause absolute chaos and is already killing many of us around the world. We are facing resource shortages and climate changes which could kill millions, maybe even billions, of us if we are not prepared enough...Maybe our tactics are not effective, as I wrote in my last post, because we don’t yet feel the effects of this destruction ourselves? Or because we are too rich and comfortable in our lives? Or maybe we keep going back to the same ineffective protest tactics because we don’t know how – or are too scared – to do anything different?"

"Now, it is important for me to say that not all protests are ineffective. I remember one friend telling me of a protest in Switzerland which helped distract the police while others broke some ‘illegal’ immigrants out of prison. I also know that we did achieve some things at the Reclaim Power protests:

- We defied the police and states in a symbolic, but not effective, way. We showed them that we do not believe – or agree with – what they are doing.
- We helped shift the way COP-15 is debated and presented in the media. We opened up space for more critical ideas to be discussed and disseminated and we showed that many of us are not with the governments. This might affect how states behave if they feel enough pressure.
- We helped introduce new activists into the scene. We showed new people many protest tactics and how to work together in (ineffective and limited) political action.
- We met many people and talked and thought though many political issues and tactics. We made new political contacts.
- We stopped some economic activity in the areas we were protesting (although many of us were buying a lot of food around the protest sites)
- Many of us developed less fear of the police and being arrested. [tai enemmän? kuinkakohan monta aktivistitraumaa tästäkin tuli?]
- We saw and experienced how it really is. We saw how state power really works in Denmark. We learnt how effective the police are at splitting and disbanding protests. We learnt just how repressive Danish laws are. We know we live in totalitarian times when the police can arrest and hold us for 12 hours for doing nothing or for just having a scarf in the vicinity of a protest which might be used to mask ourselves. At least they’re not killing us, as they have done at previous summits, but many of us have been really badly beaten for doing very little. The police have broken many of our bones and split many of our heads.
- We experimented with new tactics of how to resist those in power.

However, it is very important that we are honest with ourselves about whether our activities were effective or not in achieving our real aims, rather than deluding ourselves with activist propaganda or revolutionary spin. The least we can do is be honest with ourselves. Most protests are ineffective at achieving their aims. This protest was ineffective at achieving its aims.

For me, this is the last protest I go on unless there is some kind of revolution or I believe that it will be effective at achieving something that really changes things. Although the police were effective in disbanding and suppressing this protest, many of us have learnt what does and doesn’t work and will hopefully use more effective tactics in the future. It is important that we don’t just go away disillusioned with protests but focus on what tactics are actually effective and put our energies into them. As I saw on one wall in Copenhagen, we need to fight the system, not the police."

Maybe our tactics are not effective, as I wrote in my last post, because we don’t yet feel the effects of this destruction ourselves? Or because we are too rich and comfortable in our lives? Or maybe we keep going back to the same ineffective protest tactics because we don’t know how – or are too scared – to do anything different?"

Reclaim the Power -demon onnistumismahdollisuus oli 0. Sen aidan avaamiseen olisi tarvittu tankki vähintään. Ihmisiä tuli huomattavasti vähemmän kuin oli odotettu, kaksi sanoi suoraan syyksi poisjäännille poliisin pelottelun. Minä sanoin (radiossa), että sen onnistuminen riippui Bella Centerin Blockista, mutta enpä minäkään ollut niin kyyninen, että olisin uskonut poliisin käyvän Bella Centerin blokin kimppuun tai uhkailevan niitä, vaikka esimakua demokratian murskaamisesta COP-kokouksissa oli saatu jo Poznanissa.

Minä en myöskään luota tovereihin enkä liikkeeseen, on ollut liian monta skismaa, joita ei olla pystytty käsittelemään anarkistien sisällä puhumattakaan jos lähdetään puhumaan joistain trotskilaisista tai muista autoritäärisistä vasemmistolaisista. 

Aika moni viittasi teltassa, kun kysyttiin, pelottaako edessä oleva aktio. Aika moni viittasi, kun kysyttiin aikooko osallistua siitä huolimatta. Paitsi että suuri osa peloteltiin pois, myös demoon osallistuneet olivat pelokkaita. Tanska ei edes ampunut täysillä, ei ollut karkotuksia, eikä vesitykkejä, eikä pidätettyjä pidetty niin pitkään kidnapattuina kuin lain puitteissa olisi ollut mahdollista

- We stopped some economic activity in the areas we were protesting (although many of us were buying a lot of food around the protest sites)

Ei Reclaim the Power-demon reitillä ollut oikein mitään taloudellista toimintaa, se oli vain esikaupunkiaavikkoa. Rengasliike, huoltoasema, joitakin bussipysäkkejä.

- Many of us developed less fear of the police and being arrested. [tai enemmän? kuinkakohan monta aktivistitraumaa tästäkin tuli?]

Minulla pelko väheni. Tanskan poliisi oli yleensä varsin leppoisa.

 We know we live in totalitarian times when the police can arrest and hold us for 12 hours for doing nothing or for just having a scarf in the vicinity of a protest which might be used to mask ourselves.

Pahempi totalitarismi on Suomessa: Paskalakki voi tehdä tuon täysin laittomasti ja vailla pelkoa kiinni jäämisestä. Tanskan poliisi toimi kuitenkin lähinnä lain puitteissa. Tanskassa on siis totalitäärinen valtio, mutta lainkuuliaiset (?) kytät. Suomessa on umpikiero valtio ja korruptoituneet virkamiehet. 

However, it is very important that we are honest with ourselves about whether our activities were effective or not in achieving our real aims, rather than deluding ourselves with activist propaganda or revolutionary spin. 

