Vain lusikallinen sokeria auttaa lääkettä menemään alas

Flesh machine, ego te provoco ja muut toverit pohtivat Kreikan valtion kapinantorjunnan strategiaa Alexisin murhan vuosipäivän alla, 4. joulukuuta.

Kreikan valtion viime joulukuun jälkeen kehittämä kapinantorjunnan strategia on viimeisen kahden kuukauden aikana siirtynyt uuteen totalisaation vaiheeseen. Jos puhumme tukahduttamisen sijaan kapinantorjunnasta, se johtuu siitä että jälkimmäisessä ei ole niinkään kyse sotilaallistyyppisestä väliintulosta, vaan integroituneesta poliittisesta ja sosiaalisesta teknologiasta, jonka tarkoitus on tuottaa suostumusta, pelkoa ja tappiomielialaa. Sen päämääränä ei ole hävittää kapinalliset välittömästi, vaan poistaa heidän elintilansa: kapinan käsitteellinen, erittäin tunnepitoinen ja kulttuurinen taso. Tämän ennaltaehkäisevän strategian kohteena on kapinallisesta tapahtumasta versonut mahdollisuuksien rikkaus. Se on matalan intensiteetin sodankäyntiä, poliittis-psykologista sodankäyntiä, siinä mielessä että sen päämääränä on kapinan poliittisen, sosiaalisen ja psykologisen koostumuksen syövyttäminen. Kapinantorjunnan perusperiaate on samaan aikaan "voittaa mielet ja sydämet", sekä "olla ottamatta kaloja pois merestä, ja sen sijaan kuivattaa meri jossa kapinalliset uivat kuin kalat". Se tehdään "erottamalla ja yhdistämällä". Erottamalla kapinalliset mahdollisuuksistaan, erottamalla kapinalliset poliittisista ja sosiaalisista yhteisyyksistään, erottamalla kapinalliset toisistaan. Ja samaan aikaan yhdistämällä sosiaalista tyytymättömyyttä reformikutsuihin, esittämällä kapina takapajuisuuden tuotoksena, ja yhdistämällä tukahduttamisen voimat laajojen yhteiskunnan osien kanssa, esittämällä nuo voimat sekä humaaneina, ihmisystävällisinä että tehokkaina.

I

Kapinantorjunnan ensimmäinen suunta on erottaa kapinallisten hallitsematon osa siitä alueesta, joka antaa heille etulyöntiaseman. Prosessi joka leviää Exarchiasta, yliopistojen turvapaikan¹ ja Patission Avenuen akselin kautta, Omonoia -aukion alueelle ja Axharnon avenuen akselille.² Exarchia koetaan hyperpolttavana metropolitaanisena keskuksena, jonne kokoontuu nuorison hallitsemattomat osat - anarkistit ja vasemmistolaiset, sekä kaikki ne jotka eivät selvästikään häiriinny väkivaltaisista hyökkäyksistä, vaikka eivät niitä tekisikään. Ja se on juuri tämä sympatia tai suvaitsemisen maaperä jota vastaan kapinantorjunnan koneisto laitetaan liikkeelle. Kolmen päivän poliisimiehitys lokakuussa osoitti valtion sotilaallisen ylivoiman, ja kantoi mukanaan vakuutta siitä että se oli pelkästään pieni siivu siitä voimasta, joka tarvittaessa voidaan ottaa käyttöön. Siitä asti kaikista pienimmätkin välikohtaukset ovat johtaneet täysin epäsuhtaisiin miehityksiin, joiden ensisijainen tarkoitus ei ole tekijöiden pidättäminen, vaan jonkinlainen kollektiivinen massakosto kaikille jotka saattavat olla liikkeellä kyseisellä alueella tuohon aikaan. Tämä on psykologisen sodankäynnin strategia, joka pyrkii purkamaan suvaitsemisen/sympatian, laittamaan liikkeelle (itse)rajoittamisen prosessin, perustanaan nurin käännetty suhde välikohtauksen ja sen seurausten välillä. Sillä on selvää että toistuvat hyökkäykset tulevat paljon todennäköisemmin vähenemään tai loppumaan "sisäisen" tyytymättömyyden kuin tukahduttamisen pelon kautta.