Ei, Suomessa oli mediassa välittynyt sellainen tieto, että me kaikki olisimme halunneet entistä kovemman ilmastopaketin, vaikka suuri osa meistä vastusti päästökauppaa ja vihreää kapitalismia.

For me, this is the last protest I go

Minä taas olen aikeissa lähteä Moskovaan (Prideen. Viimeksi se kesti neljä minuuttia).  

Lisää:

Kööpenhaminassa oli myös asukkaille voimakkaasti ja isolla rahalla tehtyä aivopesua natsityyliin näyttävästi niin ettei tarvitse lähteä kaduille:

Seuraava talouskupla viherpesijä Vattenfallin logon kanssa. 

"Seuraa demoa netistä, ihan kuin olisit demossa osallistujana".

I even ended up feeling that protests encourage some kind of perverse martyrdom. For many of us it seems that if we get arrested or gassed we have achieved something. When I told one guy that I didn’t get arrested he seemed disappointed that I ”hadn’t done my best.” Getting gassed or arrested supposedly shows that we stood up symbolically to the police and those in power and that we don’t agree with what they’re doing. Many of us tell each other our battle stories after the protest and console each other with words like: ”I did everything I could do today” and ”You did a good thing by going to the protest.”

Minua ei juurikaan huvittanut joutua marttyyriksi turhan takia, koska en koe olevani kovin etuoikeutettu, en koe, että se jos minä joutuisin marttyyriksi herättäisi ihmisissä myötätuntoa. Minusta siksi marttyyrius on puhdistautumisrituaali omasta syyllisyydestä. Minä paastosin päivän symbolisena solidaarisuudenosoituksen eleenä etelälle.

This is one of the worst places possible to do illegal activities. There are at least 100 camcorders filming the demo. It feels like there is so little possibility to really stop business when there would be so much evidence. There are so many journalists desperate to film protestors fighting with the police or destroying corporate property.

Niinpä. Minusta demot ovat aina olleet huonoja paikkoja suoralle toiminnalle. Heitetyt kivet yms. tuppaavat usein osumaan vielä väärään kohteeseen. Onneksi ei ollut niin kuin Pittsburghissa tai Thessalonikissa, jossa täysin legitiimejä liikeyrityksiä joutui vahingossa tuhotuksi.

Saanko noista Thessalonikeista ja Pittsburgeista olla eri mieltä? Tai mihin tapahtumiin oikein viittaat? Ja mikä on "legitiimiydesi" määritelmä? Entä jos sekä kauppa että kaupansärkijän toiminta ovat legitiimit, onko silloin toinen legitiimimpi jostain syystä ja mistä? Vai ovatko tasavertaisia? Pitäiskö heidän muotoilla kompromissi? Missä neuvottelukokouksessa?

Tohon marttyyriuuteen, niin täähän on juuri se pasifismin (tai epäonnistumiseen tuomitun kansalaistottelemattomuuden) perusongelma, että ne uhrautuvat marttyyrit pitäisi olla sellaista väkeä jota eliitit pitävät suht arvokkaana. Itse ihmisarvo kun ei riitä...varmaan iloitsisivat jos kaikki räsyprole-anarkorentukat vetäisivät Tiananmenit... Näistä seikoista johtuen pasifismia ovat perinteisesti harrastaneet (tai johtaneet: sekä intialainen että MLK:n pasifistinen liike olivat aika hierarkkiset) lähinnä korkeakoulutetut älytyöläiset: koulutus on pääoman investointi ihmiseen, joten mitä enemmän jonkun yksilön koulutus on maksanut, sitä enemmän arvoa yksilöllä on. Kun nykyään korkean koulutuksen arvo on romutettu tai sen kustannukset on ulkoistettu prekarisoimalla opiskelijoita, harva älykkö on niin arvokas että sen marttyyriuudella olisi mitään painoarvoa. Aliarvoisempien luokkien marttyyriuden toimivuus taas perustunee solidaarisuusperstuntumaan, eli siihen että "se oli yksi Meistä perkele!!!". Tää taas ei toimi elitististen älykköjen kohdalla hirveen hyvin. Tällainen työväensankariuus myös ensisijaisesti puhuttelee valtaapitävien sijaan omia kaltaisiaan ja kannustaa niitä toimimaan. Tää tapahtuu myös älytyöläisten kohdalla, ja onkin ainoa mikä jää jäljelle kun puhuminen Vallalle ei kuulu perille asti. Siksi näissä tapahtumissa on just tää tunne, että kuvitellaan että puhutaan Vallalle (tai vaikka sitten Kansalle, tai Medialle), mutta käytännössä puhumme vain toisillemme. Ei siinä mitään, toisillemme puhuminen voisi olla myös voiman lähde (esim lähi-idän militanteissa liikkeissä marttyyreillä on valtava liikkeen sisäinen painoarvo, vaikka ko. yksilöt ovat pääoman kannalta hyödytöintä roskasakkia). mutta kantsis heivata ikkunasta illuusiot arvostamme ja vaikutusvallastamme, ja siitä että elämme samassa maailmassa valtaapitävien kanssa. Ei meillä ole koskaan muulloinkaan ollut mitään pääsyä heidän keskusteluihin, mitä erikoista COP15:ssa (G8, WTO, EU, Linnanjuhlat, jne) oli? Puhutaan vaan suosiolla toisillemme.

Pre Kaarinan vatsalaukku tuskin sekään ole mikään mistä COP15:in sisällä huolehditaan, joten yhden päivän paasto taitaa sekin jäädä "toisillemme puhumiseksi". Parhaimmillaan. Ja mitä se oikein sanoo? Se, että puhumme omille kaltaisellemme, ei tarkoita etteikö meidän tulisi vähän kelata mitä oikein viestitään, päinvastoin...