Samaan aikaan vallitseva diskurssi yliopistojen turvapaikasta on kokemassa muutosta. Aiemmin ne koettiin hyökkäysten perustana, ja nyt ne kuvataan tiloina normittomuudelle itsessään, niin että valtion ja akateemisen yhteisön täytyy vallata ne takaisin. Toisin sanoen, yliopistojen turvapaikka rakennetaan maaperänä joka täytyy vallata takaisin kokonaisuudessaan, häiriöttä ja jatkuvasti - ei instituutiona joka tuottaa eristyneitä ilmiöitä jotka täytyy hillitä. Ongelma sijoitetaan näin hetken sijasta jatkuvuuteen, pysyvään tilanteeseen, ei erityisiin poikkeustiloihin.

Yliopistojen turvapaikkaan sekä Exarchiaan kohdistettuja psykologisia operaatioita edelsi metropolin laajemman keskustan puhdistusoperaatio, joka tuotiin esiin kurjien mutta myös suurilukuisten maahanmuutajien väestöhallintana. Heidän kokoontumistensa kriminalisointi, sekä heidän yhteiselonsa biopoliittinen ongelmallistaminen hygienian pohjalta (kuten Efeteio -squatin tapauksessa)³ oli ensimmäinen veto poistaa kapinan kaikista kontrolloimattomin tekijä poliittisen ja taloudellisen toiminnan keskuksesta. Sitten maahanmuuttajien osajoukkoa koitettiin sosiaalidemokraattisen sateenvarjon alla tehdä subjekteiksi, lupaamalla laillistaa heidän lapsensa, antamalla oikeus äänestää paikallisvaaleissa, sallimalla moskeijan rakentaminen Ateenaan sekä jopa pyytämällä heidän apuaan poliisityössä.⁴ Tämä on mitä mainioin esimerkki kapinantorjunnasta, joka keskittyy purkamaan kollektivisoinnin edellytykset synnyttävän maaperän, sekä kuvitteellisesti uudelleen yhdistää pirstotun subjektin demokraattis-valtiollisen rekuperaation piiriin.

II

Toisella tasolla kapinantorjunta yrittää irrottaa yleisen tyytymättömyyden pois kapinasta dynamiikkana ja mahdollisuutena, sekä yhdistää se uudistuksiin. Kun kapinallisille keksitään päämäärä, joka sitten yhdistetään järjestelmän uudistamiseen, se jättää kapinalliset ilman kohdetta ja tekee mistä tahansa heidän tulevasta toiminnastaan sopimatonta ja hyödytöntä toisten silmissä. Vallitsevien vastausten pakottaminen vallan itsensä esittämiin kysymyksiin on jo puolet kapinantorjunnan työstä. Osa tätä strategiaa on esimerkiksi opetusministerin tapaamiset oppilasryhmien kanssa. Vallitseva tulkinta näki väkivallan räjähdyksen olevan seurausta demokratian puutteesta koulujen sisällä, ja ehdotti tämän ongelman ratkaisemista "uudella yhteiskuntasopimuksella" oppilaiden, opettajien ja ministeriön kesken. Sama henki huokuu sisäministeriön aloitteesta luoda "mielivallan vastainen virasto".⁵ Jokaisen kapinantorjunnan strategian keskeisenä taktiikkana, tämä joulukuun kapinan aiheuttajaksi valtion toimesta diagnosoidun yleisen tyytymättömyyden aitaaminen tapahtuu sosiaalidemokratian ohjauksessa. Sosiaalidemokratia on vallan teknologia, joka ei vain lupaa sosiaalisten ja taloudellisten vastakkainasettelujen rauhoittamista, vaan myös esittää kapinallisuuden johtuvan takapajuisuudesta, sekä olevan syynä siihen että tunnelista poispääsy viivästyy.

Tässä rauhan ja normaaliuden voimaan saattamisen tehtävässä perustava rooli annetaan institutionaaliselle vasemmistolle, jonka sydän ja mieli on kuulunut valtiolle nyt jo useita vuosikymmeniä. Vallankumouksellisen väkivallan moralistisen ongelmallistamisen kautta vasemmisto tarttuu sosiaalisen uudelleentuottamisen rooliinsa tuomitsemalla "aivan kaiken väkivallan" perustavana katalyyttina autoritaarisuuteen johtavalle kuvitteelliselle takapajuisuudelle. Vasemmiston mukaan kaikki väkivalta on perusytimeltään "väkivaltaa väkivallan itsensä vuoksi", "hupullista oikeistoa" joka täytyy eristää joko tuomitsemalla, tai jopa mielenosoituksella jollaista esimerkiksi akateemikoiden liitto suunnitteli.⁶ Valtio ilmensi tätä ääripäistä yhtäläisen etäisyyden ottamisen taktiikkaa, kun se asetti samaan aikaan löytöpalkkiot kolmelle etsintäkuulutetulle anarkistille sekä K. Kounevaa vastaan hyökänneille.⁷ Tämä velvoite antautua valtion arvojärjestelmälle - ei laille ja järjestykselle alistamisen järjestelmänä, vaan vuoropuhelun, neuvottelun ja kompromissin järjestelmänä - tarkoittaa laajalle levinneen sosiaalisen tyytymättömyyden irrottamista siitä mitä se todella voi tehdä, sekä sen subjektivoimista sarjana vaatimuksia, jotka tulee sisällyttää Pääoma-suhteen suohon.

Kapinantorjunnan ideaalina on sota ilman yhtäkään todellista taistelua. Eristämisen, kuivattamisen ja leikkaamisen sota, joka voitetaan laittamalla liikkeelle yhteiskunnan kaikista konservatiivisimmat vaistot samalla kun sosiaalinen tyytymättömyys ja protestit rekuperoidaan rauhoittamisen ja uudistusten kehykseen.

III

Kapinantorjunnan lopullinen päämäärä on syövyttää kapinan sisäinen koostumus ja yhtenäisyys, edistää erottelujen sarjaa joka alkaa kapinallisten pirstomisesta kategorioihin (sosiaalisiin, poliittisiin, psykoanalyyttisiin jne.) ja päättyy erottamalla heidät omasta eletystä kokemuksestaan.

Toisaalta kapinallisia ohjataan hylkäämään joulukuinen kaikkia identiteettejä horjuttanut sulavuus, ja palaamaan takaisin lestiinsä: oppilaasta täytyy tulla oppilas, anarkistista anarkisti, maahanmuuttajasta maahanmuuttaja, narkomaanista narkomaani jne. Portit erilaisiin maailmoihin, jotka kohtasivat joulukuun kaduilla ja yhdessä toimivat tuhoamisen negatiivisessa työssä todistaen käytännössä että sosiaalisten kategorioiden kumoaminen on mahdollista, täytyy ikuisesti sulkeutua.

Toisaalta taas tämän suunnitelman keskeinen taktiikka on sisäministeriön moralistinen kerronta "lapsista ja ohjaajista", "huligaaneista ja poliittisista", "mellakoijista ja ideologeista". Tämän taktiikan elintärkeä tekijä on koittaa saada osa kapinallisista irroittamaan itsensä tai saamaan loput takaisin järkiinsä, perustuen johonkin valtion hyväksymään moraalikoodiin, "reiluun peliin" joka takaa sosiaalisen/luokka-antagonismin sisällyttämisen normaaliuden muottiin jota ei arvioi ja valvo mikään virasto, vaan kapinalliset itse. Tämä kapinallisten itsekuri mitä tahansa käytäntönsä paikan rajoista vapauttamista kohtaan, tämä toivon ja kärsivällisyyden askeettisuus, on ollut keskeinen subjektiksi tekemisen teknologia viime vuosisadan onnistuneimmalle normalisaation koneistolle: vasemmistolle.

Samaan aikaan tiettyjen valintojen ja käytäntöjen kriminalisointi on klassinen epäpolitisoimisen taktiikka, jolla niiden tekijöistä saadaan tehtyä helppoa riistaa tukahduttamiselle. Silti välttämätön olosuhde tälle on heidän eristämisensä laajemmasta sosiaalis-poliittisesta piiristä johon he kytkeytyvät. Tätä reseptiä testattiin onnistuneesti kesällä 2002 vasemmiston kanssa täydessä yhteistyössä toteutetussa sosiaalisen muistin lobotomiassa.⁸ Salaiset ja ei-niin-salaiset "terroristisesta toiminnasta" tänä päivänä annetut pidätysmääräykset pyrkivät rajoittamaan laajempaa hallitsematonta ja radikaalia väestöä.⁹ Niillä pyritään pakottamaan kaikki itsetutkiskeluun jolla löytää mikä tahansa syy mahdolliselle syyllisyydelle, sekä aiheuttaa vaikenemista ja helpotusta niissä jotka tuntevat ettei ole mitään mahdollisuutta liittää heitä mihinkään, sillä he kuuluvat epävirallisesti tunnistettuun poliittiseen tekijään, "ideologeihin" tai "vakavasti otettaviin". Ministeriö luo näin ollen kuolettavaa tunnustuksen, epäilyn, pelon ja jopa välinpitämättömyyden ilmapiiriä. "Olenko minä mahdollisesti epäilty?" "Millä todisteilla ne voisivat pidättää minut?" "Saattaisinko olla jollain tapaa tekemisissä jonkun tai jonkin kanssa tavalla jota en tiedä, mutta joka saattaa ajaa minut vaikeuksiin?" Tai muuten: "Ne eivät mitenkään voi viitata meihin, kellot lyö niille joilla ei ole periaatteita" jne. Tämän samaan aikaan sekä massojen että pienempien ryhmittymien ja yksilöiden vainoharhan, joka on mitä parhainta tuotosta salaisen poliisin hallintoajattelusta, tarkoitus on erottaa subjekti omasta eletystä kokemuksestaan, omasta maailmassa olemisestaan: pakottaa se ajattelemaan kuin valtio, toisin sanoen aivan kuten nuo kyttäkasat, patrioottien zombilaumat, Järjestyksen Puolueen orgaaninen aines ajattelee ja puhuu - tuoda mukanaan uuden kapinallisen tulemisen mahdollisuuden uhraaminen sille varmuudelle että velka tulee maksettua valtion iänkaikkisuudelle.

4. joulukuuta 2009 flesh machine// ego te provoco// toverit

Viitteet:
1. Kreikan perustuslain mukaan yliopistojen alueet ovat turvapaikka jonne poliisi ei saa astua.
2. Patision Avenue on protestien ja levottomuuksien perinteinen akseli, sen varrella on Teknillinen korkeakoulu sekä Ateenan Kauppakorkeakoulu. Axharnon taas on kaupunkikeskustan maahanmuuttajien asuttamien alueiden pääakseli, sen varrella on Agios Panteleimonasin aukio jolla uusnatsit ovat toteuttaneet rasistista terroria poliisin tukemana.
3. Hylätty oikeustalo Omonoian lähellä, jonka maahanmuuttajat valtasivat ja poliisien ja uusnatsien yhdistyneet joukot häätivät viime keväänä.
4. Islamin julkinen harjoittaminen on kiellettyä Ateenassa ja suurimmassa osaa Kreikan kaupunkeja; toisen polven maahanmuuttajilla ei ole poliittisia oikeuksia; maahanmuuttajat, edes lailliset sellaiset, eivät voi saada julkisen puolen työtä.
5. Tämän viraston oletettu tarkoitus on käsitellä ja rankaista poliisiväkivaltaa.
6. Vasemmistosyndikalistien kontrolloima POSDEP-liitto teki aloitteen väkivallan vastaiselle mielenosoitukselle, joka ei koskaan toteutunut.
7. Kolme anarkistia on etsintäkuulutettu epäiltynä pankkiryöstöstä jossa Jannis Dimitrakis pidätettiin tulitaistelun jälkeen. Valtio liittää heidät kuvitteelliseen anarkistien rosvokoplaan "miehet mustissa" ja tarjoaa vasikoinnista 600 000 euroa palkkiota per henkilö. Samaan aikaan ministeriö julkaisi miljoonan euron löytöpalkkion tiedoista joka johtaa tekijän pidättämiseen riippumattomaan ay-aktiivi ja siivoja K.Kounevaan kohdistuneesta rikkihappohyökkäyksestä.
8. Kesällä 2002 pommi räjähti keski-ikäisen miehen käsiin Pireuksen satamassa. Valtio käynnisti suunnattoman jahdin, jonka tuloksena kymmeniä ihmisiä syytettiin kuulumisesta 17. marraskuuta (N17) -kaupunkisissiryhmään. Nykyisen sisäministeri Chrisohoidisin alaisuudessa tuolloin toiminut sisäministeriö ohjasi suoraan yksityistä ja julkista mediaa tarkoituksenaan muokata sosiaalista käsitystä sisseistä, joka oli ollut myönteinen tai vähintäänkin suvaitseva. N17 esitettiin rikollisjenginä, ei junttaan ja sitä seuranneen yhteistoimintahallitukseen kohdistuneen vastarinnan lapsena.
9. Tällaisia pidätysmääräyksiä on ollut liikkeellä lokakuun jälkeen liittyen kaupunkisissiryhmä Tulisolujen Salaliittoon.

[After the Greek Riots